Varjoja Kannaksella
| Varjoja Kannaksella | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja |
Erkki Uotila Theodor Luts |
| Käsikirjoittaja |
Eero Pursi Antti Metsalo |
| Säveltäjä |
Pekka Attinen Robert von Essen |
| Kuvaaja | Eino Kari |
| Leikkaaja | Eino Kari |
| Pääosat |
Dolly von Alfthan Matti Lehtelä Ensio Jouko Aarno Kivistö Anna-Liisa Sarvanto |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Fenno-Filmi |
| Ensi-ilta | 7. marraskuuta 1943 |
| Kesto | 88 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Budjetti | 1 990 948 mk |
| Edeltäjä | Salainen ase |
| Seuraaja | Hiipivä vaara |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Varjoja Kannaksella on suomalainen elokuva vuodelta 1943. Toisen maailmansodan kynnykselle ajoittuva elokuva kertoo Karjalankannaksen linnoitustöihin liittyvistä juonitteluista, joita insinööri Teräs ja vastavakoilu alkavat ruotia.
Elokuva on Fenno-Filmin vakoilutrilogian toinen osa, ensimmäinen on Salainen ase ja kolmas Hiipivä vaara.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
On kesä 1939, ja Karjalankannaksella tehdään linnoitustöitä, joita johtaa insinööri Aarno Teräs. Töitä sabotoidaan, ja Teräs alkaa selvittää tihutyötä. Läheiseen Runolinnan täysihoitolaan saapuu Aarnon rakastettu Birgit Lahti. Kun Aarno saapuu vastaanottamaan morsiantaan asemalle, hän kohtaa sattumalta myös entisen rakastettunsa Veronica Sorrenton. Birgitin epäilyt Aarnon ja Veronican suhteen laadusta alkavat horjuttaa hänen ja Aarnon rakkautta. Sabotöörien majapaikkana toimii Tuomen romukauppa. Tuomi apureineen suunnittelee haurastuttavan aineen lisäämistä betoniseokseen.
Vastavakoilu ryhtyy ottamaan selvää Runolinnan epämääräisistä asukkaista. Kirjailija Someron kautta saa alkunsa huhu, että linnoitustöiden piirustukset ovat Aarno Teräksen salkussa. Rosvot varastavat salkun, mutta sieltä löytyy ainoastaan roskapaperia. Niinpä konnat päättävät kidnapata Birgitin saadaakseen piirustukset Teräkseltä. Somero osoittautuu vastavakoilun luutnantiksi. Rosvojen pääjehu Kausalainen toimittaa Veronican avulla Birgitille väärennetyn kirjeen, jossa sovitaan Birgitin ja Aarnon tapaamisesta huvimajalla. Aarno saa saman viestin. Hän ja Birgit joutuvat rikollisten ansaan, mutta Somero pelastaa heidät.
Birgit ja Aarno tekevät vihdoin sovinnon. Somero saa vakoilurenkaan päällikön satimeen, ja paljastuu, että tämä on Runolinnassa asustellut leskirouva Berg.
Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Dolly von Alfthan | … | Veronica Sorrento |
| Matti Lehtelä | … | Ville Somero |
| Ensio Jouko | … | Kausalainen |
| Aarno Kivistö | … | Aarno Teräs |
| Anna-Liisa Sarvanto | … | Birgit Lahti |
| Verna Piponius | … | neiti Lindström |
| Sven Relander | … | Suhonen |
| Aune Häme | … | rouva Berg |
| Runar Schauman | … | Maximov |
| Eero Leväluoma | … | Tuomi |
| Vilho Siivola | … | ”Limppunaama”, Tuomen apulainen |
| Erkki Uotila | … | kapteeni Karvonen |
| Joel Asikainen | … | radistivääpeli |
| Kerttu Salmi | … | keittäjä |
| Eino Haavisto | … | nimismies |
| Reijo Taipale | … | Matti, karjalainen sotilaspoika |
| Oiva Turunen | … | tunnistamaton rooli |
| Urho Virta | … | työnjohtaja Jussila |
| Väinö Jokinen | … | tunnistamaton rooli |
| Lauri Korpela | … | työmies |
| Tauno Lehtihalmes | … | työnjohtaja |
| Pentti Saares | … | vänrikki Korpi |
| Fritz-Hugo Backman | … | vartiopäällikkö |
| Väinö Hartonen | … | sabotööri |
| Meeri Tikkanen | … | Aili, kanttiinin tyttö |
| Armand Lohikoski | … | päivystävä luutnantti |
| Assi Raine | … | Aino, täysihoitolan sisäkkö |
| Reino Jokilehto | … | tunnistamaton rooli |
| Matti Aro | … | työmies |
| Urho Westman | … | kuriirivänrikki |
| Lennart Vaikonpää | … | poliisi |
| Ema Vinermo | … | roisto |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varjoja Kannaksella kuvattiin kesällä 1943. Ulkokuvat otettiin Helsingin maalaiskunnan Herttoniemessä ja Vuosaaressa sekä Munkkiniemen uimarannalla. Studiokuvakset tehtiin Teknillisen Korkeakoulun ylioppilaskunnan talossa Polilla Helsingin Lönnrotinkadulla.[2]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varjoja Kannaksella menestyi ensi-iltavuotensa keskitasoa heikommin. Se tuotti voittoa vain 179 790 markkaa.[3]
Varjoja Kannaksella ei jäänyt vaille aikalaiskriitikoiden kiitoksia, mutta se arvioitiin heikommaksi kuin Fenno-Filmin aiempi vakoiluelokuva Salainen ase. Juonta pidettiin jännittävänä ja vauhdikkaana. Elokuvan rakkausjuoni sen sijaan teilattiin ”väkisin liitetyksi”.[4]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jatkosodan jälkeen Varjoja Kannaksella -elokuvan nimi lyhennettiin sotasensuurin vaatimuksesta muotoon Varjoja. Kaikki viittaukset juonittelijoiden yhteyksistä Neuvostoliittoon poistettiin. Elokuvan viimeinen niin sanottu avainkaupunkiesitys oli Vaasassa 1948.[3]
Elokuva on julkaistu myös DVD:nä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kansallisfilmografia 3. Suomen elokuva-arkisto. 1993. ISBN 951-37-1019-X.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
| ||||||||||||||||||||