Otto Carl Rehbinder
Otto Carl Rehbinder (27. huhtikuuta 1797 Rautalampi – 13. tammikuuta 1873 Hämeenlinna) oli suomalainen salaneuvos, Venäjän armeijan eversti ja Hämeen läänin kuvernööri (1841–1862).
Otto Rehbinder oli kotoisin köyhästä aatelisperheestä Pohjois-Savosta. Rehbinder-suvun perinteiden mukaisesti hän lähti sotilasuralle ja pääsi Haapaniemen kadettikoulun käytyään esikuntapalvelukseen Pietariin. Hän osallistui taistelutoimintaan muun muassa 1828 Kreikan vapaussodassa, jossa haavoittui vaikeasti, sekä 1830 Puolan kapinan kukistamisen yhteydessä. Hän erosi sotapalveluksesta 1835 everstin arvoisena, ja hänen sukulaisensa, ministerivaltiosihteeri Robert Henrik Rehbinder, auttoi häntä saamaan Pietarissa olevan Suomen passiviraston apulaispäällikön viran.
Vuonna 1841 keisari nimitti Otto Rehbinderin Hämeen läänin kuvernööriksi. Rehbinderillä oli tehtävään erinomaiset edellytykset, sillä hyvän kielitaitonsa – suomea hän osasi täydellisesti ja hallitsi hyvin myös ranskan ja venäjän kielen – ja hallinnollisen kokemuksensa lisäksi hän tunsi kansan oloja ja tapoja. Tarmokkaaksi ja velvollisuudentuntoiseksi uudistajaksi osoittautunutta kuvernööri Rehbinderiä pidetään ehkä merkittävimpänä Hämeessä 1800-luvulla toimineista läänin päämiehistä. Erityistä kiinnostusta hän osoitti köyhäinhoidon parantamista, raittiuden edistämistä ja luonnonsuojelua kohtaan, ja hän puuttui usein henkilökohtaisesti havaitsemiinsa epäkohtiin. Residenssikaupunkiinsa Hämeenlinnaan Rehbinder jätti pysyvän jäljen rakennuttamalla vankityövoimalla karusta ja kallioisesta Pyövelinmäestä viehättävän Kaupunginpuiston eli Parkin, joka edelleen on kaupungin suosituimpia ulkoilualueita.
Vuonna 1853 valmistunut Rengosta Luolajan kautta Hämeenlinnaan kulkenut Hämeen Härkätien uusi osuus sai nimekseen Rehbinderin oikaisu kuvernööri Otto Rehbinderin mukaan. Tie kulki ennen oikaisua Alajärven pohjoispuolitse.
Vuoden 1863 tammikuussa virastaan eronnut Rehbinder kuoli lähes tarkalleen kymmenen vuotta myöhemmin. Hänen hautamuistomerkkinsä sijaitsee Hämeenlinnan vanhalla hautausmaalla.
Eläkepäiviään varten Rehbinder oli hankkinut 1857 Hämeenlinnan eteläpuolelta, Vanajan Miemalasta, Perttulan vanhan ratsutilan, jonne hän rakennutti uuden komean päärakennuksen lääninarkkitehti Carl Albert Edelfeltin piirustusten mukaan 1860. Rehbinderin perilliset myivät Perttulan vuonna 1891, ja sinne perustettiin niin sanottu tylsämielisten kasvatuslaitos. Myöhemmin Perttulassa on toiminut valtion ylläpitämä erityisammattikoulu.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hämeenlinnalaisia 1639–1989. Hämeenlinnan kaupunki, 1989. ISBN 952-90045-2-4
- Matti Grönroos : Kyläteistä valtaväyliin Suomen pääteiden kuvauksia ja historiaa : Valtatie 10 Turku-Tuulos, 167 km (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||
