Vendit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vendit on vanha germaanisperäinen nimitys läntisille slaaviheimoille, jotka levittäytyivät itäisen Saksan alueelle (Elbe- ja Oder-jokien väliselle alueelle) 600-luvulla. Vendien lukuisat heimoruhtinaskunnat alistettiin 1100-luvulla saksalaisten valtaan. Vuodesta 1110 lähtien vendien oli maksettava sakseille veroa ja vuonna 1111 heidän päälliköidensä oli autettava saksalaisia lääninherroja näiden hyökkäyksissä Rügenin saarella asuvia slaavilaisia merirosvoja vastaan. Tämän seurauksena vendiväestö vähitellen saksalaistui. Myös Tanskan historiaan kuuluvat 1100-luvulla tehdyt ristiretket merirosvoutta harjoittaneita, Itämeren lounaisrannikolla asuneita pakanallisia vendiheimoja vastaan.[1]

"Vendit"-nimityksen keksivät mahdollisesti Länsi-Euroopan varhaiskeskiaikaiset oppineet, jotka ilmeisesti samaistivat slaavit Tacituksen noin vuonna 100 jaa. mainitsemaan veneettien kansaan. Slaavilaisten maiden historiankirjoitus kutsuu vendejä yleensä polabeiksi.

Muinaisten vendien muistona elää vielä pieni sorbivähemmistö Saksan itärajan tuntumassa. Ennen saksalaisvalloitusten alkua vendiläistä väestöä eli alueella, joka vastasi melko tarkkaan myöhemmän DDR:n valtioaluetta.lähde? Vuonna 810 slaavilaisalueen länsirajaksi muodostui Limes Saxonicus Lyypekin länsipuolella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Madden, Thomas F., Ristiretket, Gummerus 2005 ISBN 951-20-6800-1, sivut 126-127.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.