Antti Lampisuo
Antti Juhani Lampisuo (9. elokuuta 1926 Turku – 27. syyskuuta 2017[1]) oli suomalainen itseoppinut taidemaalari ja lasitaiteilija.
Lampisuo debytoi taiteilijana Turussa 1956. Hänen töitään on ollut esillä runsaasti yhteisnäyttelyissä. Yksityisnäyttelyitä hän piti vuosina 1981–2000 kaksi vuosittain. Hän kuului 1950-luvun lopulla turkulaistaiteilijoiden Pro Arte 57 -ryhmään yhdessä Alpo Jaakolan, Olavi Vaarulan, Max Salmen, Raimo Viitalan, Antti Niemisen ja Helge Sténin kanssa[2].
Vuonna 1962 Helsingin Sanomien Olli Valkonen arvioi Lampisuon ensimmäisen Helsingissä pitämän näyttelyn töitä kouliintumattomiksi ja jäsentymättömiksi: ”Hän liittyy omalla tai hyvin omalaatuisella tavalla turkulaiseen surrealismiin. Hänen kuvamaailmansa täyttävät syvästi henkilökohtaisiin, tuskallisiin tuntemuksiin perustuvat symboliset muodot. Maalauksina ne muovautuvat yleensä esineettömiksi enemmän tai vähemmän karmeiksi värisommitelmiksi. Lampisuo käyttää kiemurtavia, kovarajaisia, sävyiltään hehkuvia tai merkillisen metallinkiiltäviä väripintoja, jotka tuovat mieleen jugendin hurjat mauttomuudet.[3] Paria vuotta myöhemmin Tuuli Reijonen kirjoitti Lampisuosta: ”Tuntuu kuin hän sinkoaisi värinsä hurjalla kiihkolla, dynaamisesti ja harkitsematta. Hänen väriyhdistelmänsä ovat usein räikeitä. Kiiltopinta ei ole eduksi, varsinkin lampun valossa värit kovettuvat ja tahmeentuvat aiheettomasti. Joissakin sinisen käsittelyissä väri syvenee ja kirkastuu kauniiksi.”[4] Kesällä 1971 Markku Valkonen luonnehti Lampisuota konservatiiviseksi: ”Lampisuo on kehittänyt taiteestaan nautiskelijan toiveunen, se on kuin sormustimellinen vanhaa sherryä. Teosten tyyli pohjaa porvarilliseen laatukuvamaalauksen perinteeseen ja erikoisesti vanitas-aiheiden kalmanmakeisiin tuotteisiin[5].
Lampisuon lasitaidetöitä on Suomen lasimuseossa Riihimäellä. Maalauksia on Taskulan seurakuntatalossa ja Suikkilan seurakuntatalossa (molemmat vuodelta 1966) Turussa.
Antti Lampisuo toimi muun muassa Turun taiteilijaseuran,[6] Turun piirustuskoulun säätiön hallituksen[7] ja Suomen kuvataidejärjestöjen liiton hallituksen puheenjohtajana[8]. Hän istui 1970-luvulla Turun kuvataidelautakunnassa ja oli jonkin aikaa myös Taiteen keskustoimikunnan jäsenenä[9].
Lampisuon puoliso oli taiteilija Ritva Lampisuo, o.s. Hyytiäinen vuodesta 1957.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 15.10.2017, s. C 15
- ↑ Taiteen pikkujättiläinen, s. 531. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X
- ↑ Valkonen, Olli: Taidenäyttelyt: Dragutescu – Lampisuo. Helsingin Sanomat, 9.2.1962, s. 16. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Reijonen, Tuuli: Näyttelykierros. Helsingin Sanomat, 1.12.1964, s. 18. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Valkonen, Markku: Taiteen ja turismin järkiavioliitto. Helsingin Sanomat, 25.6.1971, s. 28. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Taide tarvitsee markkinointimiehiä. Helsingin Sanomat, 18.2.1972, s. 18. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Tukia, Anneli: Piirustuskoulu on rahapulassa Turussa. Helsingin Sanomat, 6.9.1991, s. 24. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Kivirinta, Marja-Terttu: Wettenhovi-Aspan tahto vaakalaudalla. Helsingin Sanomat, 21.3.1982, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Monto, Riitta: Taiteen kissanristiäisiä on turha tukea. Turun Sanomat, 8.8.2006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.12.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Antti Lampisuo Kansallisgallerian kokoelmissa