Benfotiamiini

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Benfotiamiini
Benfotiamiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
S-[(2Z)-2-{[(4-amino-2-metyylipyrimidin-5-yyli)metyyli](formyyli)amino}-5-(fosfono-oksi)pent-2-en-3-yyli]bentseenikarbotioaatti
Tunnisteet
CAS-numero 22457-89-2
ATC-koodi A11DA03
PubChem 3032771
Kemialliset tiedot
Kaava C19H23N4O6PS 
Moolimassa 466,449 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia Lue artikkelista
Puoliintumisaika 20–30 vuorokautta
Ekskreetio Virtsaan
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

Ei suositella käytettäväksi pitkiä aikoja

Reseptiluokitus
Antotapa Suun kautta, tablettina

Benfotiamiini on B1-vitamiinin eli tiamiinin rasvahakuinen johdannainen. Japanilainen M. Fujiwara löysi vuonna 1954 benfotiamiinin ja muita tiamiinijohdannaisia sipulikasveista, (Allium), jonka vuoksi tätä vitamiiniryhmää kutsutaan nimellä allitiamiinit. Ne olivat tuntemattomia länsimaissa, kunnes Fujiwara vuonna 1965 kirjoitti niistä artikkelin englanninkielisessä kirjassa[1].

Kliininen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Benfotiamiini saattaa olla hyödyllinen ravintolisä henkilöille, joilla on sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriö, insuliiniresistenssi, tyypin 1(?) tai tyypin 2 diabetes, metabolinen oireyhtymä, iskias tai muu ääreishermoston kiputila tai tulehdus. "Ainoa valmiste, joka näyttäisi suun kautta annettuna merkittävästi parantaneen tiamiinivajeesta johtuvaa polyneuropatiaa on benfotiamiini (320 mg/vrk vähintään neljän viikon ajan)", kirjoittavat oululaiset professorit Matti Hillbom ja Juhani Pyhtinen Duodecimissa[2]. Benfotiamiinista saattaa olla hyötyä myös munuaistautien sekä alkoholin ja vanhenemismuutosten ehkäisyssä ja hoidossa.

Japanilaiset lääkärit alkoivat määrätä jo 1950-luvulla benfotiamiinia alkoholin ja iskiaskiputilojen aiheuttamien hermovaurioiden hoitoon. Vitamiini patentoitiin Yhdysvalloissa 1962, mutta valmiste ei herättänyt tutkijoiden sen enempää kuin suuren yleisönkään kiinnostusta. Patentti vanhentui vuonna 1992, jonka jälkeen benfotiamiinin käyttö alkoi yleistyä Euroopassa, etenkin Saksassa, jossa sitä alettiin tutkia ja käyttää etenkin diabeteksen lisähoidossa[3][4],[5][6][7][8]. Vuonna 2002 benfotiamiinia määrättiin Saksassa yli 2,2 miljoonaa päiväannosta. Uuden saksalaisen pilottitutkimuksen mukaan benfotiamiini näyttää vähentävän myös vaikeaa munuaistautia (end-stage renal failure) sairastavien dialyysihoitoa saavien henkilöiden genomisia DNA-vaurioita ja veressä kiertäviä AGE-tuotteita[9].

Saksasta benfotiamiinin käyttö levisi Unkariin, jossa sisätautilääkärit tutkivat ja määräävät benfotiamiinia erityisesti diabeettisen neuropatian ehkäisyssä ja hoidossa[10]. Sisätautiopin professori György Jermendy, Unkarin Diabetesliiton sihteeri, on osoittanut että diabeetikoilla on usein tiamiinin puutetta, joka korjaantuu benfotiamiinilla nopeasti[11].

Britanniassa Warwickin yliopiston professori Paul Thornalleyn työryhmä on julkaissut tiamiinista ja benfotiamiinista useita omia tutkimuksia ja katsauksia. Niiden mukaan diabeetikot potevat huomattavaa tiamiinin puutetta, mikä altistaa heidät valtimomuutoksille, ja tiamiini ja benfotiamiini ehkäisevät kokeellista diabeettista nefropatiaa.[12][13][14][15].

Yhdysvalloissa benfotiamiini tuli vuonna 2003 tietoisuuteen Albert Einstein College of Medicinen[16] diabetestutkimuksen professorin Michael Brownleen[17] töiden myötä, erityisesti diabetekseen liittyvien patologisten aineenvaihdunnan virheiden ja komplikaatioiden ehkäisyssä[18][19]. Brownlee on Yhdysvaltain diabetesliiton (ADA) palkitsema asiantuntijalääkäri ja itsekin tyypin 1 diabeetikko, joka on ottanut elämäntehtäväkseen selvittää diabeteksen liitännäistautien syntymekanismeja ja niiden torjuntamahdollisuuksia. Brownlee on tutkinut benfotiamiinin terveysvaikutuksia saksalaisten kollegojensa kanssa ja osoittanut sen olevan tehokas sokeroitumista (glykaatiota) ja endogeenisten AGE-tuotteiden syntyä ja eritoten diabeettista retinopatiaa ehkäisevä vitamiini[20]. Bownleen tutkimukset sekä italialaisten lääkäreiden katsaukset puoltavat benfotiamiinin käyttöä diabeettisen retinopatian ehkäisyssä ja hoidossa. "Diabeetikot voivat jo nyt tehdä jotakin benfotiamiinila liitännäistautien ehkäisemiseksi", sanoi Brownlee Saksan Diabetesliton päivillä 16–17.5.2007.[21] Benfotiamiinia on tutkittu myös New Yorkin Mount Sinai Hospitalissa Renal Treatment Centerin johtajan professori Jaime Uribarrin[22] johdolla. Hän pitää 300 mg:n päiväannosta perusteltuna diabetikkojen jatkuvana lisähoitona.

Australiassa toimivan JDRF Albert Einstein Centre for Diabetes Complications -laitoksen tutkijat suosittelevat sokeroitumista (glykaatiota) estävien ja hillitsevien lääkkeiden (esim. metformiinin) ja ravintolisien (benfotiamiini ja karnosiini) käyttämistä diabeteksen hoidossa.

Biokemiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiamiini on kolmen Krebsin kierron glykolyysissa vaikuttavan entsyymin kofaktori: transketolaasin, joka muuntaa 2,3-difosfaattiglyseraattia (2,3-DG) pentoosifosfaattireitille, pyruvaattihydrogenaasin, joka kytkee palorypälehapon (pyruvaatin) asetyylikoentsyymi A:han (CoA)ja ohjaa sen Krebsin syklukseen sekä alfa-ketoglutaraatin, joka kiihdyttää Krebsin kiertoa muuntamalla alfa-ketoglutaraattia sukkinyylikoentsyymi-A:ksi (succinyl-CoA). Näiden reaktioiden nettovaikutus on glukoosin aineenvaihdunnan normalisoiminen. Benfotiamiini vaikuttaa biokemiallisesti periaatteessa samalla tavalla kuin tiamiini[23], mutta on ilmeisesti sitä tehokkaampaa ja turvallisempaa[24], etenkin diabeettisen hermovaurion ehkäisyssä ja hoidossa[25]. Benfotiamiinin suurempi biologinen teho tiamiiniin nähden perustuu molekyylirakenteen avoimeen tiatsolirenkaaseen, joka sulkeutuu heti kun yhdiste on imeytynyt vereen. Tällöin syntyy biologisesti tavallista tehokkaampi tiamiiniyhdiste.

Benfotiamiini lisää tiamiinipyrofosfaatin (TPP) pitoisuutta veressä ja muissa kudoksissa, jolloin transketolaasi-entsyymi aktivoituu. Entsyymi muuntaa soluissa sokerin myrkyllisiä aineenvaihduntatuotteita (metaboliitteja) vaarattomiksi, mikä ehkäisee soluvaurioita eritoten pienten valtimoiden endoteelisoluissa (sydämessä, munuaisissa ja silmänpohjissa). Tällaisia myrkyllisiä metaboliitteja ovat muun muassa metyyliglyoksaalit[26]. TPP:n aktivoitumisesta voi olla hyötyä hermojen terveydelle yleensä ja erityisesti iskiaksessa, diabeettisessa neuropatiassa, polyneuropatiassa, retinopatiassa (verkkokalvon rappeutumassa), munuaistaudissa (nefropatiassa), herpes zoster -infektioissa, fibromyalgiassa ja muissa tiloissa, joissa esiintyy hermostovaurioita ja -oireita.

Benfotiamiini nostaa veren ja kudosten tiamiinipitoisuutta paljon enemmän kuin vesiliukoinen tiamiini (tiamiinihydrokloridi). Maksimaalinen pitoisuus plasmassa ja punasoluissa nousee benfotiamiinilla moninkertaiseksi tavalliseen tiamiiniin verrattuna[27]. Laboratoriohiiret sietävät 22 kertaa suuremman annoksen benfotiamiinia kuin tavallista vesiliukoista B1-vitamiinia. Viimeisten 50 vuoden aikana benfotiamiinia on käytetty laajalti, eikä sillä ole havaittu olevan sivuvaikutuksia – harvinaista allergiaa lukunnottamatta – eikä haitallisia yhteisvaikutuksia minkään lääkkeen kanssa. Vaikka benfotiamiini on rasvaliukoinen vitamiini, sitä ei kerry liikaa elimistöön.

Ihmisen tiamiinivarasto on n. 30 mg, ja ilmeisesti pääosa on varastoituna maksaan. Tiamiinin biologinen puoliintumisaika on noin 10–20 vuorokautta. Puutostiloja tavataan alkoholisteilla, diabeetikoilla ja ikääntyvillä (joilla tiamiinin imeytyminen ruoasta on heikentynyt). Veren tiamiinin (fB-B1-Vit) viitearvoksi laboratoriot ilmoittavat Suomessa 75-220 nmol/l. Diabeetikoilla pitoisuudet ovat vain noin 16 nmol/l, osoittaa englantilainen Warwickin yliopiston tutkimus, jota johti professori Paul Thornalley. Tiamiinin puutetta arvioidaan myös mittaamalla punasolun transkelolaasin aktiivisuus, E-TK.

Benfotiamiinin suuri tehokkuus (perinteiseen vesiliukoiseen B1-vitamiinin nähden) perustuu sen kykyyn tunkeutua rasvoista muodostuneisiin solukalvoihin, kuten hermokudokseen. Benfotiamiini aktivoi transketolaasi-entsyymiä, joka ohjaa glukoosin palamista pois epänormaalilta heksosamiinireitiltä normaalille pentoosifosfaattireitille. Transketolaasi on tiamiinista riippuvainen sokeriaineenvaihduntaa ohjaava entsyymi, jonka aktiivisuutta tiamiini lisää. Vesiliukoinen tiamiini kykenee nostamaan sen aktiivisuutta vain 20 %, kun taas benfotiamiini lisää sitä peräti 250–300 %.

Benfotiamiinin on esitetty vaikuttavan hapetusta vastaan ja parantavan diabeteksen myöhäisvaiheen liitännäistauteja, esimerkiksi ääreishermoston vaurioita.[28]

Vaikutusmekanismeja diabeteksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Benfotiamiini salpaa samanaikaisesti kolmea merkittävää patologista tapahtumaa diabeetikon elimistössä[29]:

  1. glukoosin palamista heksosamiinireittiä myöten
  2. AGE-tuotteiden (Advanced Glycation Endproducts) syntyä soluissa [30]
  3. proteiinikinaasi C:n (PKC) syntyä ja sen haittoja verisuonissa.

Heksosamiinireitin aktiivisuus myötävaikuttaa haiman beetasolujen tuhoutumiseen, jolloin haiman kyky tuottaa insuliinia vähenee tai loppuu[31]. Heksosamiinreitin aktiivisuus myötävaikuttaa glukoosin aiheuttamaan insuliinirestenssiin ja myrkyllisten polyolien kertymiseen hermosoluihin ja niiden vaurioitumista[32][33]. Lievemmässä tapauksessa voi kehittyä insuliiniresistenssi, vaikeammassa tapauksessa puhkeaa diabetes. Se kuuluu tauteihin, joissa mitokondrioiden kalvot vuotavat. Kohonneen verensokerin aiheuttamat vauriot mitokondrioissa ilmenevät muun muassa lihasvoiman ja sydämen pumppaustoiminnan heikentymisenä ja valtimoiden kovettumisena. Vapaiden radikaalien (superoksidin) ylituotanto mitokondrioissa aktivoi neljää patologista reaktiota: Polyoli-, heksosamiini, PKC- ja AGE-reaktiota. Mitokondrioiden vauriot ovat merkittäviä tekijöitä diabeetikon valtimomuutoksissa[34]. Benfotiamiini ehkäisee mitokondrioissa syntyviä vapaita radikaaleja, etenkin superoksidia, ja niiden myrkyllisiä aineenvaihduntatuotteita[35]; AGE-tuotteet vähenivät 60 % ja PKC 55 %, kun diabeettisille rotille annettiin benfotiamiinia 36 viikkoa 80 mg/kg.

Diabeettisen retinopatian ehkäisy ja hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diabeettinen retinopatia on yleinen diabeteksen liitännäistauti, jonka syntymekanismin kaikkia vaiheita ei vielä tunneta. Tiamiini ja benfotiamiini, ruoan lisänä, saattavat kuitenkin olla avuksi taudin ehkäisyssä ja jarruttamisessa. Nämä vitamiinit ehkäisevät laktaatin ja AGE-tuotteiden syntyä viljellyissä endoteelisoluissa sekä suojaavat valtimoiden perisyyttisoluja sokeripitoisuuden vaihteluiden aiheuttamilta vaurioilta. Tiamiini ja benfotiamiini vähentävät aldoosireduktaasi-mRNA:n ilmentymistä ja aktiivisuutta, ja siten ne ehkäisevät siten sorbitolin ja glukoosin kertymistä soluihin ja lisäävät samanaikaisesti transketolaasin aktiivisuutta ihmisen endoteelisoluissa samoin kuin ihmisen ja naudan retinan perisyyteissä, joita on viljelty suuressa sokeripitoisuudessa[36][37]. Siten tiamiini ja benfotamiini korjaavat kohonneen sokeripitoisuuden aiheuttamaa pyolireitin aktiivisuutta valtimosoluissa ja ohjaavat glukoosin palamista normaalille ja vaarattomalle pentoosifosfaattireitille (jolloin ei synny vapaita radikaaleja)[38] ja vähentävät solunsisäistä vapaan glukoosin pitoisuutta ja sen muuntumista soluille myrkylliseksi sorbitoliksi. Nämä vaikutukset polyolireitillä, yhdessä tiamiinin muiden suotuisten vaikutusten kanssa, puoltavat tiamiinin ja benfotiamiinin tutkimista ja käyttöä diabeettisen retinopatian ehkäisyssä ja hoidossa.

Diabeettisen neuropatian ehkäisy ja hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Benfotiamiini on rasvahakuinen (lipofiilinen) vitamiini, joka toisin kuin vesiliukoinen tiamiini tunkeutuu hyvin hermokudokseen ja suojaa sitä kohonneiden glukoosi- ja polyolipitoisuuksien aiheuttamilta vaurioilta[39]. Benfotiamiinia onkin alettu antaa neuropatian ehkäisyyn ja hoitoon menestyksellä Venäjällä[40][41][42], Saksassa[43][44], Unkarissa[45][46], Japanissa[47] ja muualla[48][49][50].

AGE-tuotteiden ehkäisy ja vaimennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AGE-tuotteita (Advanced Glycation Endproducts) syntyy glykaation (sokeroitumisen) vaikutuksesta kudoksissa, mutta niitä on myös monissa ravintoaineissa, esimerkiksi kolajuomissa[51], ja niitä syntyy valmistettaessa ruokaa suuressa lämmössä (käristettäessä, grillattaessa ja paistettaessa)[52]. Valtimot supistuvat pian tällaisten aterioiden jälkeen AGE-tuotteiden endoteelissa aiheuttamien muutosten takia. Jatkuva ja pitkäaikainen AGE-tuotteita sisältävien ravintoaineiden nauttiminen saattaa johtaa pysyviin valtimomuutoksiin, sanoo Uribarrin työryhmä. Age-tuotteet – olivatpa ne sitten eksogeenisia tai endogeenisia – voivat vaurioittaa myös munuaisia, Uribarri varoittaa[53]

Ei-diabeetikon hemoglobiinista alle 6 % on sokeroitunut (glykoitunut), diabeetikolla tämä osuus (HbA1c) on usein suurempi. Ei-diabeetikon seerumin albumiinista on enintään 25 % sokeroitunut, mutta diabeetikolla osuus voi olla jopa 100 %. Tutkimusten mukaan benfotiamiini voi vähentää glykaatiota noin 60 %. Professori Jaime Uribarri pitää benfotiamiinia erinomaisena anti-AGE-aineena, ja monet muut tutkijat näyttävät olevan samaa mieltä[54].

Benfotiamiinin erikoisominaisuus on AGE-tuotteiden haittavaikutusten ehkäisy[55], ja sen vuoksi benfotiamiini näyttää ehkäisevän vanhenemismuutoksia soluissa[56]. AGE-tuotteita syntyy sekä eksogeenisesti (ruoassa ja sen valmistuksessa) että endogeenisesti ihmisen aineenvaihdunnassa ns. Maillard-reaktiossa[57]. Runsaasti AGE-tuotteita sisältävät ruoat ja juomat vähentävät seerumin adiponektiinin pitoisuutta, kun taas benfotiamiini lisää sitä[58]. Adiponektiini ehkäisee tunnetusti diabetesta ja sen komplikaatioita sekä lihomista.

Sydän- ja verisuonimuutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiamiini ja benfotiamiini suojaavat sydäntä ja valtimoita[59], eritoten diabeetikoilla, joilla kohonnut verensokeri vaurioittaa valtimoiden sisäseinämän endoteelia[60][61][62][63][64]. Benfotiamiini estää myös kohonneen verensokerin aiheuttamaa matriksin metalloproteinaasien MMP-2:n ja MMP-9:n ja niiden estäjien (TIMP-1) lisääntymistä ihmisen valtimoiden soluissa. Verensokerin nousu lisää MMP-2:n aktiviteettia, mutta tiamiinin ja benfotiamiinin anto vähentää sitä samalla kun ne lisäävät TIMP-1:n määrää. Näiden havaintojen perusteella tiamiini ja benfotiamiini voivat ehkäistä plakkien repeytymistä aiheuttavan MMP-2:n aktiviteettia ja suojata siten diabeetikkoa sydän- ja aivoinfarkteilta. Brownleen työryhmän tutkimusten mukaan benfotiamiini suojaa diabeteksen aiheuttamalta sydänlihasvauriolta, kardiomyopatialta.[65]

Benfotiamiini ehkäisee suurina päiväannoksina myös tupakoinnin aiheuttama verisuonten supistusta, ilmenee saksalaisen tohtori Alin Stirbanin työryhmän tutkimuksissa. Biokemiallinen vaikutusmekanismi on ilmeisesti se, että tiamiini ja benfotiamiini ehkäisevät valtimon sisäsäseinämän (endoteelin) vaurioitumista[66].

Alkoholihaittojen ehkäisy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisten ja saksalaisten tutkimusten mukaan benfotiamiini suojaa alkoholin terveyshaitoilta[67][68], jopa siinä määrin, että eräät tutkijat pitävät benfotiamiinia välttämättömänä vitamiinina alkoholisteille[69].

Turvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Benfotiamiini on turvallista annosteluohjeita noudatettaessa. Käyttökokemusta on jo yli 50 vuoden ajalta eri maista. Joissakin harvinaisissa tapauksissa benfotiamiini voi aiheuttaa allergisen reaktion. Raskauden ja imetyksen aikana benfotiamiinia suositellaan käytettäväksi enintään lyhyitä aikoja, koska toistaiseksi sen vaikutuksia sikiöön ei ole riittävästi tutkittu. Imettävän äidin nauttima benfotiamiini erittyy äidinmaitoon, mutta siitä ei ole raportoitu olevan vauvoille haittaa.[70]

Annostelusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytettäessä tavallista vesiliukoista B1-vitamiinia elimistö kykenee käyttämään hyväkseen enintään 10 mg/vrk. Benfotiamiini sitä vastoin on biologisesti tehokasta ja täysin turvallista huomattavan paljon suurempina päiväannoksina. Benfotiamiinia ei tarvitse välttämättä ottaa ruoan kanssa. Benfotiamiini antaa hoitovasteen diabeettisessa polyneuropatiassa 2–3 viikossa päiväannoksella 300–325 mg. Jotkut potilaat ottavat enemmänkin, jopa 600–1200 mg/vrk. Brownleen amerikkalais-saksalainen työryhmä antoi eräässä tutkimuksessa koehenkilöille 600 mg/vrk, mikä ehkäisi AGE-tuotteiden muodostusta. Uribarrin työryhmä antoi 1 050 mg/vrk ennen koehenkilöiden altistamista Coca-cola lightista valmistetulle AGE-pitoiselle juomalle, ja tämä benfotiamiiniannos ehkäisi täysin valtimoiden supistuksen. Sama annos ehkäisi myös tupakoinnin aiheuttaman valtimoiden supistuksen. Nämä olivat koeasetelmien annoksia. New Yorkin Mount Sinai Hospitaletin munuaiskeskuksen johtaja professori Jaime Uribarri suosittelee diabeetikoille jatkuvassa käytössä benfotiamiinia 300 mg/vrk.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Fujiwara M. Absorption, excretion and fate of thiamine and its derivatives in [the] human body. Chapter in: Shimazono N, Katsura, eds: Beriberi and Thiamine. 1965, Tokyo, Igaku Shoin Ltd. pp.179-213
  2. Hillbom M, Pyhtinen J. Tiamiinivajeen diagnostiikka ja hoito. Duodecim 2000;116(7):749-53 Free Full Text pdf
  3. Hammes H-P, Brerzel RG, Federlin K et al. Benfotiamin inhibits the formation of advanved glycation end products in diabetic rats Poster
  4. Hammes HP, Du X, Edelstein D, et al. Benfotiamine blocks three major pathways of hyperglycemic damage and prevents experimental diabetic retinopathy. Nature Medicine 2003;9(3):294-9
  5. Hammes HP, Du X, Edelstein D, et al. Benfotiamine blocks three major pathways of hyperglycemic damage and prevents experimental diabetic retinopathy. American Journal of Ophthalmology 2003;136(4) 787
  6. Haupt E, Ledermann, Köpcke W. Benfotiamine in the treatment of diabetic polyneuropathy – a three-week randomized, controlled pilot study (BEDIP Study.) International Journal of Clinical Pharmacology and Therapeutics. 2005;34 (2), 71-77. Abstract
  7. Anonymous. Diabetic complications: emerging themes and treatment options. Inpharma 2001;1(1310) 11-12
  8. Anonymous: Benfotiamine prevents diabetic retinopathy. Inpharma 2003;1(1386)6
  9. Schupp N, Schmid U, Heidland A, Stopper H. New approaches for the treatment of genomic damage in end-stage renal disease. J Ren Nutr. 2008;18(1):127-33. PubMed
  10. Várkonyi T, Kempler P. Diabetic neuropathy: new strategies for treatment. Diabetes, Obesity and Metabolism, OnlineEarly Articles. Published online: 26-Jun-2007 [doi: 10.1111/j.1463-1326.2007.00741.x Free Full Text]
  11. Jermendy G. Evaluating thiamine deficiency in patients with diabetes. Diab Vasc Dis Res. 2006;3(2):120-1 Free Full Text
  12. Karachalias N, Babaei-Jadidi R, Kupich C, Ahmed N, Thornalley PJ. High-dose thiamine therapy counters dyslipidemia and advanced glycation of plasma protein in streptozotocin-induced diabetic rats. Ann N Y Acad Sci. 2005;1043:777-83 Abstract
  13. Babaei-Jadidi R, Karachalias N, Ahmed N, Battah S, Thornalley PJ. Prevention of incipient diabetic nephropathy by high-dose thiamine and benfotiamine. Diabetes. 2003;52(8):2110-20. PubMed
  14. Thornalley PJ. The potential role of thiamine (Vitamin B1) in diabetic complications. Current Diabetes Reviews 2005;1(3)287-298 Ingentaconnect.com
  15. Thornalley PJ, Babaei-Jadedi R, Al Ali H, et al. High prevalence of low plasma thiamine concentration in diabetes linked to a marker of vascular disease. Diabetologia 2007 Aug 4; Abstract
  16. Albert Einstein College of Medicine tutkii benfotiamiinia
  17. Professori Michael Brownleen henkilötietoja
  18. Brownlee M. Biochemistry and molecular cell biology of diabetic complications. Nature 414:813-820, 2001
  19. Brownlee M. The Pathobiology of diabetic complications. A unifying mechanism. The pathobiology of diabetic complications: a unifying mechanism. Diabetes. 2005;54(6):1615-25 MedScape
  20. Lin J, Alt A, Liersch J et al. Benfotiamin inhibits intracellular formation of advanced Glycation endproducts in vivo. Diabetes. 2000; 49(Suppl1): A143(P583) Poster
  21. Gesellschaft für Biofaktoren e.V.
  22. Professori Jaime Uribarrin henkilötietoja
  23. Pomero F, Molinar Min A, La Selva M, et al. Benfotiamine is similar to thiamine in correcting endothelial cell defects induced by high glucose. Acta Diabetol. 2001;38(3):135-8
  24. Loew D. Pharmacokinetics of thiamine derivatives especially of benfotiamine. Int J Clin Pharmacol Ther 1996;34(2):47-50. Review.
  25. Stracke H, Hammes HP, Werkmann D, et al. Efficacy of benfotiamine versus thiamine on function and glycation products of peripheral nerves in diabetic rats. Exp Clin Endocrinol Diabetes. 2001;109(6):330-6 PubMed
  26. Yao D, Taguchi T, Matsumura T, et al. Methylglyoxal modification of mSin3A links glycolysis to angiopoietin-2 transcription. Cell 2006; 124, 275–286 Abstract
  27. Frank T, Bitsch R, Maiwald J, Stein G. High thiamine diphosphate concentration in erythrocytes can be achieved in dialysis patients by oral administration of benfotiamine. Eur J Clin Pharmacol 2000;56(3):251-7 PubMed
  28. Schmid U, Stopper H, Heidland A, Schupp N. Benfotiamine exhibits direct antioxidative capacity and prevents induction of DNA damage in vitro. Diabetes/Metabolism Research and Reviews April 2008 Online [1]
  29. Hammes HP, Du X, Edelstein D, et al.Benfotiamine blocks three major pathways of hyperglycemic damage and prevents experimental diabetic retinopathy. Nat Med. 2003;9(3):294-9 PubMed
  30. Benfotiamin schützt vor schädlichen AGEs Deutsches Diabetes-Zentrum DDZ Düsseldorf tiedote
  31. Kaneto H, Xu G, Song KH, et al. Activation of the hexosamine pathway leads to deterioration of pancreatic beta-cell function through the induction of oxidative stress. J Biol Chem. 2001;276(33):31099-104. Journal of Biol. chem. PubMed Plus
  32. Berrone E, Beltramo E, Solimine C, Ape AU, Porta M. Regulation of intracellular glucose and polyol pathway by thiamine and benfotiamine in vascular cells cultured in high glucose. J Biol Chem. 2006;7;281(14):9307-13 PubMed
  33. Beltramo E, Berrone E, Buttiglieri S, Porta M. Thiamine and benfotiamine prevent increased apoptosis in endothelial cells and pericytes cultured in high glucose. Diabetes Metab Res Rev. 2004;20(4):330-6 Abstract
  34. Suzuki S. [Role of mitochondrial dysfunction in pathogenesis of diabetic microangiopathy] Nippon Rinsho. 2005;63 Suppl 6:103-10. Review. Japanese
  35. Bergfeld R, Matsumara, Du X, Brownlee M. Benfotiamin prevents the consequences of hyperglycemia-induced mitochondrial overproduction of reactive oxygen species, and experimental diabetic retinopathy. Abstract
  36. Beltramo E, Berrone E, Tarallo S, Porta M. Different apoptotic responses of human and bovine pericytes to fluctuating glucose levels and protective role of thiamine. Diabetes Metab Res Rev. 2009 Jul 10. Abstract
  37. Berrone E, Beltramo E, Solimine C, Ape AU, Porta M. Regulation of intracellular glucose and polyol pathway by thiamine and benfotiamine in vascular cells cultured in high glucose. J Biol Chem. 2006;7;281(14):9307-13 Abstract
  38. Du X, Edelstein D, Brownlee M. Oral benfotiamine plus alpha-lipoic acid normalises complication-causing pathways in type 1 diabetes. Diabetologia 2008 July 29 epub ahead of print [2]
  39. Head KA. Peripheral neuropathy: pathogenic mechanisms and alternative therapies. Altern Med Rev. 2006;11(4):294-329. Review. Free Full Text
  40. Sadekov RA, Danilov AB, Vein AM. Diabetic polyneuropathy treatment by milgamma-100 preparation. Zh Nevrol Psikhiatr Im S S Korsakova. 1998;98(9):30-2. Russian
  41. Simeonov S, Pavlova M, Mitkov M, et al. Therapeutic efficacy of "Milgamma" (benfotiamine) in patients with painful diabetic neuropathy. Folia Med (Plovdiv). 1997;39(4):5-10. Abstract
  42. Manuilov OE, Bezzubenko LA. Milgamma in the treatment of chronic neurosensory hypoacusis] Vestn Otorinolaringol. 2004;(5):47-8. Russian.
  43. Winkler G, Pál B, Nagybeganyi E, et al. Effectiveness of different benfotiamine dosage regimens in the treatment of painful diabetic neuropathy. Arzneimittelforschung. 1999;49(3):220-4
  44. [No authors listed] [Oral benfotiamine therapy. Thus you protect the nerves of diabetic patients] MMW Fortschr Med. 2004;146(5):52-3. German
  45. Várkonyi T, Kempler P. Diabetic neuropathy: new strategies for treatment. Diabetes, Obesity and Metabolism, OnlineEarly Articles. Published online: 26-Jun-2007 [doi: 10.1111/j.1463-1326.2007.00741.x]
  46. Kempler P. [ Treatment of neuropathies] Orv Hetil. 2004;23;145(21):1145-7. Review. Hungarian
  47. Nakamura J. [Development of therapeutic agents for diabetic neuropathies] Nippon Rinsho. 2005;63 Suppl 6:614-21. Review. Japanese
  48. Gross JL, de Azevedo MJ, Silveiro SP, et al. Diabetic Nephropathy: Diagnosis, Prevention, and Treatment. Diabetes Care 2005;28(1):164-176 Free Full Text
  49. Sanchez-Ramirez GM, Caram-Salas NL, Rocha-Gonzalez HI, et al. Benfotiamine relieves inflammatory and neuropathic pain in rats. Eur J Pharmacol. 2006;530(1-2):48-53. Abstract
  50. Cameron NE, Gibson TM, Nahgle MR, Cotter MA. Inhibitors of advanced glycation end product formation and neurovascular dysfunction in experimental diabetes. Ann N Y Acad Sci 2005;1043:784-92. Review. Abstract
  51. Uribarri J, Stirban A, Sander D, et al. Single oral challenge by advanced glycation end products acutely impairs endothelial function in diabetic and nondiabetic subjects. Diabetes Care. 2007;30(10):2579-82. Abstract
  52. Huebschmann AG, Regensteiner JG, Vlassara H, Reusch JEB. Diabetes and Advanced Glycoxidation End Products. Diabetes Care, 2006; 29(6): 1420 - 1432 Full Free Text
  53. Uribarri J, Tuttle KR. Advanced glycation end products and nephrotoxicity of high-protein diets. Clin J Am Soc Nephrol. 2006;1(6):1293-9 Fuill Free Text
  54. Wu S, Ren J. Benfotiamine alleviates diabetes-induced cerebral oxidative damage independent of advanced glycation end-product, tissue factor and TNF-alpha. Neurosci Lett. 2006;394(2):158-62. Abstract
  55. Lüttke A. Benfotiamin schützt vor schädlichen AGEs. Deutsches Diabetes-Zentrum DDZ Düsseldorf 2006 News
  56. Obrenovich ME, Monnier VM. Vitamin B1 blocks damage caused by hyperglycemia. Sci Aging Knowledge Environ. 2003;2003(10):PE6.
  57. Baynes JW, Monnier VM, Ames JM, Thorpe SR (eds). The Maillard Reaction: Chemistry at the interface of nutrition, aging, and disease. Ann N Y Acad Sci 2005; 1043: 784–792 Full Free Text
  58. Stirban A, Negrean M, Stratmann B et al. Adiponectin decreases postprandially following a heat processed meal in people with Type 2 Diabetes - an effectpPrevented by Benfotiamine and cooking method. Diabetes Care Online on July 13, 2007 Extract
  59. Di Rocco M, Patrini C, Rimini A, Rindi G. A 6-month-old girl with cardiomyopathy who nearly died. Lancet. 1997;349(9052):616
  60. Marchetti V, Menghini R, Rizza S, et al. Benfotiamine counteracts glucose toxicity effects on endothelial progenitor cell differentiation via Akt/FoxO signaling. Diabetes. 2006;55(8):2231-7. Free Full Text
  61. Thomas MC, Baynes JW, Thorpe SR, Cooper ME. The role of AGEs and AGE inhibitors in diabetic cardiovascular disease. Curr Drug Targets. 2005;6(4):453-74. Review
  62. Stirban A, Negrean M, Stratmann B, et al. Benfotiamine prevents macro- and microvascular endothelial dysfunction and oxidative stress following a meal rich in advanced glycation end products in individuals with type 2 diabetes. Diabetes Care. 2006;29(9):2064-71 Free Full Text
  63. Ceylan-Isik AF, Wu S, Li Q, et al. High-dose benfotiamine rescues cardiomyocyte contractile dysfunction in streptozotocin-induced diabetes mellitus. J Appl Physiol. 2006;100(1):150-6
  64. Yamagishi S, Imaizumi T. [Progress on the drug therapy for diabetic microangiopathies: AGE inhibitors] Nippon Rinsho. 2005;63 Suppl 6:136-8. Review. Japanese
  65. Ma H, Li SY, Xu P, Babcock SA, Dolence EK, Brownlee M, Li J, Ren J. Advanced glycation endproduct (AGE) accumulation and AGE receptor (RAGE) upregulation contribute to the onset of diabetic cardiomyopathy. J Cell Mol Med. 2008 Oct 13. Abstract
  66. Arora S, Lidor A, Abularrage CJ, et al. Thiamine (vitamin B(1)) improves endothelium-dependent vasodilatation in the presence of hyperglycemia. Annals of Vascular Surgery 2006 20(5):653-8 Abstract
  67. Anisimova EI, Danilov AB. [Benfotiamine efficacy in alcoholic polyneuropathy therapy] Zh Nevrol Psikhiatr Im S S Korsakova. 2001;101(12):32-6. Russian
  68. Woelk H, Lehrl S, Bitsch R, Kopcke W. Benfotiamine in treatment of alcoholic polyneuropathy: an 8-week randomized controlled study (BAP I Study). Alcohol Alcohol. 1998;33(6):631-8 Free Full Text, pdf
  69. Ayazpoor U. [Chronic alcohol abuse. Benfotiamine in alcohol damage is a must] MMW Fortschr Med. 2001;143(16):53. [German]
  70. Medikamente onmeda

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]