Ero sivun ”Kyösti Wilkuna” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Velma (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
66 322 muokkausta
p lähteet paikalleen
Väliotsikoita, kh ja lisätty yksi viite.
Rivi 23: Rivi 23:
| huomioita =
| huomioita =
}}
}}
'''Kustaa (Kyösti) Felix Wilkuna''' ([[4. toukokuuta]] [[1879]] [[Nivala]] – [[12. joulukuuta]] [[1922]] [[Lapua]]) oli suomalainen [[kirjailija]]. Poliittisesti hän oli valkoinen aktivisti, suojeluskuntaorganisaattori ja heimosoturi.
'''Kustaa (Kyösti) Felix Wilkuna''' ([[4. toukokuuta]] [[1879]] [[Nivala]] – [[12. joulukuuta]] [[1922]] [[Lapua]]) oli suomalainen [[kirjailija]], [[Valkoiset|valkoinen aktivisti]], [[Suojeluskunta|suojeluskuntaorganisaattori]] ja [[heimosoturi]].


== Varhaiset vaiheet ja kirjallinen tuotanto ==
== Elämänvaiheet ==
⚫
[[Nivala]]n Vilkunan talosta kotoisin ollut Wilkuna kirjoitti ylioppilaaksi [[Oulun Lyseon lukio|Oulun suomalaisesta lyseosta]] vuonna 1903. Hän aloitti opinnot [[Helsingin yliopisto]]ssa mutta kirjalliset työt veivät pian Wilkunan ajan kun hänestä tuli [[Raataja (lehti)|Raataja]]-lehden toimittaja ja myöhemmin sen päätoimittaja. Hän avioitui Johanna Niskalan kanssa vuonna 1905.


Vuoden [[Vuoden 1905 suurlakko|1905 suurlakon]] jälkeen Wilkuna siirtyi [[Kaiku (lehti)|Kaiku-lehden]] Helsingin-kirjeenvaihtajaksi ja oli myös lyhyen aikaa [[Mikkelin Sanomat|Mikkelin sanomain]] päätoimittajana. Varsinaisen kirjallisen tuotantonsa Wilkuna aloitti 1907 novellikokoelmalla ''Novellit''. Hän julkaisi useita kirjoja ja toimi myös kirja-arvostelijana eri lehdissä. Hän kuului [[Sortokaudet|sortokauden]] [[Aktivismi (sortokaudet)|aktivisteihin]] ja kirjoitti aluksi maalaishenkisiä novelleja sekä myöhemmin kansallismielisiä historiaromaaneja, kuten ''Tapani Löfvingin seikkailut isonvihan aikana''.
⚫
[[Nivala]]n Vilkunan talosta kotoisin ollut Wilkuna kirjoitti ylioppilaaksi [[Oulun Lyseon lukio|Oulun suomalaisesta lyseosta]] [[1903]]. Wilkuna aloitti opinnot [[Helsingin yliopisto]]ssa mutta kirjalliset työt veivät pian hänen aikansa kun hänestä tuli [[ Raataja (lehti)|Raataja]]-lehden toimittaja ja myöhemmin päätoimittaja. Hän avioitui Johanna Niskalan kanssa [[1905]].


Vuoden [[Vuoden 1905 suurlakko|1905 suurlakon]] jälkeen Wilkuna siirtyi [[Kaiku (lehti)|Kaiku-lehden]] Helsingin-kirjeenvaihtajaksi ja oli myös lyhyen aikaa [[Mikkelin Sanomat|Mikkelin sanomain]] päätoimittajana. Varsinaisen kirjallisen tuotantonsa Wilkuna aloitti [[1907]] novellikokoelmalla ''Novellit''. Wilkuna julkaisi useita kirjoja ja toimi myös kirja-arvostelijana eri lehdissä. [[1911]] hän alkoi rakentaa itselleen ja perheelleen ''Kyöstilän'' taiteilijahuvilaa [[Jorvas|Jorvakseen]]. Rakentamisesta aiheutui hänelle taloudellisia ja ajankäyttövaikeuksia. Huvilan rakentaminen tuli maksamaan kirjailijalle 22 000 markkaa mikä ylitti kolminkertaisesti alkuperäisen kustannusarvion. Wilkuna sai yli vuoden tyhjillään olleen huvilan myytyä vuoden 1917 alussa mutta myyntihinta oli vain 17 000 markkaa.
Vuonna 1911 Wilkuna alkoi rakentaa perheelleen Kyöstilän taiteilijahuvilaa [[Kirkkonummi|Kirkkonummen]] [[Jorvas|Jorvakseen]]. Rakentamisesta aiheutui hänelle taloudellisia ja ajankäyttövaikeuksia. Huvilan rakentaminen tuli maksamaan kirjailijalle 22 000 markkaa mikä ylitti kolminkertaisesti alkuperäisen kustannusarvion. Wilkuna sai yli vuoden tyhjillään olleen huvilan myytyä alkuvuodesta 1917, mutta myyntihinta oli vain 17 000 markkaa.


== Poliittinen aktivismi ja sisällissota ==
Wilkuna kuului [[Aktivismi (sortokaudet)|aktivisteihin]] ja kirjoitti aluksi maalaishenkisiä novelleja ja myöhemmin kansallismielisiä historiaromaaneja, kuten ''Tapani Löfvingin seikkailut isonvihan aikana'' (1911, toinen osa 1912).
⚫
Wilkuna kirjoitti helmikuussa 1913 runon ''Tulkohon sota'' jonka lopussa hän rauhan oloihin kyllästyneenä esitti toiveenaan "tulisi sota ja veriset vaatteet". Tämä toteutuikin jo puolitoista vuotta myöhemmin kun [[ensimmäinen maailmansota]] alkoi. Sodan puhjettua Wilkuna ryhtyi vuonna 1915 [[Jääkäriliike|jääkärivärväriksi]] kotiseudullaan. Hänet ilmiannettiin keväällä 1916 ja vietiin vangiksi [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] [[Špalernajan tutkintovankila|Špalernajan vankilaan]].


Venäjän [[Helmikuun vallankumous|helmikuun 1917 vallankumouksen]] jälkeen Wilkuna pääsi palaamaan Suomeen. Palattuaan hän oli mukana perustamassa suojeluskuntien edeltäjinä toimineita palokuntia [[Nivala]]an ja sen naapurikuntiin. Wilkuna valittiin marraskuussa 1917 perustetun Nivalan suojeluskunnan päälliköksi ja ensi töikseen hän hankki aseita [[Etelä-Pohjanmaa]]lta. Tammikuussa 1918 Wilkuna kutsuttiin [[Valkoinen Suomi (lehti)|Valkoisen Suomen]] päätoimittajaksi, mutta hän osallistui kuitenkin [[Tampereen taistelu]]un sekä myöhemmin [[Aunuksen retkikunta|Aunuksen retkeen]].
⚫
Wilkuna kirjoitti helmikuussa 1913 runon ''Tulkohon sota'' jonka lopussa hän rauhan oloihin kyllästyneenä esitti toiveenaan että tulisi "sota ja veriset vaatteet". Tämä toive toteutuikin jo puolitoista vuotta myöhemmin kun [[ensimmäinen maailmansota]] alkoi. Maailmansodan puhjettua Wilkuna ryhtyi [[1915]] jääkärivärväriksi kotiseudullaan. Hänet ilmiannettiin tästä toiminnasta keväällä [[1916]] ja vietiin vangiksi [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]]
[[Špalernajan tutkintovankila|Špalernajan vankilaan]]. Venäjän maaliskuun [[1917]] vallankumouksen jälkeen Wilkuna pääsi palaamaan Suomeen. Palattuaan Suomeen Wilkuna oli mukana perustamassa suojeluskuntien edeltäjinä toimineita palokuntia [[Nivala]]an ja sen naapurikuntiin. Hänet valittiin marraskuussa
[[1917]] perustetun [[Nivala]]n suojeluskunnan päälliköksi ja ensi töikseen hän hankki suojeluskunnalle aseita [[Etelä-Pohjanmaa]]lta.


⚫
Sisällissodan aikana Wilkuna osallistui 30. tammikuuta 1918 [[Ylivieskan rautatieasema]]lla [[mäkitupalainen]] Leonard (Nartti) Knuutilan teloittamiseen. Huhtikuun alkupuolella Wilkuna perusti [[Kotka (kaupunki)|Kotkassa]] eräiden tovereidensa kanssa oman kenttätuomioistuimen ja oli 12. toukokuuta mukana teloittamassa kuuttatoista vangiksi saatua virolaista, joita hän piti venäläisinä.<ref>[http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2008/11/punavankileirit-suomalainen-murhenytelm.html Punavankileirit – suomalainen murhenäytelmä 1918] Suomen historia. Viitattu 18.2.2014.</ref> Wilkuna siirtyi tämän jälkeen Helsinkiin ja oli yhdessä kirjailija [[Eino Railo]]n, [[Toivo T. Kaila]]n, kirjailija [[Toivo Tarvas|Toivo Tarvaksen]] ja senaattori [[Oswald Kairamo]]n kanssa mukana 21. toukokuuta 1918 samalla laivalla jolla punaisiin kuulunutta kirjailija [[Algot Untola]]a ja muutamia muita punaisia vankeja vietiin teloitettavaksi [[Santahamina]]an. Laivamatkan aikana Untola hyppäsi laivasta mereen ja joutui ammutuksi.<ref>[http://www.oulu.fi/hutk/historia/tutkimus/Hautala_%20Algoth%20Untolan%20elamakerta.pdf. Marko A. Hautala : Omin voimin : Algoth Untolan (1868–1918) poliittis-vakaumuksellinen elämäkerta. Suomen ja Skandinavian historian väitöskirja, Oulun yliopisto elokuu 2010, Wilkunasta ja Untolan teloituksesta sivuilla 698-709]</ref>
Tammikuussa [[1918]] Wilkuna kutsuttiin [[Valkoinen Suomi (lehti)|Valkoisen Suomen]] päätoimittajaksi, mutta hän lähti kuitenkin taistelemaan [[Tampereen taistelu|Tampereelle]] ja osallistui myöhemmin [[Aunuksen retkikunta|Aunuksen retkeen]].


== Viimeiset vuodet ==
⚫
Sisällissodan aikana Wilkuna osallistui 30. tammikuuta 1918 [[Ylivieskan rautatieasema|Ylivieskan asemalla]] [[mäkitupalainen]] Leonard (Nartti) Knuutilan teloittamiseen. Huhtikuun alkupuolella Wilkuna perusti [[Kotka (kaupunki)|Kotkassa]] eräiden tovereidensa kanssa oman kenttätuomioistuimen joka teloitti 16 vangiksi saatua virolaista. Hän siirtyi sitten Helsinkiin ja oli yhdessä kirjailija [[Eino Railo]]n, [[Toivo T. Kaila]]n, kirjailija [[Toivo Tarvas|Toivo Tarvaksen]] ja senaattori [[Oswald Kairamo]]n kanssa mukana [[21. toukokuuta]] 1918 samalla laivalla jolla punaisiin kuulunutta kirjailija [[Algot Untola]]a ja muutamia muita punaisia vankeja vietiin teloitettavaksi [[Santahamina]]an. Laivamatkan aikana Untola hyppäsi laivasta mereen ja joutui ammutuksi. Untola oli vangittu Helsingin valtauksen jälkeen huhtikuussa ja häntä oli säilytetty [[Katajanokan vankila]]ssa.
⚫
Vuonna 1920 Wilkuna muutti perheineen [[Lapua]]lle ostamaansa Marielundin taloon jossa hän asui viimeiset vuotensa. Mielenterveydellisistä ongelmista kärsinyt Wilkuna ampui itsensä vuonna 1922 ollessaan 43-vuotias.<ref>{{Kansallisbiografia|id=4487|nimi=Wilkuna, Kyösti (1922 - 1879)|tekijä=Ilkka Herlin|ajankohta=30.7.2007}}</ref>
<ref>[http://www.oulu.fi/hutk/historia/tutkimus/Hautala_%20Algoth%20Untolan%20elamakerta.pdf. Marko A. Hautala : Omin voimin : Algoth Untolan (1868–1918) poliittis-vakaumuksellinen elämäkerta. Suomen ja Skandinavian historian väitöskirja, Oulun yliopisto elokuu 2010, Wilkunasta ja Untolan teloituksesta sivuilla 698-709]</ref>


⚫
Kyösti Wilkunan veljenpoika oli kansatieteilijä [[Kustaa Vilkuna]].
Vuonna [[1920]] Wilkuna muutti perheineen [[Lapua]]lta ostamaansa Marielundin taloon jossa hän asui viimeiset vuotensa.

⚫
Rasittunut Wilkuna ampui itsensä vuonna 1922 ollessaan 43-vuotias.<ref>{{Kansallisbiografia|id=4487|nimi=Wilkuna, Kyösti (1922 - 1879)|tekijä=Ilkka Herlin|ajankohta=30.7.2007}}</ref>

⚫
Kyösti Wilkunan veljenpoika oli kansatieteilijä ja poliittinen taustavaikuttaja, akateemikko [[Kustaa Vilkuna]].


==Teokset==
==Teokset==
Rivi 90: Rivi 86:
* [http://www.pokrova.fi/historia.php Wilkunan Jorvaksen-huvilan historiaa]
* [http://www.pokrova.fi/historia.php Wilkunan Jorvaksen-huvilan historiaa]


=== Viitteet ===
== Viitteet ==
{{viitteet}}
{{viitteet}}


Versio 18. helmikuuta 2014 kello 21.07

Kyösti Wilkuna
Henkilötiedot
Syntynyt4. toukokuuta 1879
Nivala
Kuollut12. joulukuuta 1922 (43 vuotta)
Lapua
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti Kirjailija
Kirjailija
Esikoisteos Novellit (1907)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Kustaa (Kyösti) Felix Wilkuna (4. toukokuuta 1879 Nivala – 12. joulukuuta 1922 Lapua) oli suomalainen kirjailija, valkoinen aktivisti, suojeluskuntaorganisaattori ja heimosoturi.

Varhaiset vaiheet ja kirjallinen tuotanto

Nivalan Vilkunan talosta kotoisin ollut Wilkuna kirjoitti ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta lyseosta vuonna 1903. Hän aloitti opinnot Helsingin yliopistossa mutta kirjalliset työt veivät pian Wilkunan ajan kun hänestä tuli Raataja-lehden toimittaja ja myöhemmin sen päätoimittaja. Hän avioitui Johanna Niskalan kanssa vuonna 1905.

Vuoden 1905 suurlakon jälkeen Wilkuna siirtyi Kaiku-lehden Helsingin-kirjeenvaihtajaksi ja oli myös lyhyen aikaa Mikkelin sanomain päätoimittajana. Varsinaisen kirjallisen tuotantonsa Wilkuna aloitti 1907 novellikokoelmalla Novellit. Hän julkaisi useita kirjoja ja toimi myös kirja-arvostelijana eri lehdissä. Hän kuului sortokauden aktivisteihin ja kirjoitti aluksi maalaishenkisiä novelleja sekä myöhemmin kansallismielisiä historiaromaaneja, kuten Tapani Löfvingin seikkailut isonvihan aikana.

Vuonna 1911 Wilkuna alkoi rakentaa perheelleen Kyöstilän taiteilijahuvilaa Kirkkonummen Jorvakseen. Rakentamisesta aiheutui hänelle taloudellisia ja ajankäyttövaikeuksia. Huvilan rakentaminen tuli maksamaan kirjailijalle 22 000 markkaa mikä ylitti kolminkertaisesti alkuperäisen kustannusarvion. Wilkuna sai yli vuoden tyhjillään olleen huvilan myytyä alkuvuodesta 1917, mutta myyntihinta oli vain 17 000 markkaa.

Poliittinen aktivismi ja sisällissota

Wilkuna kirjoitti helmikuussa 1913 runon Tulkohon sota jonka lopussa hän rauhan oloihin kyllästyneenä esitti toiveenaan "tulisi sota ja veriset vaatteet". Tämä toteutuikin jo puolitoista vuotta myöhemmin kun ensimmäinen maailmansota alkoi. Sodan puhjettua Wilkuna ryhtyi vuonna 1915 jääkärivärväriksi kotiseudullaan. Hänet ilmiannettiin keväällä 1916 ja vietiin vangiksi Pietarin Špalernajan vankilaan.

Venäjän helmikuun 1917 vallankumouksen jälkeen Wilkuna pääsi palaamaan Suomeen. Palattuaan hän oli mukana perustamassa suojeluskuntien edeltäjinä toimineita palokuntia Nivalaan ja sen naapurikuntiin. Wilkuna valittiin marraskuussa 1917 perustetun Nivalan suojeluskunnan päälliköksi ja ensi töikseen hän hankki aseita Etelä-Pohjanmaalta. Tammikuussa 1918 Wilkuna kutsuttiin Valkoisen Suomen päätoimittajaksi, mutta hän osallistui kuitenkin Tampereen taisteluun sekä myöhemmin Aunuksen retkeen.

Sisällissodan aikana Wilkuna osallistui 30. tammikuuta 1918 Ylivieskan rautatieasemalla mäkitupalainen Leonard (Nartti) Knuutilan teloittamiseen. Huhtikuun alkupuolella Wilkuna perusti Kotkassa eräiden tovereidensa kanssa oman kenttätuomioistuimen ja oli 12. toukokuuta mukana teloittamassa kuuttatoista vangiksi saatua virolaista, joita hän piti venäläisinä.[1] Wilkuna siirtyi tämän jälkeen Helsinkiin ja oli yhdessä kirjailija Eino Railon, Toivo T. Kailan, kirjailija Toivo Tarvaksen ja senaattori Oswald Kairamon kanssa mukana 21. toukokuuta 1918 samalla laivalla jolla punaisiin kuulunutta kirjailija Algot Untolaa ja muutamia muita punaisia vankeja vietiin teloitettavaksi Santahaminaan. Laivamatkan aikana Untola hyppäsi laivasta mereen ja joutui ammutuksi.[2]

Viimeiset vuodet

Vuonna 1920 Wilkuna muutti perheineen Lapualle ostamaansa Marielundin taloon jossa hän asui viimeiset vuotensa. Mielenterveydellisistä ongelmista kärsinyt Wilkuna ampui itsensä vuonna 1922 ollessaan 43-vuotias.[3]

Kyösti Wilkunan veljenpoika oli kansatieteilijä Kustaa Vilkuna.

Teokset

  • Aamun miehiä, historiallinen kuvaelma, 1914
  • Aikakausien vaihteessa, historiallisia kertomuksia, 1910
  • Aikojen yöstä, 1914
  • Anna Hallman 3-näytöksinen perhekuvaus,1922
  • Erämaan lapset, 1915
  • Haaksirikkoiset, 1912
  • Historiallisia kertomuksia, 1928
  • Kahdeksan kuukautta Shpalernajassa, 1917
  • Kertomuksia, 1929
  • Korri–Kivennavan Leonidas–Lipunkantaja–Päivätyön päättyessä–Karoliinin korvapuusti–Siteet katkeavat, 1926
  • Kotiin 1-näytöksinen historiallinen näytelmä, 1921
  • Kun kansa nousee muistelmia ja kokemuksia Suomen vapaussodasta, 1918
  • Kuoleman kynnyksellä pieni kertomus Suomen vapaussodasta, 1918
  • Lähimmäisiäni, 1919
  • Martti Salander romaani, 1908
  • Miekka ja sana historiallisia kertomuksia : 1–2, 2. p. 1919
  • Niilo Skalm viisinäytöksinen historiallinen murhenäytelmä, 1922
  • Novelleja, 1907
  • Nuorin luokkapuolueemme sen henki ja kokoonpano, 1919
  • "Riennon" toimitus piirteitä Kolkkalan kaupungin sivistyshistoriasta, 1914
  • "Sisäinen pohja lujaksi ja pettämättömäksi!", 1919
  • Suomalainen linnanneiti, josta tuli kuningatar, 1911 Digitoituna Oulun Arkki -sivuilla
  • Suomalaisia kohtaloita, 1913
  • Suomalaisia sankareita Historiallisia kertomuksia 1916–1917
  • Suomalaisia sankareita historiallisia kertomuksia : 2. sarja 1921
  • Suomalaisia sankareita historiallisia kertomuksia,
  • Tapani Löfvingin seikkailut Isonvihan aikana hänen oman päiväkirjansa pohjalla, 1– 2, 1911–1912 Online kirjana Project Gutenbergissä
  • Vaikea tie romaani nykyajalta 1915
  • Vaikea tie Viimeiset luostarin asukkaat 1983
  • Vala historiallinen kuvaelma esitetty Napuen muistopatsaan paljastuksessa kesällä 1920, 1921
  • Valitut teokset.1953
  • Valitut teokset vaikea tie aikakausien vaihteessa Tapani Löfvingin seikkailut,1973
  • Viimeiset luostariasukkaat romaani, 1912
  • Viirastus, 1925
  • Voiton päivä historiallinen kuvaelma esitetty Lapuan päivillä 14/7 1921, 1921
  • Yksin elämässä novelleja, 1908

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kyösti_Wilkuna&oldid=13873880”