Obytitšnan kynnäs
| Obytitšnan kynnäs | |
|---|---|
| ukr. Обитічна коса | |
 Obytitšnan kynnäs elokuussa v. 2019 |
|
| Muut nimet | Obytitšna kosa |
| Merialue | Asovanmeri |
| Vesialue | Berdjanskin ja Obytitšnan lahti[1] |
| Korkein kohta | 2[1] tai 2,2 m[2] |
| Valtio | |
| Valtio |
 Ukraina |
| Piirikunta | Berdjanskin piiri |
| Alue | Zaporižžjan alue |
| Väestö | |
| Väkiluku | asumaton[2] |
Obytitšnan kynnäs (ukr. Обитічна коса, Obytitšna kosa) on Asovanmeren pohjoisrannikon Berdjanskin ja Obytitšnan lahtia erottava hiekkainen särkkämuodostuma eli kynnäs Berdjanskin piirissä, Zaporižžjan alueella, Ukrainassa.[3]
Obytitšnan kynnäs sijaitsee lähellä entistä piirikeskustaa Prymorskia.[4] Kynnään vieressä virtaa Obytitšnan joki, joka päättyy Obytitšnan suistoon, minkä pohjamutaa tunnetaan parantavista ominaisuuksistaan. Kynnäs yhdessä viereisen Obytitšnan lahden kanssa on vuodesta 1980[5] alkaen osa valtakunnallisesti merkittävää, 8 863 hehtaarin kokoista "Kosa Obytitšna"n maisemasuojelualuetta,.[6] Lisäksi alue on myös suojeltu vesistöalueiden ja kosteikkojen suojelemista koskevalla kansainvälisellä Ramsarin sopimuksella vuodesta 1995 lähtien.[7][8]
Mainintoja kynnäästä ja sen nimenvaihdoista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joidenkin lähteiden mukaan tästä paikkakunnasta ollaan oltu tietoisia yli 2500 vuoden verran ja niinä vuosina kynnään nimi on vaihtanut useaan kertaan. Obytitšnan kynnään väitetään tulleen mainituksi ensimmäisen kerran jo muinaisten kreikkalaisten merimiesten toimesta. Samoin antiikin kreikkalaisten historioitsijoiden Klaudios Ptolemaioksen ja Herodotoksen väitetään kirjoituksissaan nimenneen kynnään Agarin niemekkeeksi. Keskiajalla sen väitetään olleen merkittynä 1200–1600-luvun italialaisten tutkimusmatkailijoiden kokoamiin maantieteellisiin karttoihin nimellä «Lena de Cospori». Nogait olivat kutsuneet kynnästä nimellä "Džurulgašiksi", joka tarkoitti "veden huuhtomaa kalliota".[9] Suuren Turkin sodan vuosina 1600–1700-luvuilla ja Pietari Suuren hallituskautena sen nimi Euroopan ja Venäjän kartoilla oli Nižnaja (Ala) Berda, kun taas Berdjanskin kynnäs oli nimetty Verkhnaja (Ylä) Berdaksi. Jossain vaiheessa kynnästä alettiin kutsua Vissarionovaksi tai Vissarioniksi joko täällä kalastaneen kalastajan nimestä johtuvasti tai epätoivoisen Vissarionin nimisen merimiehen mukaan, joka jäi tänne muiden joukosta, ketkä joskus myrskyn aikana olivat löytäneet suojaa kynnään länsirannan poukamasta. Väitetään myös, että 6-na päivänä kesäkuuta vuonna 1737 Asovanmeren soutulaivueen venäläiset merimiehet laskeutuivat kynnäälle ja nimesivät sen Vissarioniksi Pyhän Vissarionin kunniaksi.[9] Tai nimenanto johtui venäläisten merimiesten ratkaisevasta voitosta taistelussa ottomaaneja vastaan 6. kesäkuuta, jolloin uuden kirkkokalenterin mukaan ortodoksiset uskovaiset muistavat Egyptin ihmeidentekijää, munkkia Vissarionia. Tämän nimen kerrotaan pysyneen yli 100 vuotta, kunnes paikka uudelleennimettiin Obytitšnaksi joen mukaan, mikä virtaa Asovanmereen maakaistaleen länsipuolella ja minkä nimi johtui kiteisestä paljastumasta, jota lähellä se virtaa.[4] Tai termistä "obitok" (ukr. обiток), jota käytetään joidenkin vesistöjen nimessä ja tarkoittaa "vesivirta, joka kiertää jotain". Tai adjektiivista ”обтічний” eli virtaviivainen.[4]
Obytitšnan kynnään lähettyvillä käytiin sisällissodan loppuvaiheen meritaistelu 15. syyskuuta vuonna 1920 Neuvostoliiton Asovanmeren laivaston ja Wrangelin laivueen alusten välillä. Edellisenä päivänä eli 14. syyskuuta kenraali Wrangelin johtaman Etelä-Venäjän armeijan joukkoja tukennut valkokaartisuojeluskunta pommitti viereistä Berdjanskin kynnästä, jolloin paikalle saapunut Neuvostoliiton Asovanmeren laivasto löysi aamulla 15. syyskuuta Obytitšnan lahteen ankkuroidut vihollisalukset ja ryhtyi taisteluun niitä vastaan. Valkokaartin laivueen silloinen tappio hidasti valkoisten etenemisen tahtia Berdjanskin alueella.[10] Väitetään myös, että sodan jälkeisinä vuosina Obytitšnan kynnään alussa sijaitsi Novy Bytin kalastajakylä ja että joskus täällä asui enimmäkseen kolhoosin kalastajia, kasvatettiin karjaa ja kylällä oli oma koulu.[11] Kylän ympärillä karjan laiduntamiseen käytetyillä alueilla kasvillisuus katosi ja syntyi aavikko. Kynnään nimen arvaillaan johtuvan tästä unohdetusta paikkakunnasta.[4]
Kynnään kasvistoa ja eläimistöä alettiin aktiivisesti elvyttää ja täydentää 1970-luvulla, jolloin tähän istutettiin suuri määrä kasveja, myös tälle alueelle tavattomia tuohikoivuja, villioliivipuita ja kotoutettiin erilaisia eläinlajeja, esimerkiksi punapeuroja. Siten vuonna 1980 kynnäästä tuli osa luonnonsuojelualuetta.[4]
Kynnään kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Obytitšnan kynnästä sanotaan myös pieneksi niemimaaksi, koska se on vain 30 tai joidenkin lähteiden mukaan yli 32[7] kilometriä pitkä. Samalla se on Asovanmeren pohjoisrannikon pisin sedimenttisärkkä. Lounaissuunnassa mereen kurottautuvan kynnään leveys on suurimmillaan noin 8 kilometriä ja kapeimmissa osissa se yltää 8–10 metriin. Obytitšnan kynnään kokonaispinta-alaksi on mainittu 220 hehtaaria, joka tulvien aikana voi jonkin verran pienentyä. Kynnäs päättyy Dzendzikin niemekkeeseen, joka on syntynyt Obytitšnan joen tulvien hiekasta. Syys- ja kevätmyrskyjen aikana, kun suuri osa rannikon matalikoista tulvii ja kynnään kapeisiin paikkoihin ilmestyy tilapäisiä, noin 8 metrin pituisia kanavia[7], lounaiskärjessä sijaitseva Dzendzik muuttuu saareksi.[12] Obititšnan kynnäs alkaa noin 9 tai 10–12[11] kilometriä Prymorskista länteen[4] sijoittuvan Velikiy-suon reunalta, minkä jälkeen idästä sitä huuhtoa Berdjanskin ja lännestä Obytitšnan lahti.[4][8] Sen itä- ja kaakkoisrannikolle on omaiset tasaiset ja korkeammat ääriviivat. Kynnään itäistä maisemarajaa pidetään simpukanrantana, minkä loivilla, pehmeillä hiekkarinteillä voi yleisesti heinä- ja elokuussa tulvia useita metrejäkin äkillisesti kehittyvien hurrikaanin voimakkuudella puhaltavien tuulten nostattamista korkeista aalloista johtuvasti. Siten rannikon ja rantaviivan ollessa meren, eroosion ja tulvien jatkuvan vaikutuksen alaisena, on havaittu idästä etenevä kynnään asteittainen väheneminen. Kynnään keski- ja itäosassa esiintyy matalia pieniä suolajärviä.[1] Länsi- ja luoteisrantaviiva on hyvin pirstoutunut, matalampi ja soisempi ja sitä leikkaavat lukuisat poukamat ja niiden väliset pienehköt, sara- ja ruoko-, myös tiheän puu- ja pensaskasvillisuuden peittämät saaret ja niemekkeet, joita linnut suosivat.[8] Nämä länsirannikon keskiosan saaret ovat yleensä pieniä ja niistä suurimpien, esimerkiksi Komyšanovin ja Velikyn eli Bolšoin pinta-ala on noin 2 hehtaaria.[7] Kynnään kvartsihiekkakivestä ja nilviäiskuorista muodostuva tasainen, lievästi aaltoileva maaperä kohoaa 1,5--2 ja jopa 2,2 metriä merenpinnan yläpuolelle ja täällä tyypillistä on dyynien kohokuviot.[1]
-
-
Halofyyttikasvillisuutta -
Euroopanmerikaalin populaatio halofyyttisen kasvillisuuden ympäröimänä. Hedelmäkauden alku -
Peuroja kynnäällä -
-
Kuiva merenrantaniitty -
Suolajärviä ja soita
._Obitochna_kosa.jpg)
._%D0%9E%D0%B1%D0%B8%D1%82%D1%96%D1%87%D0%BD%D0%B0.jpg)
Obytitšnan kynnäs sijaitsee lauhkean mannerilmaston vyöhykkeellä, jolle on ominaista kuivat ja kuumat kesät ja talvet, jolloin on vähän lunta. Talvella sitä ympäröivät lahdet jäätyvät.[1] Kynnään itäosassa hallitsee arokasvillisuuden peittämä hiekkamaisema ja lännen alemmilla alueilla halofyytti- ja niittykasvillisuus. 1970-luvulla kynnäälle tuotiin istutuksia vahvistamaan sen hiekkaista maaperää ja suojaamaan ainutlaatuista mikroilmastoa.[11] Siellä on puiden ja pensaiden, muunmuassa kynäjalavan, Idänhopeapensaiden, valeakaasian, krimin mäntyjen, turkestanintamariskin jne. istutuksia yhteensä joko 200[7] tai jopa 400 hehtaarin kokoisella suojelualueella.[11] Täällä tällä hetkellä kasvaa yli 500 tai 558[7] aro-, kosteikko- ja suokasvilajia.[3]
Tämänhetkinen Obytitšnan kynnäs on yksi harvoista Asovanmeren alueen kulmista, missä puuttuvat sekä infrastruktuuri että julkisen liikenteen luomat yhteydet. Kynnään kapeamman osan alussa, puomin takana, on 2 kilometrin pituinen telttailemiseen ja virkistykseen tarkoitettu vyöhyke, joka on varustettu roska-astioilla ja biokäymälöillä. Tämän alueen ulkopuolella ei ole virkistysmahdollisuuksia. Kynnäällä sekä pesii että talvehtii 90–99 lintulajia, joista 17 on uhanalaisuudestaan johtuvasti kirjattuina Ukrainan lajien punaiseen kirjaan.[3] Täällä luoteisosassa sijaitsevat soiset ja ruohoiset rannikot runsaine hyttyisineen luovat erinomaiset olosuhteet linnuille ja tämä osa kynnäästä on luonnonsuojelualuetta, johon ulkopuolisille pääsy on estetty. Lisäksi täällä esiintyy 34 nisäkäslajia, matelijoita 5, joista arokyy on sisällytetty Ukrainan punaiseen listaan, ja sammakkoeläimiä 2 eri lajia. Kynnästä ympäröivissä vesistöissä löytyy 53 kalalajia ja sen rannikon vedet ovat merikalojen massakutualueita.[7] Saaret ovat lintujen pesimäpaikkoja ja muuttoaikana täällä on noin 60 000 lintua.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e O.P.Anryaš: Обитічна коса (Obytitšnan kynnäs) 1990. Ukrainan maantieteen tietosanakirja Tom 2: Z–О (Географічна енциклопедія України. Т. 2. З–О). Viitattu 16.7.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b Olga Gramtšuk: Коса Обитічна: як добратися, на що подивитися та як розважатися (Kosa Obytitšna: miten sinne pääsee, mitä siellä näkee ja miten viihtyy) 3.3.2021. Travel 24 Канал. Viitattu 16.7.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d N.O.Roskos: Обитічна коса (Obytitšnan kynnäs) 2022. Encyclopedia of Modern Ukraine (ukr. Енциклопедія Сучасної України, Entsyklopedija Sutšasnoji Ukrajiny. Viitattu 16.7.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d e f g Обитічна коса (Obytitšnan kynnäs) Findway. Viitattu 16.7.2024. (ukrainaksi), (englanniksi), (venäjäksi)
- ↑ S.P.Rybalkin: Коса Обитічна (ландшафтний заказник) (Kosa Obytitšna (luonnonsuojelualue)) 2014. Encyclopedia of Modern Ukraine (ukr. Енциклопедія Сучасної України, Entsyklopedija Sutšasnoji Ukrajiny. Viitattu 16.7.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Oleksandr Nepša: Обитічна коса в системі природно-заповідного фонду України (Obytitšnan kynnäs Ukrainan luonnonsuojelurahaston järjestelmässä) 2018. researchgate. Viitattu 16.7.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d e f g Ivan Pasitšnik: Обитічна Коса (Коса Обіточна) (Obytitšnan kynnäs (Kosa Obytitšna)) we.org.ua. Viitattu 16.7.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c Obytochna Spit and Obytochna Bay (Obytitšnan kynnäs ja Obytitšnan lahti) 28.2.1997. Ramsar Sites Information Service. Viitattu 16.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Vladimir Suprunenko: Коса Обиточная (Obititšnan kynnäs) misto.zp.ua. 12.7.2018. Viitattu 16.7.2024. (venäjäksi)
- ↑ Обиточная коса (Obytitšnan kynnäs) Bolšaja sovetskaja entsiklopedija (ven. Больша́я сове́тская энциклопе́дия, Suuri neuvostotietosanakirja. Viitattu 16.7.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Ландшафтный заказник «Обиточная коса» (Maisemasuojelualue ”Obytitšnan kosa”) Otdyhaem.com.ua. Viitattu 16.7.2024. (venäjäksi)
- ↑ Антропогенне навантаження на ландшафтні комплекси північноазовських кіс та шляхи їх збереження (Ihmisten aiheuttama kuormitus pohjoisen Asovanmeren kynnäiden maisemakokonaisuuksiin ja niiden säilyttämismenetelmät) mdpu.org.ua. Viitattu 16.7.2024. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Obytitšnan kynnäs Wikimedia Commonsissa
