Vietonen

Vietonen
Valtiot	Suomi
Paikkakunta	Ylitornio
Koordinaatit	66°37′20″N, 24°36′06″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki	Kaaraneskoski
Järvinumero	67.961.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	91,8 m
Rantaviiva	51,0049 km
Pinta-ala	35,377 km²
Tilavuus	0,22514643628 km³
Keskisyvyys	6,36 m
Suurin syvyys	20,39 m
Valuma-alue	944,45 km²
Saaria	3
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Vietonen tai myös Iso-Vietonen on Lapissa Ylitorniolla ja Pellossa sijaitseva järvi, joka kuuluu Tornionjoen vesistöön.

Maantietoa

Järven pinta-ala on 3 538 hehtaaria eli 35,4 neliökilometriä. Se on 12,6 kilometriä pitkä ja 1,9 kilometriä leveä. Järvenselkää kutsutaan nimellä Iso-Vietonen ja se on 6,2 kilometriä pitkä ja 5,5, kilometriä leveä. Järvenselältä työntyy länteen kuusi kilometriä pitkä lahti, jonka laajentumaa kutsutaan Vähä-Vietoseksi ja jonne johtaa Pyykönniemensalmi. Toinen on 3,7 kilometriä pitkä Jolanginlahti työntyy luoteeseen ja se jää saarten taakse suojaan. Pienin lahti Jolmanlahti sijaitsee järven pohjoispäässä.

Järven ympärillä sijaitsee joitakin vaaroja, joidan alueet ovat metsämaata. Vaarojen välissä sijaitsee suoalueita, joita on ojitettu. Varsin vaikuttava on Salmenvaara, joka sijaitsee lounaisrannassa ja joka on kuusi kilometriä leveä, vaikka onkin matala. Etelärannasta erottuvat selvemmin Lompolonvaara ja Liinankivaara ja itärannasta Jolmvaara. Pohjoisrannassa sijaitsee pieni Alinen Kuusilaki, joka käy maamerkiksi.

Järvessä on ilmoitettu olevan kolme saarta . Niiden yhteispinta-ala on 40,0 hehtaaria, mikä on noin 1,1 % järven kokonaispinta-alasta. Suurin saari on Himotussaari, joka on kilometrin pitkä, 700 metriä leveä ja sen pinta-ala on noin 36 hehtaaria . Koivusaari sijaitsee sen vieressä ja se on 330 metriä pitkä ja 300 metriä leveä. Kolmas saari sijaitsee Lohilahdessa, missä on lasku-uoman Kaaraneskosken luusua. Luusuassa sijaitsee myös kaksi luotoa.

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Sen tilavuus on 225,1 miljoonaa kuutiometriä eli 0,2251 kuutiokilometriä. Järven keskisyvyys on 6,4 metriä ja suurin syvyys on 20,4 metriä. Syvin kohta sijaitsee järven kaakkoisosassa.

Järven rantaviivan pituus on 51,0 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 4,0 kilometriä. Ylitornion ja Pellon välinen kuntaraja ylittää Vähä-Vietosen Pyykönniemensalmen keskilinjaa seuraten ja Pelloon kuulu pieni osa Jolanginlahtea. Suurin osa järvestä kuuluu Ylitornion puolelle. Järvi sijaitsee kokonaan napapiirin pohjoispuolella. Järvialueen asutus on haja-asutusta, joka muodostuu muutamasta yksittäistaloudesta sekä Ristiojan-, Männistön-, Luukonniemen-, Jolanginlahden kulmakunnissa ja Jolangin kylässä. Järven rannoilla on runsaasti vapaa-ajan asuntoja. Niille tulee tiet yhdystieltä 19680 ja 19653 sekä seututieltä 932. Nämä haarautuvat kantatieltä 83.

Säännöstely

Vietosen säännöstely on aloitettu vuonna 1954 ja järven lasku-uomassa sijaitsee Kaaranneskosken vesivoimalaitos ja yläpuolella Raanujärven lasku-uomassa sijaitsee Jolmankosken vesivoimalaitos. Säännöstely on voimakasta molempien voimalaitosten vuoksi ja järven vedenpinnan vuotuinen korkeusvaihtelu on kolme metriä. Järven vedenpinnan korkeus on keskimäärin noin 91,8 metriä mpy. Säännöstelyn raja-arvoiksi on määritetty 90,0 metriä ja 93,0 metriä mpy.. Säännöstelyn haittoja ovat rantojen eroosio ja lahtien pohjan liettyminen, mikä näkyy erityisesti Jolmanlahdella.

Luontoarvoja

Vedenlaatu

Järvi on luokiteltu keskikokoiseksi humusjärveksi, joka on voimakkaasti säännöstelyllä muutettu järvi . Järven vedenlaatua on tutkittu vuodesta 1975 asti. Tiedot järven vedenlaadusta on muodostettu vuosina 2003–2016 otetuista vesinäytteistä. Vesi on toisinaan sameaa, mikä selviää erityisesti syvänteestä otetuissa näytteistä. Vedenväri on keskimäärin 71 mg Pt/l, mikä luokitellaan keskiruskeaksi ja tyypilliseksi humusjärvelle. Vedestä tavattavien suolojen määrä on alhainen. Suoloja tulee veteen yleensä jätevesistä ja pelto- ja metsälannoitteista. Vuonna 2007 arvioitiin Vietosen vastaanottaneen 475 kg fosforia ja 10 665 kg typpeä niiden eri yhdisteinä. Maatalous aiheutti tästä 23 % fosforin ja 14 % typen osalta, haja-asutus vastaavasti 12 % ja 3 %, ja sateen aiheuttamasta huuhtomasta johtui vastaavasti 64 % ja 89 % kokonaiskuormituksesta . Järven rehevöitymisen taso arvioidaan usein kokonaisfosforipitoisuuksien ja kokonaistyppipitoisuuksia mittaamalla. Fosforipitoisuus oli keskimäärin 20,2 mikrogrammaa litrassa vettä (µg/l) ja typpipitoisuus 318 µg/l. Nämä arvot luokittelee Vietosen lievästi rehevöityneeksi järveksi. Ravinteet kuluttavat veden happipitoisuuksia, jos happitäydennystä ei pääse tulemaan. Järven lämpötilakerrostuneisuuden kausilla happipitoisuudet ovat olleet hyviä paitsi syvänteessä, missä happea on kulunut kevättalvella muita osia enemmän. Järven happamuustaso on ollut keskimäärin pH 6,69, mutta järven puskurikyky happamoitumista vastaan on ollut hyvä. Alkaiteetin keskiarvo on ollut 0,18 mmol/l sen vaihteluvälin ollessa 0,13–0,65 mmol/l. Järven hygieninen laatu on ollut hyvä ja järvellä on vain yksi leväkukintoihin liittyvä merkintä vuodelta 2003.

Virkistyskäyttö

Järvi on suosittu kalastusjärvi, siellä on runsaasti esimerkiksi kuoreita . Ristiojalla sijaitsee lomakylä ja Luukonniemestä voi vuokrata mökkejä. Himotussaaressa on nuotiopaikka ja kota. Sinne menee talvisin kelkkareitti Salmenvaarasta.^lähde?

Vesistösuhteet

Järvi sijaitsee Tornionjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 67) Tengeliönjoen valuma-alueen (67.9) Iso-Vietosen–Raanujärven alueella (67.96), jonka Iso-Vietosen alueeseen (67.961) järvi kuuluu.

Järvi saa pääosan vedestään omalta Iso-Vietosen–Raanujärven alueelta, joka saapuu pääosin Raanujärven alueelta (67.962) ja Vietosenojan valuma-alueelta (67.968), mutta myös idästä Palojoen valuma-alueelta (67.97), jonka valuma-alue lähes yhtä laaja. Iso-Vietosen alueella on kaksi yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea, jotka laskevat suoraan järveen. Ne ovat etelärannan tuntumassa sijaitseva Liinankijärvi (45 ha) ja Jolanginlahteen laskeva Jolanginjärvi (74 ha).

Järven lasku-uoma on Kaaraneskoski, joka on vajastettu Kaaraneskosken voimalaitoksen sähköntuotantoon. Vesi laskee sen kautta Miekojärveen, jonka laskujoki on Tengeliönjoki. Tengeliönjoki yhtyy Tornionjokeen Aavasaksalla ja laskee Torniossa Itämeren Pohjanlahdessa Perämereen.

Lähteet

• Honka, Aapo & Pikkupirtti, Maria: Tengeliönjoen säännöstelyn kehittäminen (PDF), Raportteja 37, ISBN 978-952-314-591-7, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2017

Viitteet

Tengeliönjoen valuma-alue (67.9)