Aimo Huhtala
Aimo Antti Elias Huhtala (4. maaliskuuta 1920 Kauhava – 20. heinäkuuta 1994 Helsinki) oli Suomen ilmavoimien eversti ja lentäjä. Hän toimi muun muassa Hämeen ja Satakunnan lennostojen komentajana.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huhtala pääsi ylioppilaaksi Kauhavan keskikoulusta ja lukiosta 1939. Talvisodan aikana hän oli suorittamassa asevelvollisuutta Ilmavoimien reserviupseerikurssilla ja Täydennyslentorykmentti 4:ssä, josta hän siirtyi suoraan Kadettikouluun. Tätä seuranneelta upseerikurssilta hän ehti valmistua luutnantiksi juuri ennen jatkosodan alkua.
Jatkosodassa ja Lapin sodassa Huhtala lensi Bristol Blenheim -pommikoneilla yhteensä 141 sotalentoa, aluksi tähystäjänä ja myöhemmin ohjaajana. Hänet ylennettiin kapteeniksi vuonna 1944. Hänestä tehtiin nimitysesitys Mannerheim-ristin ritariksi heinäkuussa 1944, esitys ei kuitenkaan mennyt läpi.[1]
Sodan jälkeen Huhtala oli vuoteen 1949 asti Luonetjärven varuskunnassa lentueen päällikkönä. Vuosina 1950–1953 hän kävi Sotakorkeakoulun sekä yleisen että aseteknillisen linjan, minkä jälkeen hän oli muun muassa teknillisen koulutusosaston johtajana Ilmasotakoulussa Kauhavalla vuoteen 1955. Hänet ylennettiin majuriksi 1954.
Vuosina 1955–56 Huhtala oli Vampire-laivueen komentajana Satakunnan lennostossa Porissa, mistä hän siirtyi 1957 lennostoupseeriksi Hämeen lennostoon Luonetjärvelle. Everstiluutnantiksi ylennettynä hänet nimitettiin 1958 Ilmavoimien teknillisen osaston päälliköksi Helsinkiin. Hän oli keskeisesti mukana Ilmavoimien Fouga Magister-, Saab 35 Draken-, Folland Gnat- ja Saab 91 Safir -hankinnoissa. Hän oli Maarianhaminan lentoturman 1963 tutkijalautakunnanpuheenjohtaja. Hän osallistui valtakunnalliseen maanpuolustuskurssiin numero 20 keväällä 1966.[2]
Huhtala nimitettiin Hämeen lennoston komentajaksi ja ylennettiin everstiksi 1963. Komentajakautenaan hän toimi oman viran ohessa jonkin aikaa ilmavoimien komentajan ja Sisä-Suomen sotilasläänin komentajan sijaisena. Hän erosi ilmavoimista 1969.
Huhtala käänsi vielä Draken-hävittäjien ohjekirjat suomeksi Saabin tehtailla Linköpingissä 1970–1973 ja toimi LKV-tutkinnon suoritettuaan jonkin aikaa kiinteistönvälittäjänä ennen jäämistään lopullisesti eläkkeelle vuonna 1976.
Sodanaikaisista ansioista Huhtalalle oli myönnetty muun muassa VR 2 -mitali. Hänelle oli myönnetty myös Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkki. Hengenpelastusmitali hänelle myönnettiin rohkeasta toiminnasta erään Gnat-onnettomuuden yhteydessä.
Huhtalan moniin luottamustehtäviin kuuluivat muun muassa puheenjohtajuus Suomen Ilmailu-upseeriyhdistyksessä 1961–1962 ja Ilmavoimien kunniatuomioistuimessa 1965-1969. Hän oli aktiivisesti mukana maanpuolustuskiltojen ja -yhdistysten toiminnassa ja aivan viime aikoihin asti hän piti esitelmiä eri maanpuolustusjärjestöjen tilaisuuksissa. Hän myös luki, tarkisti ja korjasi muun muassa ilmavoimien varuskuntien historiaan liittyviä kirjoja ja opinnäytteitä. Itse hän julkaisi yhdessä toisen tekijän kanssa kirjan Lentokoneen ohjausoppi (Ilmavoimien esikunta, 1955).
Huhtala oli kiinnostunut historiasta, politiikasta ja kansantaloudesta ja seurasi tiiviisti maailmanpolitiikan tapahtumia. Hämeen lennoston komentaja-aikanaan hän osallistui myös Jyväskylän Rotary-klubin toimintaan. Hän kuoli 20. heinäkuuta 1994 Helsingissä sairauskohtaukseen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Antti Huhtalan kirjoittama nekrologi (Kauhava-lehti 32/1994)
- Kuka kukin on 1978
- Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta – Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Helsinki: Ajatus, 1994. ISBN 951-9440-28-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
