Bruun

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee yhtä Bruun-nimistä sukua. Täsmennyssivulla Bruun luetellaan muita Bruuneja.
Bruun-vapaaherrasuvun vaakuna

Bruun on kauppiassuku, joka on vaikuttanut ennen kaikkea Haminassa. Suvun kantaisänä on pidetty Viipurin ja Savonlinnan läänin ratsuväen rummunlyöjä Ertman Bruunia (Brun), joka oli ilmeisesti alkuperältään saksalainen. Hän kuoli vuonna 1978. [1]

Ertman Bruunin poika Johan Bruun oli Karjalan ratsurykmentin korpraali. Hän kaatui vuonna 1701. Hänen poikansa Erik Bruun (1682–1719) toimi Turun jalkaväkirykmentin pastorina isonvihan aikana. Erik Bruunin kaksi poikaa perustivat suvun menestyneet porvarishaarat ja Elsa Kristina -tyttärestä tuli viipurilaisen Rosenius-kauppasuvun kantaäiti. Vanhempi poika, Johan Bruun (1714–1756), toimi kauppiaana Viipurissa ja Lappeenrannassa. Hänen vanhin poikansa Carl Bruun (1748–1809) vaikutti Haminassa. Hän sai useita lapsia, ja hänen neljä poikaansa jatkoivat kauppiaina Haminassa, kolmesta tuli Venäjän armeijan upseereita ja viidestä venäläisiä virka- ja tiedemiehiä.[1]

Carl Bruun oli Theodor Bruunin (1821–1888) isoisä.[1] Todellinen valtioneuvos Theodor Bruun aateloitiin ja hänen sukuhaaransa introdusoitiin Suomen ritarihuoneeseen vuonna 1863 sukuna numero 234 nimellä Bruun.[2] Hänet korotettiin vapaaherraksi vuonna 1883 ja introdusoitiin vuonna 1884 vapaaherrallisena sukuna numero 56.[3][4]

Suku on useiden avioliittojen kautta kytköksissä haminalaisiin ja viipurilaisiin sukuihin Clayhills, Naht ja Tesche.[5] Suku on omistanut Summan kartanon Vehkalahdella ja Tavastilan kartanon Kymissä.[4] Vapaaherrallinen sukuhaara sammui syksyllä 2010 Haminassa, kun Summan kartanon omistaja, vapaaherratar Christina Theodora Bruun kuoli.[6][7]

Suvun jäseniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anthon Bruun (1778–1824), haminalainen kauppias ja kauppaneuvos
  • Christian Bruun (1789–1864), Haminan johtava kauppias, teollisuuspatruuna ja laivanvarustaja, jonka kuolemaan päättyi Bruunin suvun toistasataa vuotta kestänyt mahtiasema Haminassa[8]
  • Lovisa Ulrika de Traversay (1781–1821), Traversayn markiisitar, Venäjän meriministerin Jean-Baptiste Prevost de Sansacin puoliso, Christian Bruunin sisar.[9]
  • Jean Bruun (1817–1872), saha- ja rautateollisuuden harjoittaja, Christian Bruunin poika
  • Johan Edmund Bruun (1852–1906), suomalainen eversti ja liikemies, Jean Bruunin poika
  • Otto Bruun (1886–1969), suomalainen tilastotieteilijä, Johan Edmund Bruunin poika
  • Elsa Bruun (1886–1976) suomalainen kirjastonhoitaja ja -johtaja, Otto Bruunin puoliso
  • Patrick Bruun (1920–2007), suomalainen antiikin tutkija, Otto Bruunin poika
  • Kettil Bruun (1924–1985), suomalainen sosiolgi, Otto Bruunin poika
  • Erik Bruun (s. 1926), suomalainen graafikko, Nikolai Bruunin pojanpoika
  • Niklas Bruun (s. 1950), suomalainen professori, Kettil Bruunin poika
  • Christer Bruun (s. 1955), suomalainen antiikintutkija, Patrick Bruunin poika
  • Patricia Bruun (s.1957), suomenruotsalainen kirjailija ja toimittaja, Patrick Bruunin tytär
  • Staffan Bruun (s. 1955), suomenruotsalainen kirjailija ja toimittaja, Kettil Bruunin poika

Vapaaherrat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Autio, Veli-Matti: Bruun (1600 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.6.2003 (päivitetty 9.9.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 25.9.2015.
  2. Adliga ätten nr. 234: Bruun Suvut ja vaakunat. Suomen Ritarihuone.[vanhentunut linkki]
  3. Bruun Ritarihuone. Viitattu 25.9.2015.
  4. a b c d ”Bruun – Friherrliga ätten n. 56”, Finlands ridderskaps och adels kalender, s. 72. Ritarihuone, 1956.
  5. Hans Andersin: Den gåtfulla släkten Naht[vanhentunut linkki]
  6. Muistokirjoitus, Kymen Sanomat, marraskuu 2010.
  7. Javanainen, Paula: Tällaisia ovat Suomen oikeat aateliset Iltalehti.fi. 24.12.2011. Viitattu 25.9.2015.
  8. Jouni Yrjänä: Bruun, Christian (1789–1864) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 3.11.2008.
  9. Olli Airola – Kaisu Harjunpää: Ruotsinsalmen merilinnoitus 1790–1855, s. 96. Helsinki: Kymenlaakson museo, 1978. 951-95558-0-3.
  10. Helsingin yliopiston virkamiesmatrikkeli
  11. Jaakko Ignatius: Granit, Ragnar (1900–1991) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 12.9.2008.