Arovisentti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arovisentti
Fossiili: Kvartäärikausi
2 – 0,01 Ma
Jääkauden aikaisen arovisentin kallo museossa.
Jääkauden aikaisen arovisentin kallo museossa.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Nautaeläimet Bovinae
Suku: Biisonit Bison
Laji: priscus
Kaksiosainen nimi
Bison priscus
Bojanus, 1827
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Arovisentti Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Arovisentti Commonsissa
Sukupuuttoon kuollutta arovisenttiä muistuttava nykyinen visentti (Bison bonasus).

Arovisentti eli tasankobiisoni tai arobiisoni (Bison priscus) oli jääkaudella elänyt biisonia muistuttanut nisäkäs. Niitä eli ruohikkoalueilla Englannista itään päin Kanadan luoteisterritorioihin asti pleistoseenikaudella noin 2 miljoonaa - 10 000 vuotta sitten.[1]. Se on yksi yleisimmistä tunnetuista lajeista Itä-Beringiassa.[1] Alun perin laji eli pohjoisen ja keskisen Euroopan aroilla, jonka jälkeen muuttoliike Beringiaan ja Pohjois-Amerikkaan saattoi johtaa biisonin evoluutioon.[2]

Sen esiintyminen tunnetaan jäätyneessä maassa säilyneiden jäännösten ja eurooppalaisten kivikautisten luolapiirrosten perusteella.[1] Arovisentin jäännöksiä on löydetty runsaasti etenkin Pohjois-Kanadana ja Alaskan ikiroutaalueilta.[3] Tunnetuin arovisenttilöydös on nimellä Blue Babe tunnetun 8-9-vuotiaan uroksen jäännös, joka löydettiin vuonna 1979 Alaskan Fairbanksista ja joka radiohiilimenetelmällä tehdyn arvion mukaan eli noin 36 000 vuotta sitten.[1] Sen iho on aajan saatossa värjäytynyt sinertäväksi (engl. blue), jonka on aiheuttanut maaperän mineraali vivianiitti. Nimesä se sai amerikkalaisen kansanperinteen hahmo Paul Bunyanin härän mukaan. Ruhossa on jälkiä, jotka on aiheuttanut todennäköisesti amerikanleijona. Ruho on ilmeisesti kuitenkin jäätynyt nopeasti, sillä vain pieni osa sen lihaa oli syöty.[3] Luolapiirroksia on löytynyt esimerkiksi Altamirasta Espanjasta ja Font de Gaumesta Ranskasta.[1] Muinaiset biisonijäännökset luokiteltiin pitkään kolmeen erilliseen lajiin B. antiquus, B. crassicornis ja B. latifrons esimerkiksi niiden eri pituisten sarvien perusteella. Vuonna 2004 julkaistun DNA-tutkimuksen mukaan kyseessä on kuitenkin todennäköisesti vain yksi laji, eli arovisentti.[3]

Ainakin amerikanleijonat metsästivät arovisenttiä, mahdollisesti myös sudet ja ihmiset.[1] Ilmastonmuutoksen takia arovisenttien elinalueet luultavasti muuttuivat metsäisemmiksi, jolloin ne saattoivat siirtyä korkeammille alueille ja siellä metsästävät ihmiset sitten saattoivat nopeuttaa niiden kuolemista sukupuuttoon.[1] Viimeinen tunnettu arovisentti eli Pohjois-Dakotassa noin 8000 vuotta sitten, mutta luoteisessa Pohjois-Amerikassa laji näyttää kuolleen sukupuuttoon jo muutamia tuhansia vuosia aikaisemmin.[1] Lajin korvasi Pohjois-Amerikassa biisoni ja Euroopassa visentti.[2] Arovisentin uskotaan kuitenkin olleen nykyisen biisonin ja sen eurooppalaisen sukulaisen visentin edeltäjä. Visentin uskotaan nykyisen geenitutkimuksen perusteella olevan tulos arovisenttien ja alkuhärkien risteytymisestä.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Yukon Beringia Interpretive Centre: Steppe Bison (englanniksi) Viitattu 5.2.2013
  2. a b The Ice Age - A Pleistocene Bestiary (englanniksi) Viitattu 5.2.2013
  3. a b c d Bisons had survived for 2 million years until humans arrived BBC Earth. BBC. Viitattu 24.5.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]