Bernardino de Minaya

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Bernardino Minaya oli 1500-luvulla elänyt dominikaanimunkki, jolla oli huomattava vaikutus paavillisen Bula sublimis Deus sic dilexit humanum, et infra -julistuksen syntyvaiheisiin. Hän lähti vuonna 1535 Tlaxcalan luostarista ilman esimiestensä lupaa Espanjaan, missä hän hankkiutui keskusteluihin Intioiden neuvoston presidentin, kardinaali Loyasan kanssa. Sieltä Minayan matka jatkui Roomaan saakka.

Keskustellessaan kardinaalin kanssa Minaya totesi tämän saaneen voimakkaita vaikutteita Uudessa-Espanjassa toimineen dominikaani Domingo de Betanzosin mielipiteistä, joiden mukaan intiaaneista ei milloinkaan voisi tulla kristittyjä, "vaikka Hallitsija, Paavi, Neitsyt Maria ja kaikki taivaalliset vallat olisivat heidän puolellaan". Minaya havaitsi kardinaalin hyväksyneen allekirjoituksellaan lain, joka oikeutti espanjalaiset tekemään intiaaneista orjia. Lain voimaantulo oli vaikuttanut Minayan päätökseen lähteä Meksikosta Espanjaan ja sieltä edelleen Roomaan taistellakseen intiaanien asian puolesta kristikunnan keskuksesta käsin.

Minayan kertomus matkansa vaiheista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Kun laki, joka salli intiaanien orjuuttamisen, oli saapunut, Don Ramírez, Santo Domingon piispa ja Meksikon Audiensian presidentti, kutsui luokseen kaikki kirkonmiehet ja pyysi heitä kirjoittamaan Teidän Majesteetillenne oman todellisen käsityksensä intiaanien kyvyistä. Fransiskaanit kirjoittivat Teille, mutta minä halusin keskustella henkilökohtaisesti Intian Neuvoston presidentin, kardinaali Loyasan kanssa. Nousin ilman minkäänlaisia matkavaroja Espanjaan lähtevään laivaan, luottavaisena siihen, että muut matkustajat auttaisivat minua. Saavuttuani Sevillaan kerjäsin ja kuljin jalkaisin Valladolidiin, jossa tapasin kardinaalin, jolle ilmoitin ettei veli Domingo de Betanzos osannut intiaanien kieltä, eikä ymmärtänyt näiden oikeata luonnetta. Kerroin hänelle intiaanien kyvyistä ja heidän oikeudestaan tulla kristityiksi. Hän vastasi minulle, että olin väärässä ja että hän ymmärsi intiaanien olevan papukaijojen kaltaisia ja että veli Domingon puheissa oli profeetallinen henki, joka sai hänet omaksumaan veljen mielipiteet. Kun tohtori Bernal Lugo, Neuvoston jäsen, kysyi minulta mitä keskustelussa kardinaalin kanssa oli tapahtunut, kerroin asiat hänelle ja lisäsin, että olin päättänyt mennä Paavin luo tämän inhottavan asian vuoksi, asian, joka niin suuresti vaarantaa Hallitsijan kristillisyyden ja monien intiaanien sielun. Kerroin intiaaneja vastaan kohdistettavan enemmän julmuutta kuin muinaisiin heprealaisiin ja että vaikka olin vain vähäpätöinen munkkiveli, en pelkäisi vastustaa kardinaalia tässä asiassa, jos vain saisin suosituskirjeen Kuningattarelta Hänen Pyhyydelleen. 'Järjestän sen teille', sanoi tohtori Lugo. Sitten kävelin Roomaan mukanani kirje, jota olen säilyttänyt tähän päivään asti.”

Minayan toiminta Roomassa tuotti tulosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuon aikaiset mielipiteet intiaanien olemuksesta ja oikeuksista olivat ristiriitaisia. Minayan toiminta Roomassa tuotti kuitenkin tulosta, ja paavi Paavali III näki oikeaksi antaa maailmalle bullan, jonka mukaan intiaanit olivat järjellisiä ihmisolentoja, joilla on sielu ja jotka ovat kykeneviä omaksumaan katolisen uskon. Intiaanien pakanuutta oli ihmetelty, sillä olivathan apostolit saaneet tehtäväkseen evankeliumin saattamisen kaikkien kansojen tietoon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hanke, Lewis: All Mandkind is one. Northern Illinois University Press 1994.
  • Mendieta, Gerónimo de: Historia eclesiastica Indiana. Meksiko 1993. Näköispainos vuonna 1870 ilmestyneestä, 1540 kirjoitusasun saaneesta Mendietan teoksesta.
  • Motolinía, Toríbio: Historia de los Indios de la Nueva España. Meksiko 1990.