Aleksandr Papkov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aleksandr Aleksandrovitš Papkov (ven. Александр Александрович Папков; 1. marraskuuta (J: 20. lokakuuta) 1853 Pietari1920)[1] oli venäläinen virkamies, joka toimi Suomessa Hämeen läänin kuvernöörinä ensimmäisen sortokauden aikana vuosina 1904–1905.

Papkov valmistui Pietarin keisarillisesta lainopillisesta koulusta vuonna 1874 ja Pietarin arkeologisesta instituutista vuonna 1898. Hän oli vuodesta 1874 virkauralla Venäjän eri virastoissa ja oikeuslaitoksessa.[1] Oltuaan Pietarin muutoksenhakuoikeuden jäsenenä Papkov tuli toukokuussa 1903 Suomeen kenraalikuvernöörinkanslian virkamieheksi.[2] Hän toimi samana vuonna Hämeen läänin vt. kuvernöörinä kuvernööri Isidor Svertškovin virkavapaan aikana[3] sekä marraskuusta 1903 helmikuuhun 1904 Painoasiain ylihallituksen vt. puheenjohtajana Alexander Cronhjelmin virkavapaan aikana.[4] Helmikuussa 1904 Papkov nimitettiin Hämeen läänin vakinaiseksi kuvernööriksi Svertškovin jäätyä eläkkeelle.[5]

Työläisaktivistien taistelujärjestö yritti murhata Papkovin Hämeenlinnassa 10. syyskuuta 1905. Kuvernöörin saapuessa iltapimeällä kaupungin poliisimestarin seurassa Hämeen lääninhallituksen talon pihalle aidan yli heitettiin viereisen kaupunginhotellin pihalta omatekoinen pommi, joka tosin valmistusvirheen takia ainoastaan syttyi palamaan mutta ei räjähtänyt. Iskun oli järjestänyt Aukusti Rissanen yhdessä J. H. Saariston, O. Helanderin ja Jalmari Tapolan kanssa, ja sen suorittivat helsinkiläinen maalari Asarias Hjort, Alpo Kekäläinen ja mahdollinen kolmas henkilö.[6][7] Ketään tekijöistä ei saatu kiinni, mutta Saaristosta tehtiin vuosia myöhemmin ilmianto, jonka seurauksena hän oli muutaman vuoden karkotettuna Siperiaan.[7] Henkeensä kohdistuvan uhan vuoksi Papkov matkusti lokakuussa 1905 Pietariin ja käytännössä lakkasi hoitamasta kuvernöörinvirkaansa.[8][9][10] Joulukuussa 1905 Hämeen läänin vt. kuvernööriksi nimitettiin Ivar Gordie,[11] josta tuli vakinainen kuvernööri, kun Papkov viimein pyysi ja sai eron kesäkuussa 1906.[12]

Papkov oli edustajana Venäjän ortodoksisen kirkon vuosien 1917–1918 kirkolliskokouksessa.[1] Hän kirjoitti useita teoksia Venäjän ortodoksisen kirkon tilasta ja historiasta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Antti Kujala: Venäjän hallitus ja Suomen työväenliike 1899–1905. Historiallisia Tutkimuksia 94. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki 1995.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Папков Александр Александрович (venäjäksi) Поместный собор 1917‒1918. Viitattu 5.8.2021.
  2. Virkamieheksi erityisiä toimia varten Päivälehti 15.5.1903, s. 2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 5.8.2021.
  3. Virallinen osasto Suomalainen Wirallinen Lehti 11.7.1903, s. 1. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 5.8.2021.
  4. Kujala 1995, s. 37, 48–49.
  5. Hämeen läänin kuvernööriksi Uusimaa 1.2.1904, s. 2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 5.8.2021.
  6. Kujala 1995, s. 386.
  7. a b Eino I. Parmanen: Murhayritys josta tulikin vain viaton ilotulitus Hakkapeliita 11/1934, s. 333–334. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 5.8.2021.
  8. Läänin hra kuvernööri Hämeen Sanomat 16.10.1905, s. 2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 6.8.2021.
  9. Pikku uutisia. Hämeen Sanomat 18.12.1905, s. 2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 6.8.2021.
  10. Kujala 1995, s. 384.
  11. Läänimme kuvernöörikysymys. Hämetär 21.12.1905, s. 1. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 6.8.2021.
  12. Yleisiä uutisia. Itä-Suomen Sanomat 26.6.1906, s. 2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 6.8.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]