Karjalan Prikaati

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karjalan Prikaati
Karjalan Prikaatin joukko-osastotunnus

Karjalan Prikaatin joukko-osastotunnus on peritty joukon edeltäjältä, Karjalan Kaartin Rykmentiltä. Tunnuksessa on lehväseppeleen sisällä Karjalan vaakunan kaksi vastakkain iskuun kohotettua miekkaa, lännen suora säilä ja idän käyrä sapeli.
Karjalan Prikaatin lippu

Karjalan Prikaatin lippuun on kiinnitetty joukon edeltäjän, Karjalan Kaartin Rykmentin Suomen sisällissodassa saamien voittojen muistoksi vapaudenristi kärkikuvioksi. Nauhoihin on kirjailtu joukon taistelupaikat sisällissodassa: Venäjänsaari, Vuoksenrintama ja Rautu.
Valmiusyhtymä Itä-Suomen sotilasläänissä
Joukkoyksiköt
Jalkaväki Kymen Jääkäripataljoona
Kenttätykistö Karjalan Tykistörykmentti
Ilmatorjuntatykistö Salpausselän Ilmatorjuntapatteristo
Pioneerijoukot Kymen Pioneeripataljoona
Viestijoukot Itä-Suomen Viestipataljoona
Huoltojoukot Karjalan Huoltopataljoona
Sijainti
Varuskunta Vekaranjärven varuskunta
Ampuma-alue Pahkajärven ampuma-alue
Perinnejoukko-osastot
Jatkosota Jalkaväkirykmentti 8
Muut sodat Karjalan Kaartin Rykmentti
Perinteet
Kunniamarssi Oravaisten marssi
Vuosipäivä 6. toukokuuta 1618

Karjalan Prikaati on yksi kolmesta Suomen puolustusvoimien valmiusyhtymistä ja se kuuluu Itä-Suomen sotilaslääniin. Prikaati sijaitsee Kouvolassa Vekaranjärvellä. Prikaatiin kuuluu esikunta ja kuusi joukkoyksikköä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalan Prikaatin juuret ovat lähtöisin Viipurista Karjalan Kaartin Rykmentistä. Karjalan Prikaati vaalii ja kunnioittaa myös jatkosodan Jalkaväkirykmentti 8:n perinteitä.[1]

Vapaussodan päättymisparaatissa Helsingin Senaatintorilla 16. toukokuuta 1918 pitämässään paraatipuheessa ylipäällikkö, kenraali C. G. E. Mannerheim käski perustaa vapaussodan kolmesta Karjalan Rykmentistä Karjalan Kaartin Rykmentin. Rykmentti toimi Viipurissa syksyyn 1939 asti kouluttaen reserviin noin 30 000 miestä. Rykmentti taisteli talvisodassa keskisellä Kannaksella 2. Prikaatin 1. Pataljoonana ja lakkautettiin kesällä 1940.[1]

Akateemikko Väinö Linnan romaanista Tuntematon sotilas kuuluisaksi tullut Jalkaväkirykmentti 8 (JR 8) muodostettiin kesäkuussa 1941 Liperin Ylämyllyllä ja sen ympäristössä talvisodan jälkeen perustetusta 8. Prikaatista. Jatkosodassa rykmentti taisteli Laatokan pohjois- ja itäpuolella hyökäten läpi Itä-Karjalan Äänislinnaan, taistellen asemasotavaiheen 1942-44 Syvärin yläjuoksulla ja viivyttäen kesällä 1944 U-asemaan Loimolassa, jossa se saavutti kunniakkaan torjuntavoiton. JR 8 osallistui myös Lapin sotaan Tornionjokilaakson suunnassa saksalaisten joukkojen karkottamiseksi Suomesta. Kesäkuun alussa 1945 JR 8 kotiutettiin Kouvolan varuskuntaan.[1]

Joulukuussa 1952 rykmentin nimi muutettiin 5. Prikaatiksi ja edelleen 1. tammikuuta 1957 Karjalan Prikaatiksi. Tuolloin prikaatille määrättiin vaalittavaksi entisen Viipurissa sijainneen Karjalan Kaartin Rykmentin perinteet. Niiden merkiksi prikaati sai rykmentin lipun ja kunniamarssin, Oravaisten marssin. Prikaatin vuosipäiväksi määrättiin 6. toukokuuta, päivä, jolloin vuonna 1618 Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf antoi käskyn Suomen sotaväen uudesta kokoonpanojärjestelystä, jossa mm. perustettiin Karjalan Rykmentti.[1]

Kouvolan varuskunnan ahtaiden majoitusolojen ja supistuvien harjoitusmaastojen takia ryhdyttiin monien vaiheiden jälkeen rakentamaan Karjalan Prikaatille uusi varuskunta-alue Valkealan kunnan Vekaranjärvelle. Rakentaminen aloitettiin syksyllä 1963 ja ensimmäiset prikaatin joukot muuttivat uusiin tiloihin 1968–1973.[1]

Vuosina 1979–1980 siirrettiin Karjalan Tykistörykmentti Lappeenrannasta Vekaranjärvelle. Vuoden 1990 alussa annettiin prikaatin Jääkäripataljoonalle Haminassa lakkautetun Kymen Jääkäripataljoonan nimi, joukko-osastolippu, kunniamarssi ja perinteet. Samalla sekä Kymen Jääkäripataljoona että Karjalan Tykistörykmentti liitettiin prikaatiin joukkoyksikköinä.[1]

Kesällä 1994 siirrettiin Kymen Pioneeripataljoona Korialta Vekaranjärvelle. Kesällä 1998 perustettiin prikaatin yhteyteen Itä-Suomen Viestipataljoona Keuruulla lakkautetun Keski-Suomen Viestipataljoonan pääosista. Vuoden 2003 alussa muodostettiin prikaatiin Salpausselän Ilmatorjuntapatteristo lakkautettaessa Haminassa Kymen Ilmatorjuntarykmentti. Helmikuussa 2003 aloitti Vekaranjärvellä toimintansa Karjalan Huoltopataljoona prikaatin kuudentena joukkoyksikkönä.[1]

Prikaatin lippu ja tunnus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalan Prikaatin lippuna on professori Carolus Lindbergin suunnittelema ja valtionhoitaja C. G. E. Mannerheim 14. kesäkuuta 1919 vahvistama valkokenttäinen, Karjalan Kaartin Rykmentin (KKR) vaakunalippu.[1]

Lipussa on kruunattu Suomen vaakuna, jota ympäröi laakeriseppele. Jo kesällä 1919 oli valtionhoitaja kenraali Mannerheim määrännyt, että erityisestä kunnostautumisesta vapaussodassa oli KKR:n lipputangon kärkeen kiinnitettävä IV luokan Vapaudenristin lisäksi nauhat, joihin oli kultakirjaimin painettava niiden taistelupaikkojen nimet, joissa se oli kunnostautunut: Venäjänsaari, Vuoksenrintama, Rautu. [1]

Tasavallan presidentti hyväksyi 28. lokakuuta 1920 valmistuneen lipun, jonka lahjoitti kenraalin rouva Karin Theslöf. Lippu naulattiin 15. toukokuuta 1921 Katajanokan upseerikasinossa ja vihittiin seuraavana päivänä Armeijan lippujuhlassa Senaatintorilla.[1]

Karjalan Prikaatin tunnus on alun perin suunniteltu ja vahvistettu 4. toukokuuta 1920 Karjalan Kaartin Rykmentille (KKR). Tunnukseen on liitetty lehväseppele, joka on otettu vanhasta KKR:n tunnuksesta. Tässä merkissä on erikoistunnuksena Karjalan vaakunan kaksi vastakkain iskuun kohotettua miekkaa, lännen suora säilä ja idän käyrä sapeli.[1]

Karjalan Prikaatissa tunnus otettiin käyttöön 1967. Tunnusta ovat käyttäneet kaikki prikaatissa palvelevat vuodesta 2001 lähtien.[1]

Karjalan Prikaatin joukkoyksiköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kymen Jääkäripataljoona (KymJP), Kymen Jääkäripataljoona vastaa mekanisoidun valmiusprikaatin jääkäreiden kouluttamisesta iskevän osan taistelijoiksi ja tiedustelutehtäviin. Tunnusväri on vihreä. KymJP kouluttaa jääkäreitä, panssarijääkäreitä, tiedustelijoita, panssaritiedustelijoita, panssarintorjunta- sekä panssarintorjuntaohjusmiehiä.[2] KymJP:n kuuluvat Esikunta sekä 1., 2. ja 3. Panssarijääkärikomppaniat. [2]Jalkaväen Aliupseerikurssi ja CV9030-kurssi järjestetään 1.Panssarijääkärikomppaniassa.[3]
  • Karjalan Tykistörykmentti (KarTR) vastaa mekanisoidun valmiusprikaatin tykistöjärjestelmän kouluttamisesta ja antaa tulenjohto-, tuliasema-, kranaatinheitin- ja viestikoulutusta. Tunnusväri on punainen ja vuodesta 2013 lähtien 3. kenttätykistöpatterin kranaatinheitinmiehet ovat käyttäneet vihreää tunnusväriä. KarTR:iin kuuluvat Esikunta, 1., 2. ja 3. Kenttätykistöpatteri).[5][vanhentunut linkki] Rykmentti oli itsenäinen yksikkönsä vuoteen 1990 asti. Sen tunnettuja komentajia on ollut Juha Kainulainen.
  • Kymen Pioneeripataljoona (KymPionP) vastaa taistelupioneerien ja pioneerikoneiden käyttäjien koulutuksesta mekanisoidun valmiusyhtymän tarpeisiin. Tunnusvärinä toimii violetti. Se kouluttaa taistelupioneereja, ponttoonimiehiä, pioneerikoneenkäyttäjiä, räjähteiden tiedustelijoita ja raivaajia, silta-ajoneuvon kuljettajia, raivaamisajoneuvon kuljettajia, silta- ja raivauspanssarivaunujen kuljettajia ja ryhmänjohtajia. KymPionP:hen kuuluvat Esikunta ja 1. ja 2. Pioneerikomppania.[6] ykmentti oli itsenäinen yksikkönsä Korian varuskunnassa vuoteen 1994 asti. Sen tunnettuja komentajia on ollut everstiluutnantti Seppo Räisänen.
  • Salpausselän Ilmatorjuntapatteristo (SalpItPsto) kouluttaa joukkoja maavoimien uusimmilla 2000-luvun ilmatorjuntajärjestelmillä prikaatin aselajijoukkojen suojaksi sekä antaa ilmatorjunnan tulenjohto-, viesti- ja tuliasemakoulutusta. Tunnusväri on punainen. SalpItPstoon kuuluvat 1., 2. ja 3. Ilmatorjuntapatteri."[7] Yksikön komentajana on vuodesta 2011 ollut everstiluutnantti Sami-Antti Takamaa.
  • Karjalan Huoltopataljoona (KarHP) vastaa mekanisoidun valmiusyhtymän huollon erikoisosaajien kouluttamisesta. Tunnusväri on joukkoyksikössä tummansininen. Se kouluttaa varusmiehiä huoltoyksiköihin, lääkintä- ja taloushuollon sekä kunnossapito- ja kuljetustehtäviin. KarHP:an kuuluvat Huolto- ja kuljetuskomppania, Materiaalikeskus, Kuljetuskeskus, Kunnossapitokeskus (entinen Valkealan Korjaamo) ja Autokoulu.[8] Pataljoonan komentaja vuonna 2012 on everstiluutnantti Mika Multanen, jota edelsi komentajana everstiluutnantti Eero Pakarinen.

Komentajat ja johto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalan prikaatin ja sen edeltäjien Jalkaväkirykmentti 8:n (1944–1952) ja 5. prikaatin (1952–1956) komentajina ovat toimineet:

[9] ja [10] [11]

Jalkaväkirykmentti 8 (1944–1952)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

5. prikaati (1952–1956)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • eversti (1944) Reino Inkinen (1904–1971) 1952 – 1954
  • eversti (1954) Kalle Sulo Laakso (1901–1971) 1955 – 1956
  • kenraalimajuri (1966) Esko Vahla (1907–1988) 8.11.1956 – 31.12.1956

Karjalan Prikaati (1.1.1957 alkaen)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • kenraalimajuri (1966) Esko Vahla (1907–1988) 1.1.1957–16.11.1957
  • kenraaliluutnantti (1961) Tauno Kopra (1906-95) 8.2.1958–22.3.1959
  • eversti (1959) Einari Kakko (1911-2007) 1959–1963
  • kenraalimajuri (1970) Holger Krogerus (1915–1985) 7.9.1963–23.2.1966
  • eversti (1958) Rafael Bäckman (1911–2007) 1966–1968
  • eversti (1968) (Heikki) Sakari Rusama (1918-2009) 1968–1971
  • eversti (1971) Kauko Kuismanen (s. 1921) 1971–1975
  • eversti (1974) Lauri Autti (1924-2004) 1975–1979
  • eversti (1980) Pertti Kilkki (s. 1932) 1980–1983
  • eversti (1983) Martti Keskitalo (s. 1935) 1983–1986
  • eversti (1987) Kalevi Rissanen (1938-2010) 1987–1990
  • eversti (1988) Pasi Raittila (s. 1939) 1990–1993
  • eversti (1991) Pekka Uutaniemi (s. 1942) 1993–1995
  • prikaatikenraali (2000) Jaakko Koskela (1945–2002) 1995–1999
  • eversti (1996) Erkki Nordberg (1946-2012) 1999–2002
  • kenraalimajuri (2006) Juha Kilpiä (s. 1953) 1.8.2002–30.9.2004
  • eversti (1999)/kenraalimajuri (2007) Jukka Pennanen (s. 1952) 1.10.2004–30.9.2007
  • prikaatikenraali (2009) Jorma Ala-Sankila (s. 1956) 1.10.2007 - 31.12.2010
  • prikaatikenraali (2010) Timo Kivinen (s. 1959) 1.1.2011 alk.[12]

[13]

Prikaatin esikuntapäälliköinä on toiminut mm. seuraavat upseerit:

  • everstiluutnantti Pekka Holopainen 1998-2000
  • everstiluutnantti Hannu Liimatta 1.1.2001 - 31.12.2002
  • everstiluutnantti Pekka Tynkkynen 1.1.2003 - 31.3.2005
  • eversti (2007) Hannu Hyppönen (s.1960) 1.4.2005 - 28.2.2009
  • eversti (2009) Reima Helminen (s.1959) 1.3.2009 - 31.12.2011
  • eversti (2012) Ahti Kurvinen (s.1965) 1.1.2012 - 31.5.2013
  • everstiluutnantti Rami Saari (s.1966) 1.6.2013 alkaen

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l Karjalan Prikaatin historia ja perinteet Puolustusvoimat. Viitattu 30.7.2010.
  2. a b Kymen Jääkäripataljoona Puolustusvoimat. Viitattu 30.7.2010.
  3. Kymen Jääkäripataljoona / 1. Panssarijääkärikomppania Puolustusvoimat. Viitattu 30.7.2010.
  4. Itä-Suomen Viestipataljoona Puolustusvoimat. Viitattu 30.7.2010.
  5. Karjalan Tykistörykmentti Puolustusvoimat. Viitattu 30.7.2010.
  6. Kymen Pioneeripataljoona Puolustusvoimat. Viitattu 30.7.2010.
  7. Salpausselän Ilmatorjuntapatteristo Puolustusvoimat. Viitattu 30.7.2010.
  8. Karjalan Huoltopataljoona Puolustusvoimat. Viitattu 30.7.2010.
  9. Kirja: "Kadettiupseerit 1920–1985"
  10. Kirja: "Kadettiupseerit 1920–2000"
  11. Kirja: "Itsenäisen Suomen kenraalikunta 1918–1996"
  12. Puolustusvoimat / Tiedotteet 26.11.2010 Puolustusvoimat. Viitattu 30.1.2011.
  13. Puolustusvoimat Tiedotteet / 6.12.2010 Puolustusvoimat. Viitattu 30.1.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]