Tyypin 2 diabetes

Aikuistyypin diabetes (ICD-10 E11) on yleensä aikuisiällä alkanut aineenvaihduntasairaus, jossa veren glukoosipitoisuus on suurentunut. Usein puhutaan myös pelkästä sokeritaudista tai diabeteksestä, sillä aikuistyypin diabetes on yleisin diabeteksen muodoista. Muita termejä ovat tyypin II diabetes sekä insuliinista riippumaton diabetes. WHO:n suosituksesta jälkimmäisestä termistä pyritään luopumaan. Ominaisia piirteitä sairaudelle ovat maksan kiihtynyt glukoosin tuotanto, veren kasvanut glukoosipitoisuus, glukoosin erittyminen virtsaan, jotka aiheutuvat insuliinin heikentyneestä vaikutuksesta soluihin sekä insuliinin erittymisen häiriöstä.

Aikuisiällä alkava diabetes mellitus (="makean läpivirtaus") voi olla tyypiltään myös esimerkiksi gestaatio- eli raskausdiabetes, aikuisten latentti autoimmuunidiabetes LADA (Latent Autoimmune Diabetes in Adults) tai mitokondrion diabetes. Nuorena alkavaa tyypin II sokeritautia kutsutaan nuoruusiässä alkavaksi aikuistyypin diabetekseksi MODY:ksi (Maturity-Onset Diabetes of the Young). Nuoruustyypin ja aikuistyypin sokeritaudit voivat esiintyä samanaikaisestikin. Diabetes mellitusta ei pidä sekoittaa ns. vesitystautiin, diabetes insipidukseen jolla ei ole juuri muuta yhteistä sokeritaudin kanssa, kuin latinankielinen nimi.

Syyt ja kehitys

Aikuistyypin diabeteksessä insuliinin eritys haiman endokriinisesta osasta on heikentynyt pitkittyneen insuliinin ylituotannon seurauksena. Lisäksi insuliinin vaikutus soluihin on heikentynyt (insuliiniresistenssi), minkä takia haimassa sijaitsevien Langerhansin saarekkeiden betasolut alkavat aluksi tuottaa liikaa insuliinia. Solut kuitenkin väsyvät, jolloin tuotanto vähenee. Tällöin glukoosin otto soluihin heikkenee ja veren glukoosipitoisuus kasvaa.

Sairauden tärkeimpinä riskitekijöinä ovat ylipaino ja erityisesti keskivartalolihavuus. Tämän lisäksi riskitekijöitä ovat liikunnan puute, diabetes suvussa, korkea ikä, tupakointi sekä ruokavalio, joka sisältää runsaasti tyydyttynyttä rasvaa. Sairaus on selvästi tyypin I diabetesta yleisempi. Heikentynyt glukoosinsieto ja raskaudenaikainen diabetes saattavat ennakoida aikuistyypin diabeteksen puhkeamista, mikäli elämäntapoja ei muuteta. Tyypin II diabetes esiintyy usein osana metabolista oireyhtymää.

Oireet

Oireet voivat olla lievät tai puuttua kokonaan, jolloin tauti yleensä todetaan yleisen terveystarkastuksen yhteydessä. Tyypillisimpiä oireita ovat suun kuivuminen, lisääntynyt virtsan eritys ja siitä johtuva janon tunne, jatkuva väsymys ja tahaton laihtuminen. Joskus aikuistyypin diabetes voidaan todeta siihen liittyvän lisäsairauden kuten normaalia hitaammin parantuvan infektion (jalkahaavauma, sieni-infektio) takia suoritetuissa tutkimuksissa.

Seuraukset

Aikuistyypin diabeteksen yleisin ja vakavin seuraus on kohonnut riski sydän- ja verisuonitauteihin. Mikroalbuminuria eli albumiini-proteiinin normaalia suurempi erittyminen virtsaan on diabeteksessa merkki kehittymässä olevasta sokeritautiin liittyvästä munuaisvauriosta (diabeettisestä nefropatiasta), jonka eteneminen voidaan ehkäistä hoitamalla sokeritautia tehokkaammin. Tärkeimpiä muita mahdollisesti kehittyviä seurauksia ovat silmänpohjamuutokset (diabeettinen retinopatia) sekä tunto- ja autonomisen hermoston vauriot (diabeettinen neuropatia).

Tutkimukset

Tunnetuin diabeteksen diagnostisointiin käytettävä tutkimus on oraalinen glukoosirasitustesti eli suun kautta otettava sokeripitoinen liuos ja sen jälkeen veren sokeritason mittaus muutaman tunnin välein. Koska tutkimus voi rasittaa kehoa ja oireet voivat olla raskaita potilaalle, diagnostiikassa on pyritty siirtymään paastoglukoosimäärityksiin eli sokeritason mittaamiseen vähintään kahdeksan tunnin ravinnottomuuden jälkeen. Aikuisen normaali paastoglukoosi on plasmasta mitattuna (fP-gluk) on 4-6,1 mmol/l, ja diabeteksen diagnostinen raja-arvo on yli 7 mmol/l. Tälle välille jää heikentynyt glukoosin sieto. Odottaville äideille on käytössä omat viitearvot. HUSLAB: paastoglukoosi

Lisäksi diabeteksen diagnostisointiin ja hoidon seurantaan käytetään ns. pitkäaikaistasapainotutkimusta (hemoglobiini-A1C, glykoloitunut), C-peptidimääritystä ja glukagonikoetta.

Lääketieteellinen hoito

Diabetestä hoidettaessa on tärkeä erottaa diabeteksen tyyppi, sillä hoidot ovat erilaiset. Aikuistyypin diabeteksen ensisijaisena ja parhaimpana hoitona ovat ruokailutottumusten muutokset sekä laihdutus. Lisäksi suun kautta otettavat tabletit ovat usein tarpeen. Hoidon alussa käytetään useimmiten metformiinia ja tarvittaessa lisäksi esimerkiksi sulfonyyliurea-ryhmän lääkkeitä.

Mikäli oraalinen lääkehoito ja elämäntapamuutokset eivät riitä saamaan diabetesoireita kuriin, hoidetaan potilasta insuliinipistoksilla. Ensimmäisessä vaiheessa insuliinipistokset aloitetaan ottamalla pistoksia ilta-annoksena. Jos tulosta ei saada, on vuorossa yksilöllinen monipistosinsuliinihoito. On myös potilaita, joille kehittyy ajan myötä insuliinin puute, jolloin diagnoosi muuttuu aikuistyypin diabeteksesta nuoruustyypin suuntaan. Hoidossa nyrkkisääntönä onkin, että jos potilaalle kehittyy hyperglykemia ilman ketoosia tai ketoasidoosia, hänellä on vielä insuliinineritystä jäljellä ja siten aikuistyypin diabetes. Käypä hoito-suositus ilmestyi toukokuussa 2007.

Aiheesta muualla

• Poliklinikka.fi
• Diabetesliitto
• Terveyskirjasto

Katso myös

• Tyypin 2 diabetes - riskitesti, Terveyskirjaston kotisivuilla