Aias (Sofokles)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aias
Αἴας
Diomedes ja Odysseus sekä miekkaan heittäytynyt Aias. Piirros Eurytos-krateerissa (n. 600–590 eaa.) olevan keramiikkamaalauksen pohjalta.
Diomedes ja Odysseus sekä miekkaan heittäytynyt Aias. Piirros Eurytos-krateerissa (n. 600–590 eaa.) olevan keramiikkamaalauksen pohjalta.
Kirjoittaja Sofokles
Alkuperäiskieli muinaiskreikka (klassinen)
Tyylilaji tragedia
Tapahtumapaikka ja -aika Troijan rannikko Troijan sodan aikaan
Kantaesitys n. 450–430 eaa.
Kantaesityspaikka Dionysoksen teatteri, Ateena
Henkilöt
Henkilöt
  • Athene, jumalatar
  • Odysseus, Ithakan kuningas
  • Aias, Telamonin poika
  • Tekmessa, Aiaan kumppani
  • Teukros, Aiaan velipuoli
  • Agamemnon, sotajoukon ylipällikkö
  • Menelaos, Agamemnonin veli
  • Eurysakes, Aiaan ja Tekmessan poika
  • airut
  • palvelijoita ja seuralaisia
  • Kuoro Aiaan laivojen miehiä

    Aias (m.kreik. Αἴας, lat. Aiax tai Ajax) on Sofokleen kirjoittama antiikin kreikkalainen tragedia, jonka aiheena on Aiaan tekemä itsemurha. Sen kantaesitys oli noin vuonna 450–430 eaa.[1]

    Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Sofokleen Aiaan tarkkaa ajoitusta ei tunneta. Yleensä se sijoitetaan kuitenkin Sofokleen suhteellisen varhaisten teosten joukkoon, ja ajoitetaan vuosiin 450–430 eaa., mahdollisesti noin vuoteen 444 eaa.[1] tai joitakin vuosia varhaisemmaksi tai myöhemmäksi. Näin se on Sofokleen säilyneistä tragedioista varhaisin.[2] Näytelmän oletetaan perustuvan sittemmin kadonneeseen eeppiseen runoon, Pieneen Iliaaseen (Ilias mikra), jonka tapahtumat sijoittuivat Homeroksen Iliaan kuvaamien tapahtumien jälkeen, ja joihin viitataan Homeroksen Odysseiassa.[1][3]

    Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Näytelmä koostuu yhteensä 1 420 runosäkeestä.

    Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Kreikkalaisten sotajoukko on leiriytyneenä Troijan edustalla Troijan sodan kestettyä jo pitkään. Sodan suurimpiin sotilaisiin kuulunut Akhilleus on kaatunut taistelussa vast'ikään. Odysseus, Ithakan kuningas, ja Aias, Salamiin kuninkaan Telamonin poika, ovat kiistelleet siitä, kumpi olisi oikeutettu saamaan Akhilleuksen aseet ja asepuvun, jotka seppäjumala Hefaistos oli tälle takonut. Voittaja tunnustettaisiin näin suurimmaksi jäljelle jääneistä sotilaista. Aias katsoi olevansa oikeutettu saamaan Akhilleuksen aseet itselleen. Sotajoukon johtajat, Atreuksen pojat Agamemnon ja Menelaos päättivät kuitenkin antaa aseet Odysseukselle. Aias raivostui ja päätti surmata kuninkaat. Taustalla vaikuttaa myös se, että Aias on aiemmin syyllistynyt hybrikseen, sillä hän on torjunut Athene-jumalattaren tarjoaman avun.[1]

    Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Näytelmä alkaa siitä, että Athene selittää Odysseukselle, kuinka hän puuttui tilanteeseen: hän harhautti Aiaan surmaamaan Agememnonin ja Menelaoksen sijasta suuren määrän sotasaaliiseen kuuluneita kotieläimiä, kuten karjaa ja koiria. Hän myös kidutti eläimiä, mukaan lukien teltalleen viemä pässi, jota hän luuli kilpakumppanikseen Odysseukseksi. Lopulta Aias tulee tajuihinsa ja ymmärtää, mitä on mennyt tekemään. Hän tuntee suurta häpeää, koska on surmannut viattomia ja ihmiseen luottavia eläimiä, ja päättää tehdä itsemurhan, sillä sotilaan tulee joko elää kunniakkaasti tai ainakin kuolla kunniakkaasti.[4]

    Aiaan itsemurha. Nicolas Poussin, L'Empire de Flore, 1631.

    Aiaan jalkavaimo Tekmessa anelee, ettei Aias jättäisi häntä ja lastaan Eurysakesta vaille suojaa. Aias antaa pojalle kilpensä, ja sanoo menevänsä puhdistamaan itsensä ja hautaamaan miekkansa, jonka oli saanut aiemmin tasapeliin päättyneen kaksintaistelun jälkeen lahjaksi Hektorilta.[4]

    Aias menee rannalle, ja todellakin hautaa miekkansa — hän kaivaa sen pystyyn maahan ja heittäytyy siihen, seivästäen näin itsensä. Ennen itsemurhaansa Aias kiroaa Atreuksen pojat ja koko kreikkalaisten sotajoukon. Hänen viimeiset sanansa ovat:[4]

    »Oi päivänvalo, oi synnyinmaani Salamiin saaren
    pyhä tanner, isiemme vanhojen kotiliesien perusta,
    oi kuuluisa Ateena ja sen kasvattamat ihmiset,
    kaikki nämä lähteet ja joet täällä, Troijan kentät,
    minä puhun teille! Jääkää hyvästi, kasvattajani!
    Tämä on viimeinen sana, jonka Aias teille lausuu,
    seuraavaksi puhun Haadeksen väelle maan alla.[5]»

    Teukros, Aiaan velipuoli, saapuu. Hän on saanut tietää ennustaja Kalkhaalta, ettei Aiasta saisi päästää lähtemään teltaltaan ennen päivän päättymistä, tai tämä tulee kuolemaan. Tekmessa ja sotilaat yrittävät löytää Aiaan, mutta saapuvat liian myöhään. Tekmessa löytää miehensä ruumiin ensimmäisenä. Tämän jälkeen paikalle saapuu Teukros, joka määrää Eurysakeen tuotavaksi luokseen, jotta tämä olisi turvassa. Menelaos saapuu ja määrää, ettei ruumista saa siirtää.[4]

    Näytelmän loppuosa koostuu vihaisesta keskustelusta, joka koskee sitä, mitä Aiaan ruumiille tulisi tehdä. Agamemnon ja Menelaos haluavat jättää ruumiin paikalleen ja hautaamatta haaskaeläinten syötäväksi. Teukros taas haluaa haudata velipuolensa asianmukaisesti. Odysseus saapuu ja taivuttelee Agamemnonin ja Menelaoksen sallimaan Aiaalle arvoisensa hautajaiset. Hän huomauttaa, että jopa viholliset ansaitsevat kunnioitusta kuoltuaan. Näytelmä päättyy siihen, että Teukros valmistelee hautajaisia.[4]

    Tulkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Tragedian teemoina voidaan nähdä muun muassa viha ja erityisesti katkera vihanpito, kunnia sekä se, missä määrin ihmisillä on todellinen valinnanvapaus, ja missä määrin he ovat vain kohtalonsa orjia. Näytelmä kuvaa Aiaan perinteisenä sankarina, joka ei tunnista omia heikkouksiaan ja rajoituksiaan. Hän on kuitenkin ylväs hahmo, jonka voi nähdä hallitsevan tapahtumia, vaikka itse asiassa hän on näyttämöllä suhteellisen vähän aikaa. Näytelmä on hyvin poikkeuksellinen siinä, että se esitti Aiaan kuoleman näyttämöllä, siinä missä yleensä kuolema tapahtui kreikkalaisissa tragedioissa kulisseissa, ja tämän jälkeen joku hahmoista ilmoitti siitä näyttämöllä, tai kuolleen ruumis tuotiin esiin yleisön nähtäväksi.[1]

    Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    1. a b c d e Mastin, Luke: Ajax Classical Literature. Arkistoitu 5.5.2020. Viitattu 6.4.2020.
    2. A Study Guide for Sophocles's "The Ajax", s. 3. Drama For Students. Gale, Cengage Learning, 2016. ISBN 9781410339485. Teoksen verkkoversio.
    3. Howatson, M. C.: The Oxford Companion to Classical Literature, s. 313. Oxford Quick Reference. 3. painos. OUP Oxford, 2013. ISBN 9780191073014. Teoksen verkkoversio.
    4. a b c d e Sofokles: Aias 1–1420.
    5. Sofokles: Aias 858–865, suomennos Tommi Nuopponen.

    Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Tekstilaitoksia ja käännöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    • Sophocles: Aiax. Teoksessa Sophoclis fabulae. Toim. Hugh Lloyd-Jones & Nigel Wilson. Oxford Classical Texts. Oxford University Press, 1990. ISBN 978-0-19-814577-6. Kreikankielinen alkuteksti.
    • Sophocles: Ajax. Teoksessa Sophocles Volume I. Ajax. Electra. Oedipus Tyrannus. Käännös Hugh Lloyd-Jones. Loeb Classical Library 20. Cambridge, MA: Cambridge University Press, 1994. ISBN 9780674995574.
    • Sophocles: Aias (Ajax). Toimittajat Herbert Golder & Richard Pevear. Greek tragedy in new translations. Oxford paperbacks. Oxford University Press, 1999. ISBN 9780195128192.
    • Sophocles: Aias: A New Translation. Harper Collins, 2012. ISBN 9780062132154.
    • Sophocles: Aias (Ajax). Teoksessa Sophocles: The Complete Sophocles. Volume II: Electra and Other Plays. Greek Tragedy in New Translations. Toimittajat Peter Burian & Alan Shapiro. Oxford University Press, 2010. ISBN 9780195387827.

    Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    • Stuttard, David: Looking at Ajax. Bloomsbury Publishing, 2019. ISBN 1350072311.

    Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    • Σοφοκλής: Αἴας. Wikisource. (muinaiskreikaksi)
    • Sophocles: Ajax. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
    • Sophocles: Ajax. Wikisource. (englanniksi)