Ero sivun ”Wappinger-intiaanit” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti muokkasi: nl:Wappinger (volk) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Wappinger-intiaanit''' ovat yksi niistä [[intiaani]]kansoista, jotka on unohdettu jo kauan sitten. Heitä oli kuitenkin alun perin yli 8000 henkeä. Määrä muodostui seitsemästä |
'''Wappinger-intiaanit''' ovat yksi niistä [[intiaani]]kansoista, jotka on unohdettu jo kauan sitten. Heitä oli kuitenkin alun perin yli 8000 henkeä. Määrä muodostui seitsemästä itsenäisestä heimosta, joita olivat ''siwanoyt'', ''wecquaesgeekit'', ''kitchawankit'', ''sinsinkit'', ''mattabesecit'', ''noshpeemit'' ja ''tankiteket''. <ref name="Wapp">[http://www.essortment.com/all/wappingerindian_rmqo.htm Who Where The Wappinger Indians?]</ref> [[Sotatila]] tai muu suurempi [[kriisi]] saattoi yhdistää heimot, jotka muutoin pysyttelivät erillään. |
||
[[Eurooppa|Eurooppalaisten]] maihinnousun aikaan wappingerit asuivat nykyisessä [[New York (osavaltio)|New Yorkin osavaltiossa]] [[Bronx]]in ja Rhinebeckin välillä [[Hudson-joki|Hudson-joen]] itäpuolella. Asuinalueet ylsivät |
[[Eurooppa|Eurooppalaisten]] maihinnousun aikaan wappingerit asuivat nykyisessä [[New York (osavaltio)|New Yorkin osavaltiossa]] [[Bronx]]in ja Rhinebeckin välillä [[Hudson-joki|Hudson-joen]] itäpuolella. Asuinalueet ylsivät Tanatonic-vuorille liki [[Connecticut]]in ja New Yorkin rajaa.<ref name="Wapp"/> [[1600-luku|1600-luvun]] sodat ja sairausepidemiat kaatoivat heistä suurimman osan ja [[1700-luku|1700-luvulla]] wappingerit jättivät kotiseutunsa siirtyen [[Massachusetts]]iin Stockbridgen [[mohikaanit|mohikaanien]] ja [[Pennsylvania]]n [[delawaret|delawarein]] luo. |
||
==Elintavat ja naapurikansat== |
|||
==Kuuluisia naapurikansoja== |
|||
Wappingerit harrastivat elinkeinonaan [[maanviljely|maanviljelijyä]] kasvattaen [[maissi|maissia]]. [[kurpitsa|kurpitsaa]], [[papu]]ja sekä [[tupakka|tupakkaa]], jota viljeltiin seremoniallisiin tarkoituksiin. Myös [[kalastus]] kuului olennaisena osana wappingerien jokapäiväiseen elämään. [[Talvi]]sin he metsästivät niin [[peura|peuroja]], [[susi|susia]] kuin [[karhu|karhujakin]] jättäen kesämajansa ja siirtyen kylmiksi kuukausiksi raskaasti paalutettuihin "linnoituksiinsa".<ref name="Wapp"/> |
|||
| ⚫ | |||
| ⚫ | Rauhantahtoisilla wappingereillä oli melko maineikkaita naapureita. Hudson-jokea ylös pohjoiseen mentäessä löytyivät nykyisen [[Albany (New York)|Albanyn]] seuduilta [[mohikaanit|mohikaanien]] maat. Jos halusi lähteä länteen päin niin törmäsi [[irokeesit|irokeesien liittokunnan]] vihamielisiin heimoihin. Siellä samoilivat [[mohawkit]], [[oneidat]], [[senecat]], [[onondagat]] ja [[cayugat]] eli "pitkäntalon kansa". Etelään mentäessä tulivat vastaan lenapien eli [[delawaret|delawarein]] asuinalueet, kun taas Idässä [[Long Island]]illa levisivät metoacien asuttamat alueet lähellä [[Atlanti|Atlantin]] valtameren rantoja . Niinpä wappingerit tyytyivät elelemään pääosin omissa oloissaan. |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
| ⚫ | Rauha kuitenkin järkkyi eräänä päivänä vuonna 1524 kun ranskalainen tutkimusmatkailija Giovanni da Verrazano ilmestyi laivoineen Hudson-joelle ja saapui wappingerien maille. Ensitapaaminen sujui ystävällisissä merkeissä, mutta ennen lähtöään Verrazano kidnappasi mukaansa muutaman intiaanin. Tämä teko sai wappingerit varuilleen. Meni aikaa yli 80 vuotta |
||
[[kuva:Wpdms verrazano voyage map 2.jpg|thumb|250px|Verrazanon laivareitit]] |
|||
| ⚫ | Rauha kuitenkin järkkyi eräänä päivänä vuonna [[1524]] kun ranskalainen tutkimusmatkailija Giovanni da Verrazano ilmestyi laivoineen Hudson-joelle ja saapui wappingerien maille. Ensitapaaminen sujui ystävällisissä merkeissä, mutta ennen lähtöään Verrazano kidnappasi mukaansa muutaman intiaanin. <ref name="Wappinger">[http://www.dickshovel.com/wap.html Wappinger History]</ref> Tämä teko sai wappingerit varuilleen. Meni aikaa yli 80 vuotta, kunnes vuonna [[1609]] [[englantilainen]] [[merikapteeni]] Henry Hudson miehistöineen purjehti samoille rannikoille kun Verrazano. Laivaväellä oli ollut pieni yhteenotto rannikon delaware-intiaanien kanssa, mutta huolimatta tästä kapteeni jatkoi jokea eteenpäin ankkuroiden aluksensa liki nykyisen [[Manhattan]]in pohjoispäätä. Miehistö lähti veneillä tutkimaan seutuja. Kovassa [[sumu|sumussa]] yksi veneistä eksyi muusta seurueesta. Sumun hälvetessä eksynyt venekunta näki lähestyvän [[kanootti|kanootin]], jossa oli wappingerejä. Merimiehet avasivat tulen, mutta saivat nuoliryöpyn niskaansa, kun jousin aseistautuneet intiaanit vastasivat samalla mitalla. Yksi merimiehistä kuoli, kaksi muuta haavoittui.<ref name="Wappinger"/> Hudsonin miehet palasivat laivalle intiaanien peräännyttyä. Tämän jälkeen sopua hierottiin Hudsonin laivalla kun wappingerien päälliköt saapuivat neuvottelemaan tilanteesta. Syötiin, juotiin ja vaihdettiin lahjoja, mutta koskaan intiaanit eivät luottaneet Henry Hudsoniin eikä Hudson heihin. |
||
==Turmiollinen 1600-luku== |
==Turmiollinen 1600-luku== |
||
[[kuva:Peter Minuit portrait New Amsterdam 1600s light.jpg|thumb|right| Peter Minuit, Uuden-Amsterdamin perustaja.]] |
|||
Seuraavana vuonna ilmestyi Euroopasta uusi kansa, kun [[Alankomaat|hollantilaisten]] kauppiaiden ja turkismetsästäjien laivakunnat ilmestyivät Hudson joelle. Wappingerit eivät olleet innostuneita vieraistaan, vaan ohjasivat hollantilaiset mohikaanien maille tekemään kauppaa. Hollantilaiset perustivatkin ensimmäisen kauppa-asemansa Fort Nassaun nykyisen eteläisen Albanyn seuduille ja aloittivat turkiskaupan alueen haltijoiden kanssa. Omalla tahollaan [[ranskalainen|ranskalaisten]] kanssa kauppasuhteissaan epäonnistuneet irokeesit lähettivät mohawkit tutustumaan mahdollisuuksiin päästä mukaan turkiskaupan kolmansiksi osapuoliksi Fort Nassaussa. Mohikaanit eivät katsoneet suopein silmin mohawkien pyrkimyksiä päästä hollantilaisten suosioon. Neljän vuoden erimielisyyksien lopputuloksena intiaanien keskinäiset erimielisyydet puhkesivat sodaksi vuonna [[1617]]. Sotatilan pelästyttämät hollantilaiset jättivät kauppa-asemansa. He siirtyivät rauhallisemmille alueille wappingerien maille ja sinne nousi ennätysajassa uudisrakennuksia ja pikku kyliä. Vuonna [[1626]] [[Peter Minuit]] osti Manhattanin saaren paikallisilta intiaaneilta maksaen ostoksensa rihkamana, jonka arvoksi on mainittu noin 24 dollaria. <ref name="Minuit">[http://www.spartacus.schoolnet.co.uk/USAminuit.htm Peter Minuit]</ref> Nopeasti hollantilaisten asutukset levisivät Hudsonlaakson alimpiin osiin ja Manhattanille nousi Uusi-Amsterdam. |
|||
Vuonna [[1628]] lopullisen tappion mohawkeille kärsineet mohikaanit joutuivat etsimään itselleen uusia metsästysmaita sekä pohjoisesta että etelästä. Wappingerit joutuivat luovuttamaan heille tilaa. Edelleen hyvissä suhteissa hollantilaisiin olevat mohikaanit saivat Uuden-Amsterdamin kauppiailta tuliaseita. Wappingerien asehankinnat olivat sen sijaan jääneet tekemättä. Hollantilaiset eivät halunneet myydä heille [[musketti|musketeita]] koska pelkäsivät aseistautuneiden wappingerien ryhtyvän [[kapina|kapinaan]]. |
|||
Seuraavana vuonna ilmestyi Euroopasta uusi kansa, kun [[Alankomaat|hollantilaisten]] kauppiaiden ja [[turkismetsästäjä|turkismetsästäjien]] laivakunnat ilmestyivät Hudson riverille. Tämä oli alkusoittona tuleville tapahtumille. Wappingerit ohjasivat hollantilaiset mohikaanien maille, koska halusivat näistä eroon ja koska mohikaaneilla oli enemmän riistanpyyntialueita. Hollantilaiset perustivatkin ensimmäisen kauppa-asemansa [[Fort Nassau]]n nykyisen eteläisen Albanyn seuduille mohikaanien maille. Sijainti osoittautui kehnoksi. Ympärillä taistelivat mohikaanit vanhojen vihamiestensä [[mohawkit|mohawkien]] kanssa. Fort Nassaussa tuli kuumat oltavat kun neljä |
|||
vuotta kestänyt intiaanien keskinäinen kärhämä puhkesi sodaksi vuonna [[1617]]. Sotatilan pelästyttämät hollantilaiset jättivät kauppa-asemansa. He siirtyivät uudelleen rauhallisemmille alueille wappingerien maille ja sinne nousi ennätysajassa uudisrakennuksia ja pikku kyliä. |
|||
| ⚫ | Talvella 1642–43 raskaasti aseistautunut 80 soturia käsittävä mohikaanien iskuryhmä hyökkäsi ''Wecquasgeekiin'', joka oli wappingerien suurin kylä. Hyökkääjät surmasivat osan wappinger-sotureista ja ottivat [[nainen|naiset]] ja [[lapsi|lapset]] vangeiksi. Osa kylän asukkaista pakeni hollantilaisten turviin Manhattanille, josta ei kuitenkaan turvapaikkaa herunut. Kaksi viikkoa intiaanit pakoilivat metsissä, kunnes liikkuivat Hudson-joen ylitse. Toinen ryhmä asettui ''Pavoniaan'', toinen Corlean's Hookiin. |
||
Tappion mohawkeille kärsineet mohikaanit joutuivat etsimään itselleen uusia metsästysmaita. Heillä oli tarve ostaa lisää tuliaseita uusia sotia varten, mutta turkiksia ei ollut kaupankäyntiin riittävästi. He olivat kasvattaneet maitaan kohti pohjoista, mutta he halusivat myös etelään ja tämä tapahtui juuri wappingerien kustannuksella, jotka olivat jääneet lähes kokonaan ilman [[musketti|musketteja]]. Hollantilaiset eivät olleet myyneet aseita wappingereille lainkaan, koska pelkäsivät näiden muuttuvan tuliaseitten myötä vaikeammin käsiteltäviksi naapureiksi. |
|||
| ⚫ | Hollantilaissiirtokunnan Uuden-Amsterdamin [[kuvernööri]] Willem Kieft oli kuitenkin päättänyt antaa seudun intiaaneille opetuksen. Hän valitsi kaksi erikoisryhmää antaen käskyn surmata Pavoniaan ja Corlean's Hookiin majoittuneet intiaanimiehet, mutta säästää naiset ja lapset. Toista ryhmää johti kersantti Rodolf. Hän pääsi historiaan teollaan, joka on rankattu erääksi hävettävimmistä eurooppalaisten ja amerikan alkuperäiskansojen välisistä kosketuksista. Keskellä yötä [[23. helmikuuta]] [[1643]] Rodolf ja hänen sotilaansa uudesta-Amsterdamista hyökkäsivät Pavoniaan ja teurastivat nukkuvat intiaanit sukupuoleen ja ikään katsomatta. Tämän jälkeen he leikkasivat tapetuilta päitä, toivat ne mukanaan linnakkeeseen ja pelasivat jalkapalloa.<ref name="Delaware">[http://www.tolatsga.org/dela.html Delaware History]</ref> Verilöylyssä eloonjääneet wappingerit tekivät vielä katkeran erehdyksen. He pyrkivät Uuteen Amsterdamiin turvaan, koska eivät olleet nähneet keitä hyökkääjät olivat olleet. Hollantilaiset "ystävät" ottivat intiaanit vastaan tappamalla heidät kylmäverisesti ja heittämällä ruumiit Hudson-jokeen.<ref name="Wappinger"/> |
||
| ⚫ | Talvella 1642–43 raskaasti aseistautunut 80 soturia käsittävä mohikaanien iskuryhmä hyökkäsi |
||
| ⚫ | Hollantilaissiirtokunnan |
||
Verilöylyyn käskyn antanut kuvernööri Kieft odotti intiaanien taholta jonkinlaista kostoa, mutta yllättyi silti sen laajuudesta. Kun tieto Pavonian tapahtumista alkoi levitä, hyökkäsivät muut wappingerit syrjäisille hollantilaisten asutusalueille ja farmeille. Sota laajeni kulovalkean tavoin ja nopeasti siinä oli mukana 20 eri heimoa. Alkoi Wappinger-sota ({{k-en|Governor Kieft's war}}). Se kesti vuodet 1643–45. Välillä tehtiin lyhyt rauhansopimus hollantilaisten toimesta, mutta wappingerit liittolaisineen eivät kauan pysytelleet rauhallisina, vaan sota jatkui. Kuvernööri Kieft joutui turvautumaan ystäviensä mohikaanien ja mohawkien apuun. Lisäksi hän palkkasi 150 englantilaista siirtolaista estämään intiaanikapinan leviämisessä. Monien kovien taistelujen jälkeen kirjoitettiin rauhansopimus Fort Orangessa elokuussa 1645. Yli 1600 wappingeria oli tapettu. Mohikaanit saivat osan heidän maistaan. |
Verilöylyyn käskyn antanut kuvernööri Kieft odotti intiaanien taholta jonkinlaista kostoa, mutta yllättyi silti sen laajuudesta. Kun tieto Pavonian tapahtumista alkoi levitä, hyökkäsivät muut wappingerit syrjäisille hollantilaisten asutusalueille ja farmeille. Sota laajeni kulovalkean tavoin ja nopeasti siinä oli mukana 20 eri heimoa. Alkoi Wappinger-sota ({{k-en|Governor Kieft's war}}). Se kesti vuodet 1643–45. Välillä tehtiin lyhyt rauhansopimus hollantilaisten toimesta, mutta wappingerit liittolaisineen eivät kauan pysytelleet rauhallisina, vaan sota jatkui. Kuvernööri Kieft joutui turvautumaan ystäviensä mohikaanien ja mohawkien apuun. Lisäksi hän palkkasi 150 englantilaista siirtolaista estämään intiaanikapinan leviämisessä. Monien kovien taistelujen jälkeen kirjoitettiin rauhansopimus Fort Orangessa elokuussa 1645. Yli 1600 wappingeria oli tapettu. Mohikaanit saivat osan heidän maistaan. |
||
Myös [[isorokko]] verotti wappingereiden rivejä vuosina [[1636]], [[1656]] ja [[1692]]. Monet heistä jättivät suosiolla maansa ja yhdistyivät toisiin kansoihin. Vuonna 1683 tekivät asuinsijoilleen jääneet wappingerit päätöksen: He myivät maitaan 85 000 eekkeriä New Yorkissa. He saivat vastineeksi |
Myös [[isorokko]] verotti wappingereiden rivejä vuosina [[1636]], [[1656]] ja [[1692]]. Monet heistä jättivät suosiolla maansa ja yhdistyivät toisiin kansoihin. Vuonna [[1683]] tekivät asuinsijoilleen jääneet wappingerit päätöksen: He myivät maitaan 85 000 eekkeriä New Yorkissa. He saivat vastineeksi wambumeita, aseita, [[ruuti]]a, tupakkaa, vaatteita, [[rommi]]a ja [[olut]]ta. Wappingerit eivät kuitenkaan tajunneet erästä sopimuksen olennaista osaa: He eivät enää koskaan saisi asua omilla maillaan. Kun wappingerit käsittivät tämän oli jo myöhäistä. Kaikki mitä heillä oli ollut oli menetetty. Lyötyinä loput wappingerit hajaantuivat kuka minnekin. Heitä liittokuntansa ja heidän heimonsa olivat siirtyneet historiaan. |
||
==Nykypäivä== |
==Nykypäivä== |
||
New Jerseyssa asuu nykyään pieni kansanryhmä, joka sanoo olevansa juuriltaan wappingereista lähtöisin. Heidät tunnetaan nimellä " |
New Jerseyssa asuu nykyään pieni kansanryhmä, joka sanoo olevansa juuriltaan wappingereista lähtöisin. Heidät tunnetaan nimellä "Ramapo Mountain people". |
||
[[New York (osavaltio)|New Yorkin osavaltiossa]] [[Hudson-joki|Hudson-joen]] itärannalla |
[[New York (osavaltio)|New Yorkin osavaltiossa]] [[Hudson-joki|Hudson-joen]] itärannalla |
||
Poughkeepsien kaupungin eteläpuolella on Wappinger-niminen kaupunki ja Wappingers Falls -niminen kylä sekä Wappinger-järvi. |
|||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
* http://www.dickshovel.com/wap.html |
|||
<references/> |
|||
[[Luokka:Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat]] |
[[Luokka:Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat]] |
||
Versio 8. huhtikuuta 2008 kello 21.26
Wappinger-intiaanit ovat yksi niistä intiaanikansoista, jotka on unohdettu jo kauan sitten. Heitä oli kuitenkin alun perin yli 8000 henkeä. Määrä muodostui seitsemästä itsenäisestä heimosta, joita olivat siwanoyt, wecquaesgeekit, kitchawankit, sinsinkit, mattabesecit, noshpeemit ja tankiteket. [1] Sotatila tai muu suurempi kriisi saattoi yhdistää heimot, jotka muutoin pysyttelivät erillään.
Eurooppalaisten maihinnousun aikaan wappingerit asuivat nykyisessä New Yorkin osavaltiossa Bronxin ja Rhinebeckin välillä Hudson-joen itäpuolella. Asuinalueet ylsivät Tanatonic-vuorille liki Connecticutin ja New Yorkin rajaa.[1] 1600-luvun sodat ja sairausepidemiat kaatoivat heistä suurimman osan ja 1700-luvulla wappingerit jättivät kotiseutunsa siirtyen Massachusettsiin Stockbridgen mohikaanien ja Pennsylvanian delawarein luo.
Elintavat ja naapurikansat
Wappingerit harrastivat elinkeinonaan maanviljelijyä kasvattaen maissia. kurpitsaa, papuja sekä tupakkaa, jota viljeltiin seremoniallisiin tarkoituksiin. Myös kalastus kuului olennaisena osana wappingerien jokapäiväiseen elämään. Talvisin he metsästivät niin peuroja, susia kuin karhujakin jättäen kesämajansa ja siirtyen kylmiksi kuukausiksi raskaasti paalutettuihin "linnoituksiinsa".[1]
Rauhantahtoisilla wappingereillä oli melko maineikkaita naapureita. Hudson-jokea ylös pohjoiseen mentäessä löytyivät nykyisen Albanyn seuduilta mohikaanien maat. Jos halusi lähteä länteen päin niin törmäsi irokeesien liittokunnan vihamielisiin heimoihin. Siellä samoilivat mohawkit, oneidat, senecat, onondagat ja cayugat eli "pitkäntalon kansa". Etelään mentäessä tulivat vastaan lenapien eli delawarein asuinalueet, kun taas Idässä Long Islandilla levisivät metoacien asuttamat alueet lähellä Atlantin valtameren rantoja . Niinpä wappingerit tyytyivät elelemään pääosin omissa oloissaan.
Muukalaisten tulo
Rauha kuitenkin järkkyi eräänä päivänä vuonna 1524 kun ranskalainen tutkimusmatkailija Giovanni da Verrazano ilmestyi laivoineen Hudson-joelle ja saapui wappingerien maille. Ensitapaaminen sujui ystävällisissä merkeissä, mutta ennen lähtöään Verrazano kidnappasi mukaansa muutaman intiaanin. [2] Tämä teko sai wappingerit varuilleen. Meni aikaa yli 80 vuotta, kunnes vuonna 1609 englantilainen merikapteeni Henry Hudson miehistöineen purjehti samoille rannikoille kun Verrazano. Laivaväellä oli ollut pieni yhteenotto rannikon delaware-intiaanien kanssa, mutta huolimatta tästä kapteeni jatkoi jokea eteenpäin ankkuroiden aluksensa liki nykyisen Manhattanin pohjoispäätä. Miehistö lähti veneillä tutkimaan seutuja. Kovassa sumussa yksi veneistä eksyi muusta seurueesta. Sumun hälvetessä eksynyt venekunta näki lähestyvän kanootin, jossa oli wappingerejä. Merimiehet avasivat tulen, mutta saivat nuoliryöpyn niskaansa, kun jousin aseistautuneet intiaanit vastasivat samalla mitalla. Yksi merimiehistä kuoli, kaksi muuta haavoittui.[2] Hudsonin miehet palasivat laivalle intiaanien peräännyttyä. Tämän jälkeen sopua hierottiin Hudsonin laivalla kun wappingerien päälliköt saapuivat neuvottelemaan tilanteesta. Syötiin, juotiin ja vaihdettiin lahjoja, mutta koskaan intiaanit eivät luottaneet Henry Hudsoniin eikä Hudson heihin.
Turmiollinen 1600-luku
Seuraavana vuonna ilmestyi Euroopasta uusi kansa, kun hollantilaisten kauppiaiden ja turkismetsästäjien laivakunnat ilmestyivät Hudson joelle. Wappingerit eivät olleet innostuneita vieraistaan, vaan ohjasivat hollantilaiset mohikaanien maille tekemään kauppaa. Hollantilaiset perustivatkin ensimmäisen kauppa-asemansa Fort Nassaun nykyisen eteläisen Albanyn seuduille ja aloittivat turkiskaupan alueen haltijoiden kanssa. Omalla tahollaan ranskalaisten kanssa kauppasuhteissaan epäonnistuneet irokeesit lähettivät mohawkit tutustumaan mahdollisuuksiin päästä mukaan turkiskaupan kolmansiksi osapuoliksi Fort Nassaussa. Mohikaanit eivät katsoneet suopein silmin mohawkien pyrkimyksiä päästä hollantilaisten suosioon. Neljän vuoden erimielisyyksien lopputuloksena intiaanien keskinäiset erimielisyydet puhkesivat sodaksi vuonna 1617. Sotatilan pelästyttämät hollantilaiset jättivät kauppa-asemansa. He siirtyivät rauhallisemmille alueille wappingerien maille ja sinne nousi ennätysajassa uudisrakennuksia ja pikku kyliä. Vuonna 1626 Peter Minuit osti Manhattanin saaren paikallisilta intiaaneilta maksaen ostoksensa rihkamana, jonka arvoksi on mainittu noin 24 dollaria. [3] Nopeasti hollantilaisten asutukset levisivät Hudsonlaakson alimpiin osiin ja Manhattanille nousi Uusi-Amsterdam.
Vuonna 1628 lopullisen tappion mohawkeille kärsineet mohikaanit joutuivat etsimään itselleen uusia metsästysmaita sekä pohjoisesta että etelästä. Wappingerit joutuivat luovuttamaan heille tilaa. Edelleen hyvissä suhteissa hollantilaisiin olevat mohikaanit saivat Uuden-Amsterdamin kauppiailta tuliaseita. Wappingerien asehankinnat olivat sen sijaan jääneet tekemättä. Hollantilaiset eivät halunneet myydä heille musketeita koska pelkäsivät aseistautuneiden wappingerien ryhtyvän kapinaan.
Talvella 1642–43 raskaasti aseistautunut 80 soturia käsittävä mohikaanien iskuryhmä hyökkäsi Wecquasgeekiin, joka oli wappingerien suurin kylä. Hyökkääjät surmasivat osan wappinger-sotureista ja ottivat naiset ja lapset vangeiksi. Osa kylän asukkaista pakeni hollantilaisten turviin Manhattanille, josta ei kuitenkaan turvapaikkaa herunut. Kaksi viikkoa intiaanit pakoilivat metsissä, kunnes liikkuivat Hudson-joen ylitse. Toinen ryhmä asettui Pavoniaan, toinen Corlean's Hookiin.
Hollantilaissiirtokunnan Uuden-Amsterdamin kuvernööri Willem Kieft oli kuitenkin päättänyt antaa seudun intiaaneille opetuksen. Hän valitsi kaksi erikoisryhmää antaen käskyn surmata Pavoniaan ja Corlean's Hookiin majoittuneet intiaanimiehet, mutta säästää naiset ja lapset. Toista ryhmää johti kersantti Rodolf. Hän pääsi historiaan teollaan, joka on rankattu erääksi hävettävimmistä eurooppalaisten ja amerikan alkuperäiskansojen välisistä kosketuksista. Keskellä yötä 23. helmikuuta 1643 Rodolf ja hänen sotilaansa uudesta-Amsterdamista hyökkäsivät Pavoniaan ja teurastivat nukkuvat intiaanit sukupuoleen ja ikään katsomatta. Tämän jälkeen he leikkasivat tapetuilta päitä, toivat ne mukanaan linnakkeeseen ja pelasivat jalkapalloa.[4] Verilöylyssä eloonjääneet wappingerit tekivät vielä katkeran erehdyksen. He pyrkivät Uuteen Amsterdamiin turvaan, koska eivät olleet nähneet keitä hyökkääjät olivat olleet. Hollantilaiset "ystävät" ottivat intiaanit vastaan tappamalla heidät kylmäverisesti ja heittämällä ruumiit Hudson-jokeen.[2]
Verilöylyyn käskyn antanut kuvernööri Kieft odotti intiaanien taholta jonkinlaista kostoa, mutta yllättyi silti sen laajuudesta. Kun tieto Pavonian tapahtumista alkoi levitä, hyökkäsivät muut wappingerit syrjäisille hollantilaisten asutusalueille ja farmeille. Sota laajeni kulovalkean tavoin ja nopeasti siinä oli mukana 20 eri heimoa. Alkoi Wappinger-sota (engl. Governor Kieft's war). Se kesti vuodet 1643–45. Välillä tehtiin lyhyt rauhansopimus hollantilaisten toimesta, mutta wappingerit liittolaisineen eivät kauan pysytelleet rauhallisina, vaan sota jatkui. Kuvernööri Kieft joutui turvautumaan ystäviensä mohikaanien ja mohawkien apuun. Lisäksi hän palkkasi 150 englantilaista siirtolaista estämään intiaanikapinan leviämisessä. Monien kovien taistelujen jälkeen kirjoitettiin rauhansopimus Fort Orangessa elokuussa 1645. Yli 1600 wappingeria oli tapettu. Mohikaanit saivat osan heidän maistaan.
Myös isorokko verotti wappingereiden rivejä vuosina 1636, 1656 ja 1692. Monet heistä jättivät suosiolla maansa ja yhdistyivät toisiin kansoihin. Vuonna 1683 tekivät asuinsijoilleen jääneet wappingerit päätöksen: He myivät maitaan 85 000 eekkeriä New Yorkissa. He saivat vastineeksi wambumeita, aseita, ruutia, tupakkaa, vaatteita, rommia ja olutta. Wappingerit eivät kuitenkaan tajunneet erästä sopimuksen olennaista osaa: He eivät enää koskaan saisi asua omilla maillaan. Kun wappingerit käsittivät tämän oli jo myöhäistä. Kaikki mitä heillä oli ollut oli menetetty. Lyötyinä loput wappingerit hajaantuivat kuka minnekin. Heitä liittokuntansa ja heidän heimonsa olivat siirtyneet historiaan.
Nykypäivä
New Jerseyssa asuu nykyään pieni kansanryhmä, joka sanoo olevansa juuriltaan wappingereista lähtöisin. Heidät tunnetaan nimellä "Ramapo Mountain people".
New Yorkin osavaltiossa Hudson-joen itärannalla Poughkeepsien kaupungin eteläpuolella on Wappinger-niminen kaupunki ja Wappingers Falls -niminen kylä sekä Wappinger-järvi.