Örön linnake

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Örön linnake
Toiminnassa 1918–
Valtio Suomi
Puolustushaarat merivoimat
Aselajit rannikkotykistö
Osa joukkoa Turun rannikkorykmentti
Hangon rannikkopatteristo
Koko patteri
Tukikohta Örö
Kalusto 3 × 130 TK

Örön linnake oli Turun rannikkorykmentin rannikkolinnake, joka sijaitsi Örössä Kemiönsaaren eteläpuolella. Örön linnoittaminen aloitettiin tammikuussa 1915 osana Venäjän keisarikunnan Pietari Suuren merilinnoitusta.

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän Itämeren laivaston komentaja Nikolai von Essen antoi tammikuussa 1915 käskyn, jonka mukaan neljän 234/50 Be -tykinlähde? patterin betonisten perustojen valaminen tuli aloittaa Örössä. Patterille löytyi saaresta ainoastaan yksi mahdollinen sijoituspaikka. Ennen asemien valmistumista tykit vaihdettiin 305/52 O -tykeiksi ja ne olivat asemissaan keväällä 1916 ja se sai nimen patteri numero 60.[1]

Myöhemmin patterin tueksi tuli alkuperäisen suunnitelman mukaan rakentaa saaren eteläosaan kevyempi patteri. Lokakuussa 1915 valmistui patteri numero 59, jossa oli kolme 120/45 C -tykkiä. Patteri numero 61 valmistui joulukuussa 1915 ja se oli varustettu neljällä 152 millimetrin tykillä. Lisäksi saarelle rakennettiin laitureita, teitä, rautatie, valonheitinasemia ja lähes sata erilaista rakennusta.[1]

Suomen puolustusvoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen itsenäistyessä saari ja siellä ollut Venäjän hallituksen omaisuus siirtyi Suomelle. Öröstä siirtyi Suomelle neljä Obuhovin valmistamaa 152 millimetrin 152/45 C -tykkiä, neljä 75 millimetrin tykkiä, neljä Obuhovin 12 tuuman (305/52 O) tykkiä ja kolme Obuhovin 120 millimetrin (120/45 C) tykkiä.[2] Saaren 120 millimetrin patteri purettiin 1930-luvun alkuun mennessä, minkä jälkeen patterin asemat olivat tyhjillään.[3]

Rannikkotykistörykmentti 1:een perustettiin 12. heinäkuuta 1919 Örön, Russarön ja Utön pattereista V patteristo, josta muodostettiin 1. elokuuta 1921 sotaväen päällikön 8. kesäkuuta annetulla päiväkäskyllä Turun erillinen rannikkopatteristo. Sen vahvuuteen lisättiin vielä Lypertön patteri. Rannikonpuolustuksen päällikön päiväkäskyllä no 102/8.10.1921 patteriston esikunta määrättiin Suomenlinnasta Öröhön. Patteristo nimettiin 25. lokakuuta uudelleen erillinen rannikkotykistöpatteristo. Patteriston kaikki patterit olivat Örössä, kunnes alkuvuodesta 1922 1. patteri siirtyi Russaröhön ja keväällä 3. patteri Utöhön ja 4. patteri Lypertöhön. Patteriston esikunta siirtyi Hankoon vuonna 1926.[4][5]

Perustettaessa 10. elokuuta 1939 Hangon lohkoa, liitettiin Örö siihen. Lohkon esikunta sijaitsi Hangossa. Lohkosta muodostettiin 1. syyskuuta 1940 rannikkotykistörykmentti 4, joka nimettiin 1. maaliskuuta 1941 Raaseporin rannikkorykmentiksi. Rykmentti laajennettiin 16. kesäkuuta 1941 4. rannikkoprikaatiksi, jonka päälinnakkeena oli Örö.[4]

Yksi 152/45 C -tykeistä siirrettiin Bolaxin linnakkeelle heinäkuussa 1941. Neuvostoliiton hallinnassa olleen Hankoniemen tyhjennyttyä saaren tykkien tarve poistui. Örölle saapui 27. heinäkuuta 1942 käsky siirtää loput 152 millimetrin tykit miehistöineen Suursaareen, mikä toteutettiin 5. elokuuta. Poistuneiden tykkien tilalle muodostettiin 120/41 A -patteri, joka oli valmiina 12. lokakuuta 1942. Koeammunnat patterilla tehtiin 11. marraskuuta. 152-millimetrinen Canet-patteri modernisoitiin 1960-luvulla 152/50 T -patteriksi. Nykyisin tykit on museoitu.[6][3]

Hangon linnakkeisto perustettiin 20. huhtikuuta 1942 ja sen nimi muutettiin 17. toukokuuta rannikkotykistörykmentti 11:ksi. Sodan päätyttyä rykmentin nimeksi tuli 28. marraskuuta 1944 Hangon rannikkotykistörykmentti, joka liitettiin 30. marraskuuta Saaristomeren rannikkoprikaatiin. Prikaatista muodostettiin 4. joulukuuta Turun rannikkotykistörykmentti ja Hangon rannikkotykistörykmentistä rykmentin II linnakkeisto, johon Örö kuului. Rykmentti nimettiin uudelleen 1. joulukuuta 1952 rannikkotykistörykmentti 2:ksi. Samalla II linnakkeistosta irrotettiin rykmentistä ja siitä muodostettiin 2. erillinen rannikkopatteristo, joka nimettiin 1. tammikuuta 1957 Hangon rannikkopatteristoksi.[4]

Örö siirtyi Turun rannikkotykistörykmentille vuoden 1969 alusta, jolloin se muutettiin vartiolinnakkeeksi[3]. Linnakkeella pidettiin 1980-luvun alusta alkaen erilaisia kursseja kuten viesti-, tulenjohto- ja merivalvontakursseja.[3] Rykmentin nimi muuttui 1. tammikuuta 1990 Turun rannikkorykmentiksi, jonka toiminta lakkasi 1998. Örö siirtyi Saaristomeren meripuolustusalueelle muodostetulle Turun rannikkopatteristolle. Vuonna 2002 linnake muutettiin vartiolinnakkeeksi, jolloin varusmiesvahvuus oli laskenut jo 37 mieheen. Linnake muutettiin 1. tammikuuta 2002 valvontalinnake, jolloin se liitettiin hallinnollisesti valmiuspatteriin. Linnakkeesta tuli tuolloin Utön linnakkeen päällikön alainen työpiste ja samalla varusmiesvahvuus laski noin 30 mieheen. Öröstä oli tarkoitus tehdä kertausharjoitusalue, mutta toiminta linnakkeella päättyi jo vuoden 2005 aikana. Patteristo lakkautettiin 31. joulukuuta 2006, jolloin meripuolustusalueen Turun rannikkopataljoona otti vastuun Öröstä.[4] Linnake liitettiin osaksi esikunta- ja huoltopatteria.[7]

Suomen puolustusvoimien toiminta saarella loppui pääosin vuonna 2005 vuotta aiemmin annetun valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon myötä. Örön linnakkeeseen kuului muun muassa rannikkosotilaskoti ja varuskuntakerho. Saari on nykyisin Metsähallituksen hallinnassa, mutta siellä on edelleen toimintakuntoinen kolmitykkinen 130 TK -rannikkopatteri.lähde?

Kulttuuriympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museovirasto on määritellyt Örön linnakkeen yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistät rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Auvinen, Eero & Pakola, Johanna: Pansion tukikohta : merellistä toimintaa 75 vuotta. Saaristomeren meripuolustusalue, 2014. ISBN 978-951-25-2583-6.
  • Pakola, Johanna: Örön linnake. 2. uudistettu painos. Merimaanikko, 2015. ISBN 978-952-68164-2-5.
  • Pakola, Johanna: Suljetut saaret. Turku: Turun rannikkopatteriston perinneyhdistys ry, 2007. ISBN 951-9129-72-3.
  • Pekka Silvast: HanRPsto Hangon Rannikkopatteristo 1921–98. Jyväskylä: Gummerus, 1998. ISBN 952-90-5240-5.
  • Veriö, Toivo & Simola, Olavi: Turun Rannikkorykmentti 1939–1994. Rannikkotykistön Upseeriyhdistys r.y., 1995. ISBN 952-90-5238-3.
  • Enqvist, Ove: Kellä saaret ja selät on hallussaan... – Rannikkopuolustuksen aluekysymykset autonomisessa ja itsenäisessä Suomessa. Julkaisusarja 1, nro 9. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos, 2007. ISBN 978-951-25-1778-7.
  • Leivo, Teemu: Kiinteän rannikkotykistön uudelleen ryhmittäminen Suomessa Pariisin rauhansopimuksen jälkeen. Sotahistoriallinen aikakauskirja, 2000, nro 18, s. 195-266. Helsinki: Suomen Sotahistoriallinen Seura ja Suomen sotamuseo. ISSN 0357-816X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Pakola 2015 s. 6–7
  2. ↑ Pakola 2015 s. 88
  3. ↑ a b c d Pakola 2007 s. 134-135
  4. ↑ a b c d Pakola 2015 s. 44
  5. ↑ Silvast 1998 s. 38-39
  6. ↑ Pakola 2015 s. 96
  7. ↑ Auvinen & Pakola 2014 s. 222-223
  8. ↑ Örön linnake Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Örön_linnake&oldid=19155326”