Algerianpihta
| Algerianpihta | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
| Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Ylälahko: | Havupuut Pinopsida |
| Lahko: | Mäntymäiset Pinales |
| Heimo: | Mäntykasvit Pinaceae |
| Suku: | Pihdat Abies |
| Laji: | numidica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Abies numidica |
|
 Algerianpihdan levinneisyys. |
|
| Katso myös | |
Algerianpihta (Abies numidica) on pihtalaji (Abies).[2] Se on ainavihanta havupuu, joka kasvaa luonnossa vain hyvin pienellä vuoristoalueella Algeriassa.[3] Laji on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Algerianpihta on ainavihanta havupuu, joka kasvaa enimmillään noin 25 metriä korkeaksi. Harmahtava kaarna on aluksi sileää ja vanhemmiten tulee uurteiseksi. Tiheäoksainen latvus on kartiomainen. Oksat ovat siirottavia. Versot ovat kiiltäviä ja kaljuja. Tummanruskeat silmut ovat munanmuotoisia.[3]
Neulaset ovat tiheässä. Ne ovat 1,5–2 senttimetriä pitkiä, jäykkiä ja tummanvihreitä. Kävyt ovat lieriömäisiä, 15–20 senttimetriä pitkiä ja 3,5–5,5 senttimetriä leveitä. Suojussuomut eivät näy suurten, noin kolme senttimetriä leveiden käpysuomujen alta.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Algerianpihta kasvaa luonnonvaraisena vain pienellä alueella Atlasvuoristoon kuuluvalla Kabylian vuoristoalueella Algeriassa 1 300–2 000 metrin korkeudessa. Se kasvaa vuoristometsissä yhdessä atlassetrin (Cedrus atlantica), euroopanmarjakuusen (Taxus baccata), euroopanorjanlaakerin (Ilex aquifolium) ja marokontammen (Quercus canariensis) kanssa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Abies numidica IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Abies numidica de Lannoy ex Carrière Finto, Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet. Viitattu 20.9.2015.
- ↑ a b c d Abies numidica The Gymnosperm Database. Viitattu 20.9.2015. (englanniksi)