Aito Husso
Aito Kustaa Husso (1. maaliskuuta 1892 Käkisalmi – 29. heinäkuuta 1933 Helsinki[1]) oli suomalainen ratsumestari ja kääntäjä.[2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tainionkoskelaisen kauppiaan poika Aito Husso liittyi ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjän keisarilliseen armeijaan.[3] Hän opiskeli 12 kuukautta Jelisavetgradin ratsuväkiopistossa.[4] Valmituttuaan hän palveli aliratsumestarina 2. amurintakaisessa rajavartioratsurykmentissä.[3] Husson omien väitteiden mukaan hänelle myönnettiin keisarillisessa armeijassa Pyhän Yrjön risti ja Pyhän Yrjön miekka, mutta tiedolle ei ole löydetty vahvistusta.[4] Vuonna 1917 hän keräsi suojeluskunnille aseita Venäjältä ja toimitti niitä salaa Suomeen.[3] Husson Pietarista turkulaisia aktivisteja varten hankkima aselasti päätyi joulukuun 1917 alussa Kyrössä punakaartilaisten käsiin ja tapauksen tutkinnan yhteydessä Husso pidätettiin, mutta aktivistit auttoivat hänet pakoon. Venäjän sotilasviranomaiset antoivat hänestä vangitsemismääräyksen, mutta hän onnistui livahtamaan takaisin Pietariin.[4]
Suomen sisällissodan aikana valkoisten joukoissa pataljoonankomentajana toiminut Husso osallistui Karjalan rintamalla käytyihin Joutsenon, Antrean ja Naulasaaren taisteluihin.[3] Hän oli jonkin aikaa vt. rykmentinkomentajana Karjalan armeijakunnassa ja komensi Karjalan rintaman ratsuväkeä Viipurin taistelussa, jossa hän oman väitteensä mukaan valtasi Naulasaaren patterit ja Tienhaaran aseman.[4] Sodan loppuvaiheessa Husso perusti yhdessä adjutanttinsa ravintoloitsija Uno Sereniuksen kanssa Imatralla toimineen Savo-Karjalan suojeluskuntapataljoonan, sittemmin Karjalan armeijakunnan III rykmentin kenttäoikeuden, joka jakoi runsaasti kuolemantuomioita vangituille punaisille. Husson ja Sereniuksen juopottelu ja omavaltaiset toimet kuten vankien ampumisessa johtivat lopulta siihen, että Husso erotettiin pataljoonankomentajan virasta ja hänet siirrettiin ratsuväen harjoituspäälliköksi.[3][5][4]
Syksyllä 1919 Husso liittyi Pohjois-Inkerin rykmenttiin, joka osallistui valkoisten venäläisten luoteisarmeijan hyökkäykseen Pietaria kohti. Hyökkäys epäonnistui ja rykmentti joutui palaamaan takaisin tukialueelleen Pohjois-Inkerin Kirjasaloon.[3]
Pohjois-Inkerin rykmentissä palvelleet ratsumestari Husso ja vääpelit Suomela ja Gronov joutuivat 1920 syytteeseen Raudun kihlakunnanoikeudessa inkeriläisten pakolaisten J. Karhun ja M. Lappalaisen ryöstömurhasta, joka oli tapahtunut joulukuussa 1919. Kihlakunnanoikeus vapautti heidät, kun taas Viipurin hovioikeus tuomitsi heidät elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen. Korkein oikeus puolestaan hylkäsi 1922 syytteen toteennäyttämättömänä ja vapautti syytetyt rangaistuksesta. Korkein oikeus vahvisti kuitenkin sotaylioikeuden päätöksen, jolla heidät oli tuomittu vankeusrangaistuksiin osanotosta Inkerin rintamalla Kirjasalon kylässä 9. tammikuuta 1920 vapaaehtoisten kesken käytyyn tappeluun, jossa pataljoonankomentaja, luutnantti L. A. Tuominen oli saanut surmansa. Husson kärsittäväksi jäi vielä vuoden mittainen vankeusrangaistus ja vääpeli Suomelalle kahden kuukauden kuritushuonerangaistus.[6][7][8][9]
Husso erosi sitten armeijasta ja työskenteli liike-elämän palveluksessa edustajana. Hän oli vakuutusyhtiö Kalevan palveluksessa aluksi tarkastajana ja sitten Viipurin piiripäällikkönä 1925–1926. Hänet erotettiin 1926 piiripäällikön toimesta eräiden epäsäännöllisyyksien vuoksi.[10][11] Husso kuoli aivoinfarktiin vuonna 1933.[1]
Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Robinson Wilkins : Carranzan seikkailu ; suom. A. H. Seikkailujen maailma 10. Taru, Helsinki 1923
- Olov Thomas : Kahden tulen välissä ; suom. A. H. Seikkailujen maailma 6. Taru, Helsinki 1923
- Kurt Lange : Kalkarokäärmeet ; suom. A. H. Seikkailujen maailma 5. Taru, Helsinki 1923
- Kurt Lange : Lost Luckin mestariampuja ; suom. A. H. Seikkailujen maailma 4. Taru, Helsinki 1923
- Olov Thomas : Luopio ; suom. A. H. Seikkailujen maailma 8. Taru, Helsinki 1923
- Robinson Wilkins : Punaisen kuilun salaisuus ; suom. A. H. Seikkailujen maailma 7. Taru, Helsinki 1923
- Kurt Lange : Seikkailu Goldhawk Pointissa ; suom. A. H. Seikkailujen maailma 2. Taru, Helsinki 1923
- Olov Thomas : Valkoinen mustangi ; suom. A. H. Seikkailujen maailma 9. Taru, Helsinki 1923
- A. Hyatt Verrill : Radiosalapoliisit ; suomentanut A. H. Taru, Helsinki 1924
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kansallisbibliografia Fennica (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kuolleita. Helsingin Sanomat, 4.8.1933, s. 2. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 6.3.2018.
- ↑ Kinnunen, Jukka: Aito Husso Kirjasampo. Viitattu 18.3.2017.
- ↑ a b c d e f Harjula, Mirko: Ryssänupseerit. Helsinki: Books on Demand, 2015. ISBN 978-952-28614-2-9.
- ↑ a b c d e Tuomas Hoppu: Historian unohtamat: Suomalaiset vapaaehtoiset Venäjän armeijassa 1. maailmansodassa 1914–1918, s. 166, 179, 241. Bibliotheca Historica 100. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2005.
- ↑ Kinnunen, Jukka: Vuoksenniskan vankileirin historia täsmentyy pienistä palasista 17.5.2008. Uutisvuoksi. Arkistoitu 23.9.2016. Viitattu 18.3.2017.
- ↑ Ratsumestari Husson y.m. juttu, Kansan Voima, 16.05.1922, nro 53, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Hämäräperäinen kuolemantapaus pohjoisinkeriläisissä vapaajoukoissa, Aamulehti, 24.01.1920, nro 19, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ "Inkerin vapauttajat" roswojen töissä, Työväen Lehti, 17.02.1920, nro 18, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Yksityiskohtaisia tietoja inkeriläisten Lappalaisen ja Karhun murhasta, Karjalan Aamulehti, 11.03.1920, nro 59, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Uusia piiripäälliköitä, Kalevan viikkolehti : ilmoituksia Kalevan kansanvakuutusmiehille, 03.10.1925, nro 40, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Kentän kuulumisia, Kalevan viikkolehti : ilmoituksia Kalevan kansanvakuutusmiehille, 04.09.1926, nro 36, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot