Yhtymän viestijärjestelmä

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta YVI-1)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yhtymän viestijärjestelmä (YVI) on Suomen puolustusvoimien digitaalinen kenttäviestijärjestelmä, joka toimii yhtymän kaiken tiedonvälityksen runkona. Se koostuu useista sotatoimien etenemisen mukaan siirrettävistä keskuksista. Keskukset ovat yhteydessä toisiinsa kenttä­linkeillä ja kenttävalokaapeleilla. Järjestelmä perustuu länsimaisiin standardeihin ja laitteisiin, se on automaattinen ja yhteydet ovat salattuja. Järjestelmä on silmukoitu ja se etsii lyhimmän yhteyden tilaajan ja osoitepuhelimen välillä. Yhtymän viestijärjestelmä luotiin Jääkäriprikaati-90:n tarpeisiin.

Yhtymän viestijärjestelmä-2:lla viitataan myös vuoden 2005 vaatimusten mukaiseen Prikaati 2005:n. Aikaisempi Jalkaväkiprikaati-80 käytti viestijärjestelmänään PL-70:n ja TDE-4:n yhdistelmää, M80:ä. Nykyään käytössä on vuoden 2018 kenttäviestijärjestelmä, M18. Sen esimalli oli vuoden 2012 kenttäviestijärjestelä, M12.

Yhtymän viestijärjestelmä edustaa 1980-luvulla kehittynyttä tekniikkaa, joka mahdollisti liikkuvan tilaajan digitaaliset ja analogiset puhelinpalvelut parantaen nopeutta. Vastaavanlaisia järjestelmiä ovat ranskalainen RITA, yhdysvaltalainen TRITAC/MSE, ruotsalainen Telesystem 9000.[1] Viestitoiminnan digitalisoiminen maailmanlaajuisesti perustuu paljolti Yhdysvaltain asevoimien Force XXI- ja Advanced Warfighting Experiment (AWE) -ohjelmiin.[2]

Viestijärjestelmän kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtymän viestijärjestelmästä käytetään eri nimityksiä kehitysvaiheiden mukaisesti: YVI-1, YVI-1M (paranneltu YVI-1) ja YVI-2, joka on tehty Prikaati 2005:n vaatimuksia silmällä pitäen. Taulukossa on esitetty näiden järjestelmien kalustoa esimerkinomaisesti:[3]

kenttäviestijärjestelmä yhtymän viestijärjestelmä-1 yhtymän viestijärjestelmä-1M yhtymän viestijärjestelmä-2
kenttäkeskus TDS 200 CPX 200 CD115E
lähetin-vastaanotin RL 420 RL 422A MH313/S
salaamislaite CD410 CD410 CD410
kanavointilaite UCZR
viestiasematyyppejä linkki 1-asema x 6
linkki 2-asema x 4
keskusasema x 4
OVA-asema x 2
sanomakeskus
HF-radioasema
FC:V1 x 6
FC:V2 x 6
FC:V3 x 6
FC:V4 x 2
OSC:HQ x 2
SEP:HQ x 2

Yhtymän viestijärjestelmä-1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

YVI-1:n alustakuorma-autona on käytetty myös perinteistä GAZ-66:a

Yhtymän viestijärjestelmä-1 on ensimmäinen yhtymän viestijärjestelmä, joka määriteltiin jääkäriprikaati-90:ä varten. Myöhemmin se muunnettiin yhtymän viestijärjestelmä-1M:ksi, jotta se sopisi paremmin yhteen toisen joukko-osaston yhtymän viestijärjestelmä-2:n kanssa.[4]

Yhtymän viestijärjestelmä-1M[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

YVI1-järjestelmän modifioitu versio YVI-1M vastaa ominaisuuksiltaan ja käyttöperiaatteeltaan YVI2-järjestelmää. Järjestelmään kuuluu 22 viestiasemaa, jotka muodostavat prikaatin tarvitsemat kenttäviestiyhteydet. Puhelinkeskus ja radioyksikkö vaihdettiin. Lisäksi modifioinnin yhteydessä järjestelmään lisättiin langaton puhelinjärjestelmä, johon kuuluu tukiasemaohjain, tukiasema ja puhelimia.[3]

Yhtymän viestijärjestelmä-2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskeiset laitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtymän viestijärjestelmä-2 on ollut kehitysversio viestijärjestelmästä, jollainen on ollut rauhanajan koulutusyksiköistä Karjalan Prikaatissa ja Porin Prikaatissa. Teknisesti järjestelmä on perustunut valtaosaltaan italialaisen Marconin CD115-viestikeskuslaitteisiin ja MH313-radiolinkkeihin.[3]

Järjestelmän rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestelmässä suunnittelutasona on kuulunut kaksi SEP-asemaa (System Execution and Planning; Järjestelmän toimeenpano ja suunnittelu), valvontatasona kaksi OSC-asemaa (Operational System Control; Käytönaikainen järjestelmän valvonta). Muut asemat ovat FC-asemia (Facility control; käytönvalvonta). OSC-asemilla on jatkuva suora yhteys sekä suunnittelutasoon SEP että käytönvalvontatasoon FC.[5]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prikaatissa on perusratkaisussa 24 viestikeskusta, joita voidaan liikuttaa ajoneuvoalustansa avulla tai siirtää 20 jalan konteissa kuorma-autolla. Viestikeskuksia on neljää tyyppiä: verkon suunnittelu- ja valvonta-asemia, perusviestiasemia, kenttätykistön asemia ja ilmatorjunnan asemia. Suunnittelu- ja valvonta-asemia voidaan käyttää perusviestiaseman tapaan niiden tilapäisinä täydennyksinä. Asemien varustus vaihtelee keskustyypille ominaisen tehtävän mukaan. Mikäli samankaltaista kalustoa käytetään armeijakunnan tasolla, koostuu vastaava järjestelmä 32 viestikeskuksesta.[6]

Sotilasopetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtymän viestijärjestelmään ovat tarjonneet sotilasopetusta mm. Reserviupseerikoulun viestikomppania Haminassa, puolustusvoimien henkilökunnalle Viestikoulu Riihimäellä sekä valmiusyhtymissä Itä-Suomen viestipataljoona, Länsi-Suomen viestipataljoona, Pohjois-Suomen viestipataljoona ja Panssariprikaatin Panssariviestikomppania.

Ajoneuvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtymän viestijärjestelmän osia oli sijoitettu Panssari-Sisu XA-202 (YVI):iin, Sisu NA-110:een, Hägglunds BV 206:een, BTR-50 (YVI):een ja GAZ-66:een.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Karsikas, Jaakko: Maavoimien verkostokeskeisen tiedonsiirtojärjestelmän arkkitehtuuri ja sen toteuttaminen, s. 39. Sotatekniikan laitos, Julkaisusarja I, N o 28. Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotatekniikan laitos, 2007.
  2. GDR 90 - Communications Systems: Nato & European Digitisation Process global-defence.com. 1999. Arkistoitu 24.6.2008. Viitattu 13.9.2009. (englanniksi)
  3. a b c Laitila, Topi: Jalkaväkiprikaatin kenttäviestijärjestelmän tekniset ratkaisut 2010-luvulla (pdf) (Kandidaatintutkielma) Huhtikuu 2009. Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotatekniikan laitos. Viitattu 26.1.2018.
  4. Nieminen, A. & Nummi, P. (toim.): Viestimies 1995 kirja. 16. painos. Viestiupseeriyhdistys ry.
  5. http://se2.isn.ch/serviceengine/FileContent?serviceID=EINIRAS&fileid=D7256EF5-DA55-C4DE-E981-53E54A7CB72C&lng=en
  6. Virtanen, Jukka-Pekka & Töhönen, Markus (toim.): Viestimies 2005 kirja. Viestiupseeriyhdistys ry.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineisto