Hiipivä vaara
| Hiipivä vaara | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Ohjaaja | Yrjö Norta |
| Käsikirjoittaja | Kaarlo Nuorvala |
| Tuottaja |
Theodor Luts Emil Viljanen |
| Säveltäjä |
Tapio Ilomäki Harry Bergström |
| Kuvaaja | Theodor Luts |
| Leikkaaja | Yrjö Norta |
| Lavastaja | Eero Leväluoma |
| Pääosat |
Dolly von Alfthan Pentti Saares Assi Raine Ensio Jouko |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Fenno-Filmi |
| Ensi-ilta | 5. marraskuuta 1944 |
| Kesto | 80 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Edeltäjä | Varjoja Kannaksella |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Hiipivä vaara on Yrjö Nortan ohjaama jännityselokuva vuodelta 1944. Se oli Fenno-Filmi-tuotantoyhtiön viides elokuva ja kolmas vakoiluaiheinen tarina trilogiassa, jonka edelliset elokuvat olivat Varjoja Kannaksella ja Salainen ase.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva kertoo Soile-nimisestä naisesta, joka saa tehtäväkseen vakoilla kansainvälistä rikollisjoukkuetta ja vietellä kapteeni Simolan, jolla on hallussaan konnien tavoittelema suomalaisen tykistökenraalin keksintö. Juttuun sekaantuu myös valokuvaaja Lavio, joka alkaa vakoilla Soilea ja selvittää tämän tekemisiä, mutta jää konnien vangiksi.[2]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Dolly von Alfthan | … | Soile |
| Pentti Saares | … | kuvareportteri Lavio |
| Assi Raine | … | Lulu |
| Ensio Jouko | … | kapteeni Rautala |
| Erkki Uotila | … | kapteeni Simola |
| Ville Salminen | … | Andersson, ”Herttakunkku” |
| Runar Schauman | … | Lundman |
| Sven Relander | … | majuri Mäntymaa |
| Eero Leväluoma | … | ylietsivä Koskimaa |
| Pentti Viljanen | … | Masa |
| Aune Häme | … | rouva Andersson |
| Jalmari Lauri | … | etsivä |
| Sulo Autere | … | Laakso |
| Kauko Lahtinen | … | varjostaja |
| Vilhelm Lindström | … | hovimestari |
| Viljo Huttunen | … | Granlund, "Patakunkku" |
| Kalle Viherpuu | … | mies putkassa |
| Vilho Siivola | … | mies putkassa |
| Lennart Vaikonpää | … | Pitkä |
| Otto Noro | … | konstaapeli |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvausten ollessa viimeisillään ehti jatkosota päättyä ja elokuvan päästessä ensi-iltaan oli välirauha solmittu, ja siitä aiheutui leikkausvaiheella omat ongelmansa. Vakoilufilmin kärki muuttui epäkorrektiksi, vaikka suoraa osoittelua Neuvostoliittoa kohtaan siihen ei sisältynytkään.[3]
Tuotantoyhtiön osakas, elokuvan tuottaja ja kuvaaja Theodor Luts lähti Suomesta, sillä oli vaara, että virolaisena hänet internoitaisiin.[1]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva jäi edeltäjistään poiketen noin 160 000 markkaa tappiolle, eikä aihepiiriin sodan jälkeen enää palattu.[1]
Elokuva ei vakuuttanut aikalaiskriitikoita. Juonta pidettiin hajanaisena ja epäjohdonmukaisena, eikä siihen ollut onnistuttu luomaan mukaansa tempaavaa jännitystä kuin paikoitellen. Erään arvostelijan mukaan elokuvassa oli liikaa turvauduttu ”pelkkään rutiiniin ja toiminnan vauhdin tavoitteluun.” Toisen arvion mukaan seikkailukertomuksesta ei puutu jännitysaineksia, mutta kuitenkin sen sijaan kiinteyttä ja johdonmukaisuutta.[2]
Naispääosan esittäjä, Svenska Teaternin näyttelijä Dolly von Alfthan, koettiin ”verevänä ja solakkana ilmestyksenä kauniine ja älykäsilmeisine kasvoineen”, mutta hänen suomen kielen ääntämisessään huomattiin ilmiselviä puutteita.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Muut tiedot, Elonet.fi. Viitattu 28.6.2013.
- ↑ a b c Sisältö ja arviot, Elonet.
- ↑ Karjalainen, Jussi: Hiipivä vaara. Tv-maailma 2/5-262013, s. 32.