Yhtymän viestijärjestelmä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yhtymän viestijärjestelmä on Suomen puolustusvoimien digitaalinen kenttäviestijärjestelmä, joka toimii yhtymän kaiken tiedonvälityksen runkona. Se koostuu useista sotatoimien etenemisen mukaan siirrettävistä keskuksista. Keskukset ovat yhteydessä toisiinsa kenttälinkeillä ja kenttävalokaapeleilla. Järjestelmä perustuu länsimaisiin standardeihin ja laitteisiin, se on automaattinen ja yhteydet ovat salattuja. Järjestelmä on silmukoitu ja se etsii lyhimmän yhteyden tilaajan ja osoitepuhelimen välillä. Yhtymän viestijärjestelmä luotiin Jääkäriprikaati-90:n tarpeisiin. Yhtymän viestijärjestelmä-2:lla viitataan myös vuoden 2005 vaatimusten mukaiseen valmiusprikaatiin. Aikaisempi Jalkaväkiprikaati-80 käytti viestijärjestelmänään PL-70:n ja TDE-4:n yhdistelmää.

Yhtymän viestijärjestelmä edustaa 1980-luvulla kehittynyttä tekniikkaa, joka mahdollisti liikkuvan tilaajan digitaaliset ja analogiset puhelinpalvelut parantaen nopeutta. Vastaavanlaisia järjestelmiä ovat ranskalainen RITA, yhdysvaltalainen TRITAC/MSE, ruotsalainen Telesystem 9000.[1] Viestitoiminnan digitalisoiminen maailmanlaajuisesti perustuu paljolti Yhdysvaltain asevoimien Force XXI- ja Advanced Warfighting Experiment (AWE) -ohjelmiin.[2]

Viestijärjestelmän kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtymän viestijärjestelmästä käytetään eri nimityksiä kehitysvaiheiden mukaisesti: YVI-1, YVI-1M ja YVI-2, joka on tehty Prikaati 2005:n vaatimuksia silmällä pitäen.

Yhtymän viestijärjestelmä-1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

YVI-1:n alustakuorma-autona on käytetty myös perinteistä GAZ-66:a

Yhtymän viestijärjestelmä-2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskeiset laitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtymän viestijärjestelmä-2 on nykyinen kehitysversio viestijärjestelmästä, jollainen on rauhanajan koulutusyksiköistä Karjalan Prikaatissa ja Porin Prikaatissa. Teknisesti järjestelmä perustuu valtaosaltaan italialaisen Marconin CD115-viestikeskuslaitteisiin ja MH313-radiolinkkeihin.

Järjestelmän rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestelmässä suunnittelutasona on kaksi SEP-asemaa (System Execution and Planning; Järjestelmän toimeenpano ja suunnittelu), valvontatasona kaksi OSC-asemaa (Operational System Control; Käytönaikainen järjestelmän valvonta). Muut asemat ovat FC-asemia (Facility control; käytönvalvonta). OSC-asemilla on jatkuva suora yhteys sekä suunnittelutasoon SEP että käytönvalvontatasoon FC.[3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prikaatissa on perusratkaisussa 24 viestikeskusta, joita voidaan liikuttaa ajoneuvoalustansa avulla tai siirtää 20 jalan konteissa kuorma-autolla. Viestikeskuksia on neljää tyyppiä: verkon suunnittelu- ja valvonta-asemia, perusviestiasemia, kenttätykistön asemia ja ilmatorjunnan asemia. Suunnittelu- ja valvonta-asemia voidaan käyttää perusviestiaseman tapaan niiden tilapäisinä täydennyksinä. Asemien varustus vaihtelee keskustyypille ominaisen tehtävän mukaan. Mikäli samankaltaista kalustoa käytetään armeijakunnan tasolla, koostuu vastaava järjestelmä 32 viestikeskuksesta.[4]

Sotilasopetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtymän viestijärjestelmään tarjoavat sotilasopetusta mm. Reserviupseerikoulun viestikomppania Haminassa, puolustusvoimien henkilökunnalle Viestikoulu Riihimäellä sekä valmiusyhtymissä viestipataljoonat ja Panssariprikaatin Panssariviestikomppania.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtymän viestijärjestelmän nimitykset kuvastavat kehitysjärjestystä: YVI-1, YVI-1M (paranneltu YVI-1) ja YVI-2.

Ajoneuvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtymän viestijärjestelmän osia on sijoitettu Panssari-Sisu XA-202 (YVI):iin, Sisu NA-110:een, Häglunds BV 206:een, BTR-50 (YVI):een ja GAZ-66:een.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Karsikas, Jaakko: Maavoimien verkostokeskeisen tiedonsiirtojärjestelmän arkkitehtuuri ja sen toteuttaminen, s. 39. Sotatekniikan laitos, Julkaisusarja I, N o 28. Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotatekniikan laitos, 2007.
  2. GDR 90 - Communications Systems: Nato & European Digitisation Process global-defence.com. 1999. Viitattu 13.9.2009. (englanniksi)
  3. http://se2.isn.ch/serviceengine/FileContent?serviceID=EINIRAS&fileid=D7256EF5-DA55-C4DE-E981-53E54A7CB72C&lng=en
  4. Viestimies 2005

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]