Peitelty osingonjako

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Peitelty osingonjako tarkoittaa järjestelyä, jossa yhtiö siirtää osakkaalleen osinkoon vertautuvan rahanarvoisen edun poikkeavan hinnoittelun avulla. Järjestelyssä yhtiö esimerkiksi maksaa osakkaalle ylihyvityksiä tai perii tältä alihintoja. Pyrkimyksenä on saada aikaan avointa osingonjakoa edullisempi kohtelu verotuksessa. Suomen lainsäädännössä pääsäännös tällaista menettelyä vastaan on verotusmenettelylain (1558/1995) 29 pykälä. Säännös koskee lähinnä osakeyhtiön ja sen osakkaiden ja näiden omaisten verotusta, mutta se on sovellettavissa myös muihin vastaaviin yhteisöihin ja näiden osakkaisiin tai jäseniin.[1]

Ylihyvitystilanteessa yhtiö suorittaa osakkaalle tai tämän perheenjäsenelle suuren hyvityksen yhtiölle tehdyistä palveluksista (esimerkiksi ylipalkka) tai yhtiö maksaa tavallista suuremman vastikkeen yhtiölle luovutetusta hyödykkeestä. Aliveloitustilanteessa yhtiö vaatii osakkaaltaan hyvin pienen vastikkeen tälle luovutetusta hyödykkeestä. Osakkaalta ei esimerkiksi peritä korkoa tai peritään hyvin pientä korkoa vaikkapa osakaslainasta.[1]

Oikeuskäytännössä peitellyksi osingonjaoksi on katsottu esimerkiksi järjestely, jossa henkilö myi yksityisliikkeensä osakeyhtiölle. Henkilö omisti tämän osakeyhtiön osakkeiden enemmistön. Osakeyhtiö maksoi henkilölle eläkettä, vaikka tämä ei ollut koskaan ollut työsuhteessa yhtiöön. Eläkettä pidettiin peiteltynä osingonjakona.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa V palstat 733–735.
  2. KHO 1987 B 598.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Korolainen, Virpi (toimittanut):Verolait 1/2009, Talentum media oy 2009, ISBN 978-952-14-1378-0, sivut 233–236.