Antti Raivio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Antti Pekka Sakari Raivio[1] (12. marraskuuta 1962 Espoo[2]11. elokuuta 2023 Helsinki[3]) oli suomalainen näyttelijä, ohjaaja sekä näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Raivio opiskeli Teatterikorkeakoulussa Jouko Turkan oppilaana.[4] Suuren yleisön tietoon hän tuli erityisesti Yle TV1 -kanavan sketsisarjasta Hymyhuulet, jota esitettiin vuosina 1987–1988. Vuonna 1990 hän perusti muiden helsinkiläisten freelance-taiteilijoiden kanssa Q-teatterin.[5]

Raivion veli oli näyttelijä Leo Raivio.[5] Raivio kuoli sairauskohtaukseen kantabaarissaan perjantaina 11. elokuuta 2023.[3]

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sirkus Paananen, 1981 (käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Sweedenistä itään, 1983 (käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Kadonneen aarteen metsästäjät, 1984 (käsikirjoitus)
  • Viimeinen karavaani, 1990 (käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Suden hetki, 1990 (käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Skavabölen pojat, 1991 (käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Pirun kaunis tyttö, 1992 (käsikirjoitus ja ohjaus)[6]
  • Huokausten laakso, 1994 (käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Kilon paloina kotiin, 1995 (käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Mestari ja Margarita, 1995 (ohjaus, dramatisointi yhdessä Sami Parkkisen kanssa)
  • Kalju laulajatar, 1998 (sovitus ja ohjaus)
  • Jeppe Niilonpoika, 2000 (ohjaus ja käsikirjoitus alkuperäisen näytelmän pohjalta)
  • Lemmenjuonia eli fantasia 2478 täytteellä, 2001 (ohjaus ja käsikirjoitus alkuperäisen näytelmän pohjalta)
  • Viimeinen karavaani 2005, 2005 (käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Putoaminen, 2007 (ohjaus, dramatisointi yhdessä Hannu Kiviojan kanssa)
  • Viimeinen karavaani, 2019 (käsikirjoitus, ohjaus ja rooleissa)

Rooleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Raivio, Antti London: ISNI International Agency. Viitattu 12.8.2023.
  2. (Kaikki osumat:antti raivio) | Hakutulokset | Elonet elonet.finna.fi. Viitattu 13.8.2023.
  3. a b Lehmusvesi, Jussi: Näyttelijä-ohjaaja Antti Raivio kuoli kanta­baarissaan Kontulassa Helsingin Sanomat. 12.8.2023. Viitattu 12.8.2023.
  4. Säkö, Maria: Raivio kaipaa teatterilta uskallusta. Helsingin Sanomat, 15.1.2019, nro 13, s. B 6. Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.8.2023.
  5. a b Jensen, Hanna: Näytelmäkirjailija Antti Raivio: "Elin perhehelvetissä" Kodin Kuvalehti. 4.9.2015. Viitattu 24.7.2017.
  6. Määritä nimeke! nakoislehti.hs.fi. Viitattu 21.8.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.