Berdjanskin lahti
| Berdjanskin lahti | |
|---|---|
| ukr. Бердянська затока | |
 Berdjanskin lahti ja Berdjanskin kynnään kärki. Molemmat kuuluvat paikallisesti tärkeään, vuonna 1998 perustettuun ja kynnään mukaan nimettyyn maisemasuojelualueeseen "Oholovok Berdyansʹkoyi Kosy" |
|
  |
|
| Valtio |
 Ukraina |
| Merialue | Asovanmeri |
| Suurin syvyys | 8[1] m |
| Keskisyvyys |
6[1] GeoNames-tietokannassa 712444 m |
Berdjanskin lahti (ukr. Бердянська затока , Berdjanska zatoka) on Obytitšnan ja Berdjanskin kynnäiden välissä sijaitseva lahti Asovanmeren pohjoisrannikolla, Berdjanskin piirissä, Zaporižžjan alueella, Ukrainassa.[2]
Berdjanskin lahteen laskee 28,8[3], Ukrainan jokikatalogin mukaan 19[4] kilometrin pituinen Kutsa Berdjanka-joki.[2][5] Kaupungeista lahden koillisrannikolla sijaitsee Berdjansk ja siitä 30 kilometriä länteen Prymorsk, jossa on lomakeskus ja virkistysalue.[6] Asovanmeren kahdesta merikauppasatamasta toinen sijaitsee Berdjanskin kaupungissa[7], johon on myös ruopattu laivakulkukelpoinen väylä.[1]
Lahti yhdessä Berdjansikin kynnään ja Berdajoen suun kanssa on suojeltu vesistöalueiden ja kosteikkojen suojelemista koskevalla kansainvälisellä Ramsarin sopimuksella 28.02.1997 alkaen.[8] Vuonna 1998 perustettiin Berdjanskin lahden ja kynnään maisemasuojelualue "Oholovok Berdyansʹkoyi Kosy".
Lahden historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joidenkin lähteiden mukaan 5. vuosisadalla eKr. tai jo neoliittisen ja kuparikauden maantieteellisissä kuvauksissa on esiintynyt satama, jota pohjoisesta ovat kätevästi suojanneet korkeat kukkulat ja jolla on ollut loivasti kalteva pohja. Lahtea on kutsuttu sen luonnonvaroihin yhdistetyillä monella eri nimellä kuten Agria, Berdy tai Dike polje. Paikallisten uudisasukkaiden kalastussaalis koostui kilohailista valtavaan belugaan, mutta täällä ei ollut pysyvää asutusta Berdjanskin lahden jäätymisen vuoksi ankarina talvina. Slaavit, mongolit, tataarit ja turkkilaiskansat käyttivät lahtea aktiivisesti väliaikaisena suojana. Myöhemmin vuosina 1647–1737 siitä tuli yksi kasakkojen Tšaika-veneiden kesäleireistä.[2]
Vuonna 1775 Katariina II allekirjoitti määräyksen Zaporižžja Sitšin lopettamisesta ja vuonna 1783 Krimin kaanikunta siirtyi Venäjän tsaarien vallanalisuuteen. Näiden uusien alueiden kiireellisten kehittämistavoitteiden saavuttamiseksi kenraalikuvernööri herttua Richelieu aloitti vuonna 1817 Asovanmeren sataman rakentamishankkeen. Vuonna 1824 Asovanmeren rannikolle lähetettiin tutkimusretkikunta sopivansuojaisan lahden ja kaupallisen sataman rakentamispaikan etsintään. Vuonna 1825 tällainen paikka löydettiin Berdjanskin lahden itärannikolta.[9] Kontra-amiraalin Mykola Kritskyin muistion väitetään vahvistaneen tiedon siitä, että Berdjanskin lahdesta tuli tulevan satamakaupungin perustamispaikka. Ensimmäisinä rakennettiin kolmessa vuodessa puinen laituri ja yli 200 talonrakennusta. Rakennusvaihe kesti yhteensä kuusi vuotta. Satama valmistui 1. heinäkuuta 1830 ja vuonna 1836 satama avattiin ulkomaisille aluksille. Tämän jälkeen Berdjanskin lahden rannoille nousi kausiluonteisia kalastajakyliä ja 1800-luvun loppuun mennessä rakennettiin kymmeniä tuotanto- ja jalostusyrityksiä, joita seurasi kaupungin infrastruktuuri vapaa-ajankeskuksineen ja palveluineen.[2]
Vuonna 1855 englantilaisranskalainen laivue saapui satamaan, joka sijaitsi satojen merimailien päässä vuosina 1853–1856 käydyn Krimin sodan operaatioista, ja ampui ammuksia kohti kaupunkia. Tšaplyne-Polohy-Berdjanskin rautatien käynnistäminen vuonna 1899 yhdisti tämän ns. Asovan helmen mantereeseen, joten vuoteen 1910 mennessä viljan ja raaka-aineen liikevaihto lahden kautta nousi puoleen miljoonaan tonniin. Seuraavina vuosina lahden rannoille ilmestyi uusia venäläisamerikkalaisia osuuskuntia ja ranskalaisbelgialainen tehdas, kehittyi ja laajeni lentokoneiden rakentamistoiminta. Berdjanskin lahden ranta on yksi Ukrainan lomakeskuksista, johon sesonkien aikaan kerääntyy tuhansia lomailijoita.[2]
Lahden kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asovanmeren pohjoisrannikon koillisosassa toisistaan 28 merimailin eli noin 52, joidenkin lähteiden mukaan 50[10] ja jopa 60 kilometrin[7] etäisyydellä sijaitsevat sirpin muotoinen Berdjanskin ja sen viereinen Obytitšnan kynnäs, joiden väliin jää matalahko ja lämmin Berdjanskin lahti. Obytitšnan kynnäs on sen länsi- ja Berdjanskin kynnäs sen itäranta.[11] Lahden rannat ovat yleensä savea ja hiekkakiveä, enimmäkseen jyrkkiä, jolloin korkeus voi vaihdella 30–40 metriin ja täynnä hajanaisia rotkoja ja puroja. Rannikolle ovat ominaisia maansiirtymät, joiden seurauksena rantaviiva muuttuu jatkuvasti. Berdjanskin lahden pohja on peitetty paksulla mutakerroksella.[6] Sen länsirannalle on ominaista veden syvyyden tasainen kasvu, pohja on lietteinen ja täynnä simpukankuoria, rannikko on harvaan asuttua aroa, jossa on kaksi suurta ja kaksi pientä suistoa. Toisin kuin tiheästi asuttu itäranta, missä sijaitsee teollisuus- ja lomakaupunki Berdjansk[2], ja lahden rannikolla löytyy lukuisia matalikkoja ja hiekkarantoja.[7]
Lahden syvyys vaihtelee neljästä kahdeksaan metriin ja pinta-ala on 820 neliökilometriä. Veden suolapitoisuus on 12–13,5‰. Veden lämpötila talvella -0,3– +4°C ja kesällä 22–30°C. Talvella lahti yleensä jäätyy ja siihen muodostuu jopa metrin paksuinen jääpeite[7], mikä sulaa ja muodostuu uudelleen useita kertoja talven aikana.[11] Kesäisin veden korkeista lämpötiloista johtuvasti haitalliset sinilevät lisääntyvät ja lahti alkaa "kukkia".[6]
Lahden saaret
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähempänä Berdjanskin kynnästä sijaitsevat suojelunalaiset Malyi eli Pieni Dzendzykin saari ja Velikyi eli Iso Dzendzykin niemimaa melkein särkkämuodostuman loppukärjessä.[11] Berdjanskin lahden saarten muodostuminen tapahtui 1800-luvun alussa, jolloin prosessi sai nimeksi "Dzendzyky". Ison ja Pienen Dzendzykin muodostumisen viimeisen 100 vuoden ajanjaksona eteläisempi Velikyi Dzendzyk, jota kutsutaan myös Lintusaareksi (ukr. Пташиний острів, Ptašynyi ostriv)[12], kasvoi yli kahden kilometrin verran ja jatkoi edelleen vähitellen kasvuaan, ajoittain liittyessä ja erkaantuessa kynnäästä.[13] Saaren viereen levittäytyi 2000-luvun alkuun asti uponneiden kalastus- ja teollisuuslaivojen hautausmaa. Nämä vesikulkuneuvot toimivat tavallaan aallonmurtajina ja suojelivat Isoa Dzendzykkiä huuhtoutumiselta. Oletetaan, että kun 2000-luvun alussa hylyt käytettiin romumetalliksi, alkoi saaren pinta-ala pienentyä.[12] Isosta noin 5[14] tai 6,6 kilometrin[15] päässä pohjoinen Malyi (Pieni) Dzendzyk loittoni kynnäästä 1800-luvun lopulla ja sijaitsee siitä 500–600 metrin etäisyydellä. Tämä saari kasvaa hieman hitaammin, sen tämänhetkinen pituus on noin 3 kilometriä ja pinta-ala on 15 hehtaaria.[13] Joidenkin lähteiden mukaan tämä tuulen ja vesivirtojen huuhtoutumisen vaikutuksista kärsinyt saari jakautui kahtia.[16] Malyi Dzendzyk ja Astapik’han saaristo ovat rauhoitettu pinta-alaltaan 35[12] tai 36 hehtaariseksi, paikallisesti merkittäväksi luonnonmuistomerkiksi.[17] Lahden saaret koostuvat pääosin kvartsihiekasta ja nilviäisten kuorista. Velikyi Dzendzykin niemimaalla on liikerakennuksia ja lähempänä rantaa on laivojen ankkurointipaikka, mikä vaikuttaa lahden ekologiseen tilanteeseen.[13]
-
Velikyi eli Iso Dzendzyk -
Näkymä Malyi eli Pieni Dzendzykille
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c S.G.Boguslavskyi: Бердянська затока (Berdjanskin lahti) 1989. Ukrainan maantieteen tietosanakirja Tom 1: A–Ž (Географічна енциклопедія України. Т. 1. А–Ж). Viitattu 16.8.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d e f Viktoria Šovtšo: Бердянська затока (Berdjanskin lahti) zabytki.in.ua. Viitattu 16.8.2024. (ukrainaksi), (venäjäksi)
- ↑ Річки Запорізької області (Zaporižžjan alueen joet) archive.is webpage capture. Arkistoitu 5.12.2011. Viitattu 15.8.2024. (ukrainaksi)
- ↑ 2298 Куца Бердянка. Каталог річок України (2298 Kutsa Berjanka. Ukrainan jokikatalogi) 1957. ukr. Академія наук Української Рср, Akademia nauk Ukrainskoi Rsr. Arkistoitu 21.12.2016. Viitattu 16.8.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Куца Бердянка. Словник гідронімів України (Kutsa Berdjanka. Ukrainan vesistönimien tietosanakirja (Slovnik hydronimiv Ukraii)) 1979. Kustantamo ”Naukona dumka” (ukr. Видавництво «Наукова думка», Vydavnytstvo ”Naukova dumka”). Viitattu 16.8.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c O.P.M’jagtšenko: Бердянська затока (Berdjanskin lahti) 2003. Encyclopedia of Modern Ukraine (ukr. Енциклопедія Сучасної України, Entsyklopedija Sutšasnoji Ukrajiny. Viitattu 16.8.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d A.S.Ivtšenko: Бердянська затока (Berdjanskin lahti) 17.3.2023. Ukrainan suuri tietosanakirja (ukr. Велика Українська Енциклопедія, Velika Ukrainska Entsyklopedia). Viitattu 15.8.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Berda River Mouth and Berdianska Spit and Berdianska Bay (Berdajoen suu ja Berdjanskin kynnäs ja Berdjanskin lahti) 8.6.2022. Ramsar Sites Information Service. Viitattu 15.8.2024. (englanniksi)
- ↑ A.I.Zvirjaka, L.V.Tomilovitš, O.V.Kharlan, I.V.Erzina, V.I.Zakydalskyi, O.V.Tuboltsev, G.P.Tugaj: Історико-архітектурний опорний план м. Бердянськ Запорізької області з визначенням меж і режимів використання зон охорони пам’яток та історичних ареалів (Zaporižžjan alueen Berdjanskin kaupungin historiallinen ja arkkitehtoninen tukiohjelma, missä määritellään muistomerkkien ja historiallisten kohteiden suojeltujen alueiden rajat ja käyttötavat) 2019. Ukrainan kulttuuriperinnön suojeluneuvoston kansalaisyhdistys "Kulttuuriperinnön instituutti" (Підприємство об’єднання громадян «Інститут культурної спадщини» Всеукраїнської Ради з охорони культурної спадщини України). Viitattu 16.8.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Iryna Pelts: Море отступает: в Бердянском заливе вода отошла от берега (Meri väistyy: Berdjanskin lahdella vesi on siirtynyt pois rannasta) 12.10.2021. О’Море. Viitattu 16.8.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b c Маяк, порт та затока. Топ 10 локацій популярного українського курорту, які варто побачити в будьякий сезон (Majakka, satama ja lahti. Suosittu ukrainalainen lomakeskus 10 parhaan joukossa, jotka ovat näkemisen arvoisia kaikkina vuodenaikoina) Ukrainan uutistoimisto RBK (РБК-Украина). Viitattu 16.8.2024. (ukrainaksi), (englanniksi), (venäjäksi)
- ↑ a b c Serhij Staruško: В Азовському морі через недбальство окупантів зникають острів Великий Дзендзик біля Бердянська і промоїна Молочного лиману (Azovinmerellä miehittäjien huolimattomuuden vuoksi Berdjanskin lähellä oleva Velikyi e. Iso Dzendzykin saari ja Maitoestuaari katoavat) 10.8.2024. Uutistoimisto ”Journalististen tutkimusten keskus” (Інформаційна агенція “Центр журналістських розслідувань”). Viitattu 16.8.2024. (ukrainaksi), (englanniksi), (venäjäksi)
- ↑ a b c V.P.Kolomijtšuk: Рослинність островів Бердянської затоки (Berdjanskin lahden saarten kasvillisuus) 19.12.2009. Cтепи України. Viitattu 16.8.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Острів Малий Дзендзик (Malyi Dzendzykin saari) wikimapia.org. Viitattu 16.8.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Острів Великий Дзендзик (Iso Dzndzykin saari) wikimapia.org. Viitattu 16.8.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Україна втрачає ще один острів (Ukraina menettää saaren) 20.4.2018. Gazeta.ua. Viitattu 16.8.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Острів Малий Дзендзик. Острів Великий Дзендзик. Флора островів Великий та Малий Дзендзик. Фауна островів Великий та Малий Дзендзик (Saari Malyi Dzendzyk. Saari Velikyi Dzendzyk. Velikyi- ja Malyi Dzendzykin saarten kasvisto. Velikyi- ja Malyi Dzendzykin saarten eläimistö) lifar-o-a.at.ua. Viitattu 16.8.2024. (ukrainaksi)