Afrikan kielet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Afrikan kielet kuuluvat pääasiassa usein neljään kielikuntaan: afroaasialaisiin kieliin, nilosaharalaisiin kieliin, nigeriläis-kongolaisiin kieliin ja khoisankieliin. Lisäksi Madagaskarin saarella puhutaan austronesialaista kieltä malagassia, ja eri puolilla Afrikkaa puhutaan indoeurooppalaisia kieliä, jotka tulivat maanosaan eurooppalaisen kolonialismin mukana. Afrikassa puhutaan yhteensä noin kahta tuhatta kieltä.[1] Sitä paitsi Itä-Afrikassa puhutaan myös muutamia isolaattikieliä, jotka eivät kuulu mihinkään laajempaan kielikuntaan.[2]

Afroaasialaisia eli seemiläis-haamilaisia kieliä puhutaan koko Pohjois-Afrikassa sekä Saharan eteläpuolella Keski- ja Itä-Afrikassa. Suurin kieli on arabia,[1] jota puhutaan laajalti myös Lounais-Aasiassa. Muita merkittäviä afroaasialaisia kieliä ovat Luoteis-Afrikan berberikielet, Nigerian hausa, Etiopian amhara ja oromo sekä somali. Myös muinainen egyptin kieli sekä siitä kehittynyt, kirkollisessa käytössä nykypäivään saakka säilynyt koptin kieli kuuluvat afroaasialaisiin kieliin.

Nilosaharalaisia kieliä puhutaan Saharan eteläpuolisen Afrikan koillisosissa ja eteläisen Saharan alueella. Kieliä on noin 200 ja puhujia yhteensä 35 miljoonaa.[1] Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan ole yksimielisiä siitä, ovatko kaikki nilosaharalaiset kielet sukua toisilleen vai johtuvatko niiden yhteiset piirteet varhaisista ja pitkäaikaisista kontakteista eri kieliyhteisöjen välillä.[3]

Nigeriläis-kongolaisia kieliä puhutaan laajalla alueella Saharan eteläpuolella Länsi-Afrikan Senegalista Etelä-Afrikkaan asti. Nigeriläis-kongolainen kielikunta on kielten määrällä maailman suurin kielikunta, ja siihen kuuluu noin 1500 kieltä. Nigeriläis-kongolaisia kieliä puhuu yhteensä 360 miljoonaa ihmistä. Tärkein alaryhmä on bantukielet, joihin kuuluu esimerkiksi swahili, joka on Itä-Afrikan lingua franca.[1]

Khoisankieliä puhutaan lounaisessa Afrikassa. Niiden omalaatuisin piirre on naksausäänteet, jotka niiden lisäksi esiintyvät vain joissakin eteläisimmissä bantukielissä, joihin ne ilmeisesti ovat levinneet khoisankielten vaikutuksesta.[2] Osa khoisankielistä on katoamassa tai jo kadonnut, ja suurimmalla osalla on korkeintaan muutama tuhat puhujaa. Suurin khoisankielistä on Namibian khoekhoe. Khoisankielten puhuma-alue oli ennen vanhaan todennäköisesti paljon nykyistä suurempi.[1]

Tansaniassa puhutaan myös hadzan ja sandawen kieliä. Ne ovat isolaattikieliä, joiden ei ole voitu todistaa olevan sukua millekään muulle kielelle tai toisilleen. Aikaisemmin nekin on luettu khoisankieliin.[2] Isolaattikieliä ovat todennäköisesti myös Etiopiassa puhutut birale ja mekejir, jota tosin on arveltu myös nilosarahalaiseksi, Nigerian jalabe ja Ugandan oropom sekä Nubian muinaisen kuningaskunnan kieli meroe.[2]

Indoeurooppalaisista kielistä tärkeimpiä Afrikassa ovat englanti, ranska ja afrikaans.[1] Varsinkin englanti ja ranska mutta myös portugali ovat monissa Afrikan valtioissa virallisen kielen asemassa, vaikka niillä on siellä jokseenkin vähän äidinkielisiä puhujia.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Ojutkangas, Krista et al.: Johdatus kielitieteeseen, s. 44–47. Sanoma Pro, 2013. ISBN 978-952-63-2011-3.
  2. a b c d Jaakko Anhava: ”Afrikan isolaatteja”, Maailman kielet ja kielikunnat, s. 135–136. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
  3. Jaakko Anhava: ”Nilosaharalaiset kielet”, Maailman kielet ja kielikunnat, s. 131. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
  4. Jaakko Anhava: ”Maailman valtiot ja niiden kieliolot, Afrikka”, Maailman kielet ja kielikunnat, s. 251–256. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.