Tämä on lupaava artikkeli.

Annamari Marttinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Annamari Marttinen (s. 19. syyskuuta 1960 Lappeenranta)[1] on suomalainen kirjailija.

Marttiselta on ilmestynyt kymmenen romaania: Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä (2002), Mistä kevät alkaa (2005), Veljeni vartija (2007), Kuu huoneessa (2009), Ero (2011) Mitä ilman ei voi olla (2013), Vapaa (2015) ja Törmäys (2016), Korsetti (2018) ja Tässä meillä on kaikki nyt (2019). Esikoisromaanin kustansi Otava, muut on julkaissut Tammi.[2] Marttisen kirjojen päähenkilöt ovat yleensä naisia, jotka joutuvat etsimään omaa identiteettiään ulkopuolelta tulevien paineiden puristuksessa.[3]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marttinen valmistui ylioppilaaksi Lappeenrannan Lauritsalan lukiosta vuonna 1980. Hän opiskeli englantia ja saksaa Heidelbergin yliopistossa Saksassa vuosina 1981–1982 sekä Joensuun yliopiston alaisessa Savonlinnan kääntäjäkoulutuslaitoksessa vuosina 1982–1986. Hänellä on humanististen tieteiden kandidaatin tutkinto. Marttinen on käynyt lisäksi myös tiedotuslinjan Jamilahden kansanopistossa Haminassa.[4]

Kirjailijantyönsä ohella hän toimii suomenkielen opettajana turvapaikanhakijoille vastaanottokeskuksessa sekä kirjoittamisen ohjaajana.

Annamari Marttinen asuu Lappeenrannassa. Hänellä on neljä lasta.[5]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikoisromaanissa Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä (2002) aiheena on kriisi, jonka nainen kokee äidiksi tulon jälkeen. Kirjan keskeinen teema ovat myös luulot ja odotukset toisia ihmisiä kohtaan.[6]

Mistä kevät alkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mistä kevät alkaa (2005) -romaanin päähenkilö on nelikymppinen Leila. Samana päivänä kun Leilan tytär pääsee ylioppilaaksi, hänen äitinsä joutuu hoitolaitokseen nopeasti edenneen Alzheimerin taudin vuoksi. Kirjailijan itsensä mukaan yksi romaanin teemoista on kysymys siitä, milloin jokin asia on tapahtunut, mistä pisteestä kaikki alkoi. Toinen teema on luopuminen. Samalla kun Leila joutuu tavallaan oman äitinsä äidiksi, hän joutuu luopumaan lapsestaan, joka on kasvanut aikuiseksi.[2]

Veljeni vartija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veljeni vartija (2007) kertoo Tarusta, jonka isoveli Sakke on jo nuorena ajautunut käyttämään huumeita. Kun Taru alkaa odottaa lasta, hän haluaa ottaa selvää, mitä hänen veljelleen on tapahtunut. Taru löytääkin veljensä ja saa kuulla, että tämä käy terapiassa käydäkseen läpi sekä sisarusten välisiä tunteita että heidän vanhempiensa käyttäytymistä. Sakke on ollut perheen musta lammas, kun taas Taru on miellyttänyt ja yrittänyt olla täydellinen. Taru heittäytyy huumeidenvastaiseen vapaaehtoistyöhön, mutta uuvuttaa itsensä. Lopulta hän ymmärtää, ettei ole veljeään kummempi.[3]

Kuu huoneessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuu huoneessa (2009) kertoo perheenäidistä, joka kiinnostuu erilaisista uskomushoidoista.[1]Päähenkilö on nelikymppinen Katja, joka on joutunut luopumaan urahaaveistaan lasten takia. Hän alkaa etsiä apua onnettomaan elämäänsä muun muassa luontaistuotteista, reikihoidoista ja enkeliterapiasta. Jukka Koskelaisen mukaan romaani ei ole psykologisesti kovin syvällinen, mutta Katja on silti henkilöhahmona elävä ja koskettava.[7]

Ero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ero (2011) kertoo avioerosta kolmen lapsen äidin näkökulmasta. Etelä-Saimaan arvostelijan Sari Pullisen mukaan romaani on rehellinen ja kuvaa avioeroprosessia ”kirurgisen tarkasti”".[8]Savon Sanomien arvostelussa Rauha Kejonen kuvaa romaania viihdekirjaksi, jonka loppu on arvattavissa ja josta puuttuu syvyys. Asioiden käsittely jää pinnalliseksi ja muut kuin päähenkilöperheeseen kuuluvat ihmiset on kuvattu persoonattomasti.[9]

Mitä ilman ei voi olla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitä ilman ei voi olla (2013) on kuvaus kolmiodraamasta.

Vapaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaa (2015) kertoo irakilaisen turvapaikanhakijan selviytymisestä turvapaikkaprosessissa vastaanottokeskuksessa Suomessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Annamari Marttinen kirjoittaa romaaneihinsa aina jotain itse koettua Yle Uutiset. 23.9.2009. Viitattu 18.2.2015.
  2. a b Saarela, Matti: Naisen elämä on hetkissä kiinni Etelä-Saimaa. 8.9.2005. Viitattu 3.2.2015.
  3. a b Vasala, Anna: Kun mikään ei riitä Kiiltomato. 10.12.2007. Viitattu 24.4.2011.
  4. Annamari Annamari Marttisen kotisivut. Viitattu 18.2.2015.
  5. Pirjo Kemppinen: Unelma toteutui. Seura, 2009, nro 48, s. 48.
  6. Eteläkarjalaisia kirjailijoita Lappeenrannan kaupungin verkkosivut. Viitattu 3.2.2015.
  7. Luontaistuotteet eivät tuo apua HS.fi. 01.10.2009. Viitattu 31.1.2015.
  8. Pullinen, Sari: Viimeinen kamppailu viilenneillä lakanoilla Etelä-Saimaa. 16.8.2001. Viitattu 27.12.2011.
  9. Kejonen, Rauha: Annamari Marttinen - Ero Savon Sanomat. 4.9.2011. Viitattu 18.2.2015.