Anna Lappalainen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Anna Lappalainen (27. kesäkuuta 1896 Kuopion maalaiskunta17. heinäkuuta 1988 Sipoo[1]) oli suomalainen nainen, joka oli yhteensä yli 55 vuoden ajan potilaana psykiatrisissa sairaaloissa eri puolilla Suomea. "Kellokosken prinsessaksi" kutsutun Lappalaisen elämästä on tehty kirja, elokuva sekä musikaali. Hänelle on myös pystytetty muistomerkki Kellokosken sairaalan pihamaalle.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuopion maalaiskunnassa syntynyt Lappalainen menetti isänsä jo nelivuotiaana, minkä jälkeen hän asui sijaisperheissä, koska äiti ei pystynyt pitämään huolta kolmesta lapsestaan. Myöhemmin Lappalainen elätti itseään muun muassa esiintymällä laulajana Helsingin ravintoloissa ja teattereissa. 30-vuotiaana hän avioitui itseään 15 vuotta vanhemman miehen kanssa, mutta liitto ei kestänyt kuin vajaat kolme vuotta. Avioeron jälkeen Lappalainen ajautui taloudellisiin vaikeuksiin, ja lopulta viranomaiset toimittivat hänet levottoman käytöksen vuoksi pakkohoitoon Kivelän sairaalaan Helsingin Taka-Töölöön. Hoidosta päästyään Lappalainen asui hetken aikaa äitinsä kanssa, kunnes hän joutui jälleen psykiatriseen sairaalaan aggressiivisuutensa johdosta. Hänellä diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö (eli maanis-depressiivisyys) ja skitsofrenia[2], ja hänet sijoitettiin lopulta Kellokosken mielisairaalaan vuonna 1933.

Kellokoskella Lappalainen väitti elämänsä loppuun saakka olevansa Buckinghamin palatsissa syntynyt Englannin prinsessa Anna, jonka aarnikotka oli vauvana kuljettanut Suomeen. Sairaalassa hän viihdytti potilaita esiintymisillään ja sai myös oikeuden käydä alueen ulkopuolella harjoittamassa hierojan ammattiaan, jota hän oli tehnyt jo aikaisemminkin. Taiteellisesti lahjakas Lappalainen maalasi myös tauluja. 89-vuotiaana hänet siirrettiin Kellokoskelta Sipoossa sijaitsevaan Nikkilän sairaalaan, jossa Lappalainen kuoli 92-vuotiaana vuonna 1988. Hänet muistetaan elämänmyönteisenä ja iloisena persoonana, joka käytöksellään paransi koko elinympäristönsä ilmapiiriä.

Myöhempi kiinnostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1995 Kellokosken sairaalan puistossa paljastettiin kuvanveistäjä Rauni Liukon suunnittelema muistomerkki. Lappalaisen elämäkerta Kellokosken prinsessa ilmestyi vuonna 2010[3], ja samana vuonna tuli ensi-iltaan myös Arto Halosen ohjaama elokuva Prinsessa, jossa häntä esitti Katja Küttner.[4] Halonen ohjasi elokuvan pohjalta musikaalin, jota esitettiin Tampereen Työväen Teatterissa vuosina 2013–2014. Musikaalissa Lappalaisen roolissa vuorottelivat Armi Toivanen ja Laura Alajääski.[5][6]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pälvi Rantala: Kupletteja ja sähkösokkeja, köyhyyttä ja kuninkaallisia. Kellokosken Prinsessan traaginen ja värikäs elämä Agricola - Suomen historiaverkko. Viitattu 30.1.2015.
  2. Prinsessa toi aurinkoa Kellokosken sairaalan harmaaseen arkeen Viitattu 6.9.2016.
  3. Kellokosken prinsessa Like Kustannus. Viitattu 9.1.2015.
  4. Prinsessa 10.9.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.1.2015.
  5. Prinsessa muuttaa musikaalinäyttämön mielisairaalaksi 20.1.2013. Yle Uutiset. Viitattu 9.1.2015.
  6. Musikaalitähti: Seuraava proggis on aina erilainen 26.10.2014. Tamperelainen. Viitattu 9.1.2015.