Voimistelu

Tiedosto:Gymnast's-sculpture1.jpg

Voimistelija-patsas.

Voimistelu on urheilulaji ja harjoittelumuoto, jonka tarkoituksena on parantaa ja kehittää fyysistä voimaa, notkeutta, ketteryyttä, koordinaatiota ja tasapainoa. Kansainvälinen voimisteluliitto Fédération Internationale de Gymnastique (FIG) on yhteistyössä kansallisten liittojen kanssa.

Voimistelu on alkujaan kehittynyt kasvatukselliseen ja terveydenhoidollisiin tarkoituksiin suunnitelluista ruumiillisista liikkeistä. Nykyaikaisen voimistelun luoja on saksalainen Johann Christoph Friedrich GutsMuths, jota pidetään myös nykyaikaisen seiväshypyn kehittäjänä.

Voimistelu jaetaan kilpa- ja näytösvoimisteluun, kuntovoimisteluun, kasvatusopilliseen eli pedagogiseen ja lääkintävoimisteluun. Voimisteluliikkeet ovat vapaa-, väline- ja telineliikkeitä, joita harjoitetaan yksilö- ja ryhmäsuorituksina.

Kilpailu

Nykyisin voimistelun kilpailulajit ovat:

• Telinevoimistelu, johon miehillä lukeutuvat permanto, hevonen, renkaat, hyppy, nojapuut ja rekki sekä naisilla eritasonojapuut, puomi, permanto ja hyppy
• Naisilla ja myös lapsilla rytminen voimistelu eli naisvoimistelu, välineinä naru, pallo, vanne, keilat ja nauha
• Naisilla joukkuevoimistelu, kehittynyt suomalaisesta naisvoimistelusta, kilpailuohjelma on liikkeiden ja musiikin muodostama taiteellinen ja urheilullinen kokonaisuus, jossa välineinä käytetään myös narua, palloa, vannetta, keilaa ja nauhaa
• Kilpa-aerobic
• Näytösvoimistelu, eli TeamGym, koostuu tanssillisesta vapaaohjelmasta, vauhdikkaista volttisarjoista ja korkeista trampettihypyistä, Ruotsissa ja Tanskassa suosituin voimistelulaji
• Trampoliinivoimistelu
• Akrobatiavoimistelu

Voimistelua voi harrastaa myös ilman kilpailua.

Historia

Antiikin kreikkalaisille fyysinen kunto oli ensiarvoisen tärkeää, ja kaikissa Kreikan kaupunkivaltioissa harjoitettiin erilaisia liikuntamuotoja kuten juoksemista ja painia. Rooman valtakunnan vallattua Kreikan voimistelu poistui sotilaskoulutuksesta. Roomalaiset esittelivät uudeksi lajiksi puisen hevosen. Vuonna 393 keisari Theodosius I lopetti antiikin olympialaiset, jotka siihen mennessä olivat korruptoituneet, ja voimistelu, samoin kuin muukin urheilu oli vähentynyt. Vuosisatojen ajan voimistelu oli lähes unohdettu.

1500-luvulla italialainen Girolamo Mercuriale kirjoitti teoksen De Arte Gymnastica, joka toi yhteen hänen tutkimuksensa ruokavaliosta, liikunnasta, hygieniasta, luonnonmukaisista taudin parantamismenetelmistä. De Arte Gymnastica selitti myös periaatteita fysioterapiasta ja kirjoitti ensimmäisen kirjan urheilulääketieteenstä.

1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alun Saksassa kaksi fyysisen kasvatuksen pioneeria – Johann Friedrich GutsMuths (1759–1839) ja Friedrich Ludwig Jahn (1778–1852) – loi harjoitukset pojille ja nuorille miehille. He suunnittelivat laitteita, ja lopulta ne johtivat nykyiseen voimisteluun. Jahnin muotoilemia varhaisia malleja olivat muun muassa rekki, nojapuut ja arkku.

Fédération Internationale de Gymnastique (FIG) perustettiin Liègessä vuonna 1881. Voimistelu oli mukana ensimmäisissä nykyisissä olympialaisissa 1896. 1920-luvulla naiset järjestivät ja osallistuivat voimistelukilpailuihin. Naiset osallistuivat ensimmäisen kerran voimistelukilpailuihin Olympialaisissa Amsterdamin kisoissa 1928.

Vuonna 1954 olympiakisojen laitteet ja lajit oli vakioitu nykyaikaisessa muodossa sekä miehille että naisille ja yhtenäinen luokittelu (mukaan lukien pisteytysjärjestelmä 1–15) oli sovittu. Neuvostoliiton voimistelijoiden esiintyminen kiinnitti maailman huomion erittäin kurinalaisiin ja vaikeisiin esityksiin. Sekä miesten ja naisten voimistelu sai merkittävää kansainvälistä kiinnostusta, ja erinomaisia voimistelijoita löytyi kaikista maanosista. Nadia Comaneci sai ensimmäisenä täydet pisteet vuoden 1976 kesäolympialaisissa Montrealissa, Kanadassa. Comanecia valmensi Romaniassa Romanian valmentaja unkarilainen Béla Károlyi. Comaneci teki neljä täydellistä kympin suoritusta. Vaikka Nadia teki täydelliset tulokset, romanialaiset menettivät kultamitalinsa ja Neuvostoliitto voitti kultamitalin. Kuitenkin Comanecista tuli olympialaisten symboli.^lähde?

Telinevoimistelu

Pääartikkeli: Telinevoimistelu

Telinevoimistelu on yleensä jaettu miesten ja naisten voimisteluun. Yleensä miehet kilpailevat kuudessa lajissa: permanto, hevonen, renkaat, nojapuut, rekki ja hyppy, kun taas naiset kilpailevat neljässä lajissa: permanto, epätasonojapuut, puomi ja hyppy. Joissakin maissa naiset kerrallaan kilpailivat renkailla, rekillä ja nojapuilla (esim. 1950-luvulla Neuvostoliitto). Vaikka liikkeet suoritetaan jokaisessa lajissa ja ovat lyhytkestoisia, ne ovat fyysisesti uuvutttavia ja koettelevat voimistelijajn vahvuutta, joustavuutta, kestävyyttä.

Telinevoimistelijat voivat osallistua kilpailuihin, joissa käytetään standardoitua järjestelmää. Tasoja on 10. Tasoilla 1:stä 6:een kilpaillaan pakollisilla liikkeillä. Tasoilla 7 - 10 urheilijat voivat käyttää omia liikesarjoja.

Vuonna 2006 FIG otti käyttöön uusi pistejärjestelmä telinevoimistelussa, jonka tulokset eivät ole enää vain 10 pistettä. Järjestelmä on käytössä Yhdysvalloissa huippukilpailuissa.

Rytminen voimistelu

Pääartikkeli: Rytminen voimistelu

Rytmistä voimistelua harrastavat etupäässä naiset. Välineinä ovat naru, pallo, vanne, keilat ja nauha. Myös joukkueina kilpaillaan.

Kilpa-aerobic

Pääartikkeli: Kilpa-aerobic

Musiikin tahdissa tapahtuva aerobic-voimistelu.

Aiheesta muualla

• Suomen Voimisteluliitto SVoLi
• G-Flash