Verosuunnittelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Verosuunnittelu tarkoittaa veroseuraamustenselvennä ennakointiaselvennä ja edullisimmanselvennä vaihtoehdon valintaa, joksi yleensä valikoituu verojen minimoiminen. Verosuunnittelusta puhutaan yleensä yritysten ja niiden omistajien verotuksen yhteydessä. Verosuunnittelun vaikutusaika voi olla lyhyt tai pitkä, mutta pitkälle tulevaisuuteen ulottuvaa suunnittelua saattaa vaikeuttaa lainsäädännön mahdollinen muuttuminen. Verosuunnittelu edellyttää kaikkien veromuotojen huomioon ottamista. Siksi tuloveron ohella on arvioitava muun muassa arvonlisäveron, varainsiirtoveron, varallisuusveron sekä perintö- ja lahjaveron vaikutukset.[1] Yrityksissä verosuunnitteluun liittyy usein tilinpäätössuunnittelu.

Yrityksen verosuunnittelussa pitää päättää

Laillinen verosuunnittelu voi olla passiivista, aktiivista tai aggressiivista. Kaikki nämä ovat myös verotuksessa hyväksyttäviä toimenpiteitä. Vaikka aggressiivinen verosuunnittelu on laillista, ovat yritykset joutuneet yhä enenevässä määrin ottamaan kantaa omiin verotusta keventäviin toimiinsa ja niiden eettisyyteen.[2]

Agressiivinen verosuunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aggressiiviseksi verosuunnitteluksi kutsutaan toimia, joilla etsitään verolaeista aukkoja tai epäselvyyksiä. Koska verosuunnittelun piiri ei ole tarkkarajainen, saatetaan joutua veronkierron alueelle. Silloin verottaja voi soveltaa verotusmenettelylain säännöstä veronkierrosta tai peitellystä osingonjaosta.[3] Suunnitelmien veroseuraamuksia voi ennakoida hankkimalla niistä keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun tai veroviraston ennakkotiedon.[4][1]

Agressiivisen verosuunnittelun menetelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agressiivinen verosuunnittelu on yleistä monikansallisissa yrityksissä. OECD:n mukaan tällainen verosuunnittelu on omiaan heikentämään valtioiden veropohjaa samalla heikentäen veronmaksumoraalia. Agressiivinen verosuunnittelu ei tapahdu pelkästään veroparatiisien suuntaan vaan sitä voi tapahtua muidenkin maiden kesken. Usein verosuunnittelun menetelmät ovat hyvinkin monimutkaisia.

Siirtohinnoittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi yleisimpiä verosuunnittelun menetelmiä on siirtohinnoittelu, jossa voittoa siirrellän niin, että saadaan lisättyä yrityksen kustannuksia korkean veroasteen maassa ja vähennettyä matalan veroasteen maassa. Veroa maksetaan silloin matalan veroasteen maassa. Tätä tehdään esimerkiksi firman sisällä myytyjen ja ostettujen patenttien vaikeasti määriteltäviä markkinahintoja muuttelemalla.

Velkojen korkomenojen vähennysoikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen menetelmä on käyttää hyväksi velkojen korkomenojen vähennysoikeutta, joka on voimassa useimmissa maissa. Konsernin verot vähenevät helposti siten, että se käyttää enemmän velkaa toimintansa rahoittamiseen siellä, missä verot ovat korkeat, kuin siellä missä verot ovat matalat. Kokonaisuutena velkojen määrää ei tällöin lisätä.

Veroparatiisissa olevan rahoitusyhtiön käyttäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs menetelmä on perustaa rahoitusyhtiö veroparatiisimaahan. Tämä rahoitusyhtiö myöntää lainan korkean verotason maassa sijaitsevalle yhtiön osalle, jossa korkotulot ovat kevyesti verotettuja tai täysin verottomia.

Tappioiden vähentäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tappioiden vähentäminen toimii myös eri maissa eri tavalla ja tätäkin voidaan käyttää hyväksi verosuunnittelussa. [5]

Rojaltimaksujen maksaminen omille yrityksille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuret kansainväliset yritykset (esim. Ikea, McDonalds, Starbucks, Microsoft ja Google) maksavat omille ulkomailla sijaitseville yrityksilleen rojaltimaksuja tuotemerkkiensä käytöstä ja voivat siten vähentää veroprosenttiaan huomattavasti. Suomesta maksettiin vuonna 2013 noin 1015 miljoonaa euroa rojaltimaksuja ulkomaille. Näistä maksuista jouduttiin Suomen vatiolle tilittämään lähdeveroa vain noin 0,4 %. Rojaltimaksuja maksetaan tuotemerkin, lisenssin tai patentin hallinnoimisesta. Tuotemerkkien hallinnointi on keskitetty kevyen verotuksen maihin ja niin sanottuihin "veroparatiiseihin", esim. Sveitsiin. Luxemburgiin ja Hollantiin. Suomesta esimerkiksi Sveitsiin ja Hollantiin maksetuista rojaltituloista ei maksetaan lainkaan veroa.[6]

Agressiivisen verosuunnittelun haitat kansantaloudelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

OECD:n arvioiden mukaan aggressivisella verosuunnittelulla on useita haitallisia vaikutuksia. Sillä on etenkin veropohjaan vaikuttavia haitallisia vaikutuksia, eli verotuloja tulee huomattavasti vähemmän kaikissa verosuunnittelun kohteena olevissa maissa. [7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa V palstat 1157–1158.
  2. http://suuntakasvuun.kpmg.fi/2013/12/18/jattaako-yrityksesi-vastuullisen-verojalanjaljen/
  3. Laki verotusmenettelystä, 1558/1995, 28–29 §.
  4. Laki verotusmenettelystä, 1558/1995, 8 luku.
  5. http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2014/09/Kosonen.pdf
  6. Miljardi euroa verottomia rojalteja - Ikea ja muut kansainväliset yritykset hallinnoivat tuotemerkkejään veroparatiiseista, Jyri Hänninen, Helsingin Sanomat 17.1.2015 s. B6
  7. http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2014/09/Kosonen.pdf