Aito Husso

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aito Kustaa Husso (1. maaliskuuta 1892 Käkisalmi29. heinäkuuta 1933 Helsinki[1]) oli suomalainen ratsumestari ja kääntäjä.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tainionkoskelaisen kauppiaan poika Aito Husso liittyi ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjän keisarilliseen armeijaan ja kävi kolme kuukautta kestäneen upseerikurssin palvellen stten aliratsumestarina 2. amurintakaisessa rajavartioratsurykmentissä. Vuonna 1917 hän keräsi suojeluskunnille aseita Venäjältä ja toimitti nitä salaa Suomeen.[3]

Suomen sisällissodan aikana valkoisten joukoissa pataljoonankomentajana toiminut Husso osallistui Karjalan rintamalla käytyihin Joutsenon, Antrean ja Naulasaaren taisteluihin. Sodan loppuvaiheessa hän perusti yhdessä adjutanttinsa ravintoloitsija Uno Sereniuksen kanssa Imatralla toimineen Savo-Karjalan suojeluskuntapataljoonan, sittemmin Karjalan armeijakunnan III rykmentin kenttäoikeuden joka jakoi runsaasti kuolemantuomioita vangituille punaisille. Husson ja Sereniuksen juopottelu ja omavaltaiset toimet muun muassa vankien ampumisessa johtivat lopulta siihen että Husso erotettiin pataljoonankomentajan virasta ja hänet siirrettiin ratsuväen harjoituspäälliköksi.[3][4]

Syksyllä 1919 Husso liittyi Pohjois-Inkerin rykmenttiin joka osallistui valkoisten venäläisten luoteisarmeijan hyökkäykseen Pietaria kohti. Hyökkäys epäonnistui ja rykmentti joutui palaamaan takaisin tukialueelleen Pohjois-Inkerin Kirjasaloon.[3]

Pohjois-Inkerin rykmentissä palvelleet ratsumestari Husso ja vääpelit Suomela ja Gronov joutuivat 1920 syytteeseen Raudun kihlakunnanoikeudessa inkeriläisten pakolaisten J. Karhun ja M. Lappalaisen ryöstömurhasta joka oli tapahtunut joulukuussa 1919. Kihlakunnanoikeus vapautti heidät kun taas Viipurin hovioikeus tuomitsi heidät elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen. Korkein oikeus puolestaan hylkäsi 1922 syytteen toteennäyttämättömänä ja vapautti syytetyt rangaistuksesta. Korkein oikeus vahvisti kuitenkin sotaylioikeuden päätöksen, jolla heidät oli tuomittu vankeusrangaistuksiin osanotosta Inkerin rintamalla Kirjasalon kylässä 9. tammikuuta 1920 vapaaehtoisten kesken käytyyn tappeluun, jossa pataljoonnankomentaja, luutnantti L. A. Tuominen oli saanut surmansa. Husson kärsittäväksi jäi vielä vuoden mittainen vankeusragaistus ja vääpeli Suomelalle kahden kuukauden kuritushuonerangaistus. [5][6][7][8]

Husso erosi sitten armeijasta ja työskenteli liike-elämän palveluksessa edustajana. Husso oli vakuutusyhtiö Kalevan palveluksessa aluksi tarkastajana ja sitten Viipurin piiripäällikkönä 1925–1926. Hänet erotettiin 1926 piiripäällikön toimesta eräiden epäsäännöllisyyksien vuoksi. [9][10] Husso kuoli aivoinfarktiin vuonna 1933.[1]

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Robinson Wilkins : Carranzan seikkailu ; suom. A. H. Seikkailujen maailma 10. Taru, Helsinki 1923
  • Olov Thomas : Kahden tulen välissä ; suom. A. H. Seikkailujen maailma 6. Taru, Helsinki 1923
  • Kurt Lange : Kalkarokäärmeet ; suom. A. H. Seikkailujen maailma 5. Taru, Helsinki 1923
  • Kurt Lange : Lost Luckin mestariampuja ; suom. A. H. Seikkailujen maailma 4. Taru, Helsinki 1923
  • Olov Thomas : Luopio ; suom. A. H. Seikkailujen maailma 8. Taru, Helsinki 1923
  • Robinson Wilkins : Punaisen kuilun salaisuus ; suom. A. H. Seikkailujen maailma 7. Taru, Helsinki 1923
  • Kurt Lange : Seikkailu Goldhawk Pointissa ; suom. A. H. Seikkailujen maailma 2. Taru, Helsinki 1923
  • Olov Thomas : Valkoinen mustangi ; suom. A. H. Seikkailujen maailma 9. Taru, Helsinki 1923
  • A. Hyatt Verrill : Radiosalapoliisit ; suomentanut A. H. Taru, Helsinki 1924

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]