Voi veljet, missä lienet?

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Voi veljet, missä lienet?
O Brother, Where Art Thou?
O brother where art thou ver1.jpg
Ohjaaja Joel Cohen
Käsikirjoittaja Joel ja Ethan Coen
Tuottaja Ethan Coen
Säveltäjä T-Bone Burnett
Pääosat George Clooney
John Turturro
Tim Blake Nelson
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Touchstone Pictures
Universal Pictures
Working Title Films
Ensi-ilta 13. toukokuuta 2000
(Cannesin elokuvajuhlat)
Kesto 106 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 26 000 000 USD (arvio)
Tuotto 71 868 327 USD
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Voi veljet, missä lienet? (O Brother, Where Art Thou?) on vuonna 2000 ensi-iltansa saanut Coenin veljesten kirjoittama ja ohjaama komediaelokuva, joka sijoittuu Mississippiin vuoteen 1937 suuren laman aikaan.

Elokuvan pääosia esittävät George Clooney (Ulysses), John Turturro (Pete) ja Tim Blake Nelson (Delmar). Muita näyttelijöitä ovat muun muassa John Goodman, Holly Hunter ja Charles Durning. Elokuva perustuu Homeroksen kirjoittamaan Odysseiaan ja siinä onkin lukuisia viittauksia teokseen [2]. Elokuvan amerikkalaista kansanmusiikkia – erityisesti bluegrassiä ja negrospirituaaleja – sisältävä soundtrack voitti vuoden parhaan soundtrackin Grammy-palkinnon.[3]

Elokuva esitettiin ensimmäisen kerran Cannesin elokuvajuhlilla 13. toukokuuta 2000.[4] Suomessa elokuva esitettiin ensimmäisen kerran Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla Helsingissä 24. syyskuuta ja teatterilevitykseen se tuli 6. lokakuuta samana vuonna. [5]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuvan sankari on keikarimainen ja sujuvasanainen huijari Ulysses Everett McGill (George Clooney), joka pakenee työvankien kahleketjusta mukanaan kaksi häneen kahlittua vankia, Pete (John Turturro) ja Delmar (Tim Blake Nelson). Everett – kuten häneen elokuvassa viitataan – lupaa jakaa aikaisemmin hautaamansa aarteen sen vastineeksi, että Pete ja Delmar lähtevät hänen mukaansa. Paon aikana miehet muun muassa tapaavat George "Baby Face" Nelsonin, muusikko Tommy Johnsonin ja Ku Klux Klanin lynkkausjoukon, ja levyttävät menestyskappaleen Man of Constant Sorrow nimellä Soggy Bottom Boys.

Miesten lähestyessä aarretta Everett paljastaa, ettei sitä olekaan, ja että hän huijasi Peten ja Delmarin mukaan päästäkseen takaisin perheensä luo ennen kuin hänen vaimonsa menee naimisiin toisen miehen kanssa. Huijauksestaan huolimatta Everett saa Peten ja Delmarin takaisin puolelleen ja löytää vaimonsa ja seitsemän tytärtään ajoissa. Miehet päätyvät sattumalta esittämään menestyskappaleensa radioidussa tilaisuudessa tietämättä mitään sen menestyksestä. Kuvernööri armahtaa miehet yleisön mieliksi tukeakseen tiukkaa vaalikamppailua ja Everett saa vaimonsa takaisin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva oli ehdolla muun muassa parhaan kuvauksen ja parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscarin, parhaan kuvauksen, parhaan puvustuksen, parhaan lavastuksen ja parhaan käsikirjoituksen BAFTAn, sekä parhaan komedian tai musikaalin ja parhaan miesnäyttelijän (George Clooney) Golden Globen saajaksi. Näistä se sai ainoastaan parhaan miesnäyttelijän Gloden Globen. [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helena Ylänen: Sata parasta elokuvaa - ja kymmenen kehnoa kaupan päälle, s. 199–200. Helsinki: Helsingin sanomatll, 2005. ISBN 952-5557-06-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Elonet: O Brother, Where Art Thou? – Tarkastustiedot Valtion elokuvatarkastamo. Viitattu 27. joulukuuta 2006. suomi
  2. Sata parasta elokuvaa, Helena Ylänen 2005 HS s.199-200
  3. a b IMDb: Awards for O Brother, Where Art Thou? (2000) Viitattu 27. joulukuuta 2006. englanti
  4. IMDb: Release dates for O Brother, Where Art Thou? (2000) Viitattu 27. joulukuuta 2006. englanti
  5. Elonet: O Brother, Where Art Thou? – Esitystiedot Valtion elokuvatarkastamo. Viitattu 27. joulukuuta 2006. suomi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]