Gepardi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Acinonyx jubatus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Gepardit” ohjaa tänne. Urheiluseurasta katso Lahden Kuurojen Urheiluseura Gepardit.
Gepardi
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Kissaeläimet Felidae
Alaheimo: Kissat Felinae
Suku: Acinonyx
Laji: jubatus
Kaksiosainen nimi

Acinonyx jubatus
(Schreber, 1775)

Gepardin levinneisyys. Myös Pohjois-Iranissa elää pieni populaatio[2].
Gepardin levinneisyys. Myös Pohjois-Iranissa elää pieni populaatio[2].
Alalajit
  • 4 alalajia, katso teksti
Katso myös

  Gepardi Wikispeciesissä
  Gepardi Commonsissa

Gepardi (Acinonyx jubatus) on sirorakenteinen kissaeläin ja maailman nopein maanisäkäs, joka juoksee yli 90 km/h. Gepardi elää Afrikassa uhanalaisena ja Aasiassa erittäin uhanalaisena. Suvun nimi Acinonyx juontuu kreikan kielestä ja viittaa kynsien liikkumattomuuteen. Lajinimi jubatus taas on latinaa ja tarkoittaa 'harjaista', viitaten gepardin pentujen pieniin harjoihin. Muun muassa suomen kielen gepardia merkitsevä sana periytyy keskiajan latinan termistä gattus pardus (”kissaleopardi”).

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gepardin ruumiin pituus on 110–160 senttiä ja hännän pituus 60–80 senttiä. Säkäkorkeus on 67–94 senttiä. Gepardi painaa 45–65 kiloa. Gepardi on harvoja kissaeläinlajeja kalastajakissan ohella[3], jotka eivät kykene vetämään kynsiään kokonaan sisään (alle kymmenviikkoiset pennut tosin pystyvät siihen).[4] Taakse vedettynäkin osa kynnestä jää näkyville, mikä auttaa eläintä kiihdyttämisessä ja tunnetusti vauhdikkaan juoksunsa ohjailussa. Samasta syystä gepardin polkuanturat ovat muista kissaeläimistä poiketen kovat ja uurteiset.[5] Gepardin ruumiinosat soveltuvat suuren nopeuden saavuttamiseen. Pitkä häntä pitää yllä tasapainoa juoksussa. Juostessa gepardin selkä liikkuu kuin jousi. Myös sydän, keuhkot, maksa ja jopa sieraimet ovat hyvin suuret; niiden avulla hapen saanti ja hyväksikäyttö on mahdollisimman tehokasta. Koska gepardi metsästää päivällä, sen viiksikarvat ovat lyhyemmät kuin yöllä metsästävillä kissaeläimillä.[6]

"Kuningasgepardiksi" kutsuttu gepardin värimuoto.

Eteläisessä Afrikassa tavattavaa poikkeuksellisen tummaa, niin kutsuttua kuningasgepardia pidettiin aiemmin omana lajinaan Acinonyx rex.[7] Sen selän täplät ovat yhtyneet läikikkäiksi juoviksi.[7] Jotkut arvelivat että se olisi leopardin ja gepardin jälkeläinen, hybridi. Sittemmin 1980-luvun alussa on todettu sen olevan vain geneettinen värimuunnelma. Tämän värimuunoksen esiintyminen painottuu pensaikkoisemmille seuduille.[8]

Elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gepardi on maaeläinten nopeusennätysten haltija.

Gepardi on suhteellisen sosiaalinen päiväeläin. Urosten muodostamat ryhmät ovat melko yleisiä. Emon jätettyä pentunsa, pennut pysyvät yhdessä vielä puolisen vuotta, sisarukset voivat pysyä yhdessä pitempäänkin. Naaras tulee sukukypsäksi kaksivuotiaana.[9] Gepardien pentueet ovat kissaeläinten mittapuulla poikkeuksellisen suuria-5 tai jopa 6 pentua eivät ole epätavallisia.[10] Tämä johtuu siitä, että hyeenat ja leijonat tappavat usein gepardinpentuja, niin että vain alle 5% pennuista selviää itsenäistymiseen asti.[11]Pentujen ulkonäkö on aluksi selvästi erilainen kuin aikuisten: niiden alapuoli on täplätön ja melkein musta, ja yläpuolta peitää valkoinen pitkistä karvoista muodostuva "viitta".[8] Alapuoli vaalenee ja täplät ilmestyvät ennen kahden kuukauden ikää, mutta valkoisen viitan jäänteitä on usein vielä vuoden ikäisillä eläimillä.[8]

Gepardit saalistavat yleensä pieni- ja keskikokoisia sorkkaeläimiä kuten gaselleja, mutta ryhminä saalistavat urokset voivat toisinaan kaataa jopa gnuantilooppeja.[12] Gepardi ei saalista vaanimalla, vaan luottaa nopeuteensa. Se hyökkää saaliinsa kimppuun yleensä noin 50 metrin etäisyydeltä ja kiihdyttää todella nopeasti tehden jopa 9 metrin pituisia loikkia.[5] Takaa-ajon päätteeksi gepardi kaataa saaliinsa kumoon tarttumalla siihen etujalan sisimmän varpaan kynnellä (joka ei kosketa maata ja on siten muista kynsistä poiketen terävä ja tarttumiseen hyvin sopiva) tai läimäyttämällä sitä tassullaan takapuoleen.[5] Tämän jälkeen se tarttuu saalistaan kurkusta ennen kuin tämä ehtii nousta ja tappaa sen.[5] Nopean hyökkäyksensä jäljiltä se on kuitenkin usein hyvin hengästynyt, eikä pysty nauttimaan mahdollista saalistaan heti. Kun sen hengitys on tasaantunut, gepardin on nopeasti hotkittava saaliinsa ennen muiden petojen ilmaantumista. Juuri minimoidakseen kohtaamisia vahvempien petojen kanssa gepardi metsästääkin päiväsaikaan, jolloin leijonat ja hyeenat ovat yleensä vähemmän aktiivisia (tosin Saharan vuorilla elävät gepardit, joilla ei juuri ole kilpailijoita karussa elinympäristössään, metsästävät usein öisin, jolloin on viileämpää).[13]

Gepardi on huomattavasti vähemmän aggressiivinen kesytettäessä kuin muut isot kissaeläimet, joten sen pentuja myydään usein maailmalla laittomasti kotieläimiksi. Sitä on myös antiikin ajoista lähtien käytetty metsästyseläimenä.[14]Esimerkiksi suurmoguli Akbar Suurella oli yli 3000 metsästysgepardia elämänsä aikana, joista vain yksi pari sai poikasia.[15]

Joissakin eläintarhoissa gepardeja kasvatetaan yhdessä koirien kanssa. Koirat, jotka ovat tottuneet olemaan tekemisissä ihmisten kanssa, rauhoittavat gepardeja omalla esimerkillään.[16]

Levinneisyys ja kanta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gepardin kaikki alalajit ovat uhanalaisia. Gepardikanta on hupenemassa elinympäristön muutosten, saaliseläinten vähenemisen sekä lajia heikentävän sisäsiittoisuuden vuoksi. Aasiassa elää nykyisin alle 60 gepardia. Afrikassa kannan koko on noin 7 100 yksilöä, joista puolet levittäytyvät kuuden eteläisen Afrikan maahan eläen yhdessä populaatiossa.[17] Gepardi on rauhoitettu Namibiassa. Monet yksilöt oleskelevat maatalousalueilla aiheuttaen vahinkoa karjalle, minkä vuoksi niitä pyydetään ja muutoin surmataan. 1990-luvun alussa perustettiin afrikkalaisen gepardin ja sen elinympäristön suojeluun keskittyvä järjestö Cheetah Conservation Fund. Vuonna 2001 Iranissa käynnistettiin ohjelma aasialaisen gepardin pelastamiseksi[2]. Vuonna 2022 gepardeja päätettiin palauttaa luontoon Intiassa. Gepardit hankittiin Etelä-Afrikasta ja Namibiasta. Aikaisemmin Intiassa esiintyneen aasiangepardin kantoja pidettiin liian pienenä ja sisäsiittoisena palautuksiin luontoon.[18]

Nopeus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gepardia pidetään eläinkunnan nopeimpana juoksijana, mutta se voi pitää huippuvauhtia yllä vain muutaman sadan metrin matkan.[14]

Gepardin huippunopeudeksi on ilmoitettu 114 km/h 650 metrin matkalla. Lähtiessään juoksuun se saavuttaa kahdessa sekunnissa 72 km/h:n nopeuden. Myöhemmin nopeudeksi on ilmoitettu noin 90 km/h, ja joidenkin lähteiden mukaan huippunopeus olisi noin 50 – 80 km/h. Englannissa on järjestetty vinttikoirien ja gepardien juoksukilpailuja, jotka gepardi on voittanut. Gepardin nopeudeksi saatiin mitattua 72 km/h, koska gepardi ei ollut kiinnostunut juoksemaan itseään väsyksiin.[19]

Vuonna 2013 Naturessa julkaistussa tutkimuksessa gepardien liikkumista seurattiin luonnollisissa oloissa radiopantojen avulla. Suurin mitattu nopeus oli 95 km/h.[20][21]

Alalajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gepardi on eri aikoina jaettu 2–6 alalajiin.[7][22] Geneettisesti gepardi voidaan jakaa neljään alalajiin, mutta koska ne ovat eronneet toisistaan hyvin myöhään, voisi niiden jakaminen kahdeksi tai ei yhdeksikään alalajiksi olla oikeellisempaa.[23]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Durant, S., Marker, L., Purchase, N., Belbachir, F., Hunter, L., Packer, C., Breitenmoser-Wursten, C., Sogbohossou, E. & Bauer, H.: Acinonyx jubatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.7.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b Finding the Last Cheetahs of Iran
  3. ↑ Wilson, Don & Mittermeier, Russell: Handbook of the Mammals of the World. Volume 1. Carnivores, s. 162. Lynx Edicions, 2009.
  4. ↑ Wilson, Don & Mittermeier, Russell: Handbook of the Mammals of the World. Volume 1. Carnivores, s. 105. Lynx Edicions, 2009.
  5. ↑ a b c d Wilson, Don & Mittermeier, Russell: Handbook of the Mammals of the World. Volume 1. Carnivores, s. 89. Lynx Edicions, 2009.
  6. ↑ Wilson, Don & Mittermeier, Russell: Handbook of the Mammals of the World. Volume 1. Carnivores, s. 67. Lynx Edicions, 2009.
  7. ↑ a b c d e Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 32–35. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8
  8. ↑ a b c Wilson, Don & Mittermeier, Russell: Handbook of the Mammals of the World. Volume 1. Carnivores, s. 155. Lynx Edicions, 2009.
  9. ↑ Cheetah Biology Arkive. Arkistoitu 19.10.2014. Viitattu 9.3.2014.
  10. ↑ Wilson, Don & Mittermeier, Russell: Handbook of the Mammals of the World. Volume 1. Carnivores, s. 103. Lynx Edicions, 2009.
  11. ↑ Wilson, Don & Mittermeier, Russell: Handbook of the Mammals of the World. Volume 1. Carnivores, s. 96. Lynx Edicions, 2009.
  12. ↑ Wilson, Don & Mittermeier, Russell: Handbook of the Mammals of the World. Volume 1. Carnivores, s. 90. Lynx Edicions, 2009.
  13. ↑ Wilson, Don & Mittermeier, Russell: Handbook of the Mammals of the World. Volume 1. Carnivores, s. 71. Lynx Edicions, 2009.
  14. ↑ a b Cheetah Sheppard Software. Viitattu 9.3.2014.
  15. ↑ Wilson, Don & Mittermeier, Russell: Handbook of the Mammals of the World. Volume 1. Carnivores, s. 156. Lynx Edicions, 2009.
  16. ↑ Dallas Zoo brings in pet puppy to calm down cheetahs 2013. CNN. Viitattu 9.3.2014.
  17. ↑ Maailman nopein maaeläin vaikeassa tilanteessa – kuolevatko gepardit sukupuuttoon? Ilta-Sanomat. 27.12.2016. Arkistoitu 27.12.2016. Viitattu 27.12.2016.
  18. ↑ Soutik Biswas: Cheetah: How African cats are preparing for new home in India BBC News. 3.8.2022. BBC. Viitattu 3.8.2022. (englanniksi)
  19. ↑ Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 1 (A-G), s. 137. Jyväskylä: Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5127-X
  20. ↑ A. M. Wilson, J. C. Lowe, K. Roskilly, P. E. Hudson, K. A. Golabek & J. W. McNutt: Locomotion dynamics of hunting in wild cheetahs 2013. Nature. Viitattu 9.3.2014.
  21. ↑ We finally have an accurate measurement of a cheetah's top speed io9. Viitattu 9.3.2014.
  22. ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Acinonyx jubatus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 14.1.2012. (englanniksi)
  23. ↑ Kitchener, A. C. et al: A revised taxonomy of the Felidae. The final report of the Cat Classification Task Force of the IUCN/SSC Cat Specialist Group. Cat News Special Issue, 2017, nro 11, s. 1–80. ISSN 1027-2992 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 27.11.2019. (englanniksi)
  24. ↑ http://www.lioncrusher.com/animal.asp?animal=44 (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Acinonyx jubatus
Felis jubata

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gepardi&oldid=22444802”