Torsten Costiander

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Torsten Costiander (11. toukokuuta 1831 Turku[1]30. toukokuuta 1904 Wirballen, Venäjän keisarikunta[2]) oli suomalainen sotilas, valtiopäivämies ja Hämeen läänin kuvernööri vuosina 1888–1895. Hän omisti myös Nuutajärven lasitehtaan.

Costianderin vanhemmat olivat tuomari Gustaf Julius Costiander ja Amanda Gustava Sagulin.[1] Costiander kävi vuosina 1843–1849 Haminan kadettikoulun ja valmistui vänrikiksi, minkä jälkeen hän palveli aluksi Venäjällä Henkikaartin Paavalin rykmentissä ja sitten Suomen kaartissa. Vuosina 1854–1862 hän oli Suomen kenraalikuvernöörin adjutanttina palvellen Platon Rokassovskia ja Friedrich Wilhelm von Bergiä. Hän sai ylennyksen luutnantiksi 1854, esikuntakapteeniksi 1858, kapteeniksi 1859 ja everstiluutnantiksi 1862. Vuosina 1863–1868 Costiander oli Porvooseen sijoitetun 8. Uudenmaan ruotupataljoonan komentajana. Kun ruotupataljoonat lakkautettiin vuonna 1868, hän erosi sotapalveluksesta everstinä. Työskenneltyään vuoden valtionrautateiden pääkonttorin kamreerina hän osti vuonna 1869 Urjalassa sijaitsevan Nuutajärven kartanon ja lasitehtaan Adolf Törngrenin konkurssipesältä.[3] Costiander oli kiinnostunut kartanon rakennusten ja viljelysten kehittämisestä, mutta lasitehtaan toiminta oli hänelle vierasta, joten hän muodosti tehtaasta kommandiittiyhtiön sen edellisen vuokraajan, hyttimestari Carl Heitmanin kanssa, ja antoi vastuun tehtaan johtamisesta Heitmanille.[4] Costiander vaikutti myös Urjalan kunnallisiin asioihin muun muassa perustamalla Nuutajärven koulun 1878.[5]

Costiander osallistui talonpoikaissäädyssä Sääksmäen tuomiokunnan edustajana valtiopäiville 1882.[6] Hänen valintansa herätti kiistoja, sillä hän oli ruotsinkielinen vaikka hänen edustamansa Sääksmäen tuomiokunta oli suomenkielistä aluetta.[7] Costiander nimitettiin syksyllä 1887 Hämeen läänin kuvernööriksi ja hän aloitti virassa tammikuussa 1888.[8] Hän noudatti fennomaaneja suosinutta kielipolitiikkaa ottamalla vuonna 1889 suomen kielen läänin sisäisen kirjeenvaihdon virkakieleksi, mutta pyrki muuten pysyttelemään puolueettomana kielikysymyksessä ja keskittämään huomionsa muihin asioihin.[8][9] Hän pyysi ja sai eron virastaan terveydellisistä syistä syksyllä 1895.[10]

Senaattori Leo Mechelin oli Costianderin velipuoli tämän äidin toisesta avioliitosta.[1] Costianderin puoliso oli vuodesta 1867 Henriette Lindroos, Mechelinin vaimon Alexandran sisko.[11] Arkkitehti Harald Neovius oli Costianderin vävy.[12] Costianderin tyttärenpoika oli lastenpsykiatri ja luonnonsuojelija Torild Brander.[13] Costiander kuoli vuonna 1904 sydänkohtaukseen junassa Saksan ja Venäjän rajalla Wirballenin ja Eydtkuhnenin välillä ollessaan lomamatkalla.[2] Hänen hautansa on Helsingin Hietaniemen hautausmaalla Leo Mechelinin haudan vieressä.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sini-Inkeri Lindqvist (toim.): Elämän pituinen ystävyys – Torsten Costianderin kirjeitä veljelleen Leo Mechelinille vuosilta 1856–1904. Leo Mechelin säätiö & Sukuseura Mechelinus 2017. ISBN 978-952-264-851-8

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Lindqvist 2017, s. 19–22.
  2. a b Lindqvist 2017, s. 597.
  3. Lindqvist 2017, s. 27–30, 34–35, 47, 77–78.
  4. Marja-Leena Salo: Nuutajärven lasikylä syntyy Nuutajärven lasikylä -sivusto. Viitattu 21.1.2020.
  5. Lindqvist 2017, s. 87–89, 208.
  6. Viljo Hytönen: Talonpoikaissäädyn historia. II Osa: Säädyn jäsenet, sihteerit ja tulkit, s. 41. Helsinki: Otava, 1926.
  7. Lindqvist 2017, s. 295–298.
  8. a b Lindqvist 2017, s. 386–388, 392–393.
  9. Sini-Inkeri Lindqvist: Kuvernööri Torsten Costianderin kielipoliittinen ajattelu Pro gradu -tutkielma (kuvailutiedot). Helsingin yliopisto 1999. Viitattu 21.1.2020.
  10. Lindqvist 2017, s. 469–470.
  11. Lindqvist 2017, s. 74.
  12. Lindqvist 2017, s. 441.
  13. Brander Torsten (1993): Torild Brander – Luonnonsuojelija vailla vertaa. Lounais-Hämeen Luonto 80, ISSN 0355-3728, julkaisija: Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry. Lehti Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen sivuilla (arkistoitu palvelussa Archive.org) (pdf)
  14. Lindqvist 2017, s. 601.