Vaaleanpunainen pantteri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee rikoskomedioita. Animaatiohahmosta kertoo artikkeli Vaaleanpunainen pantteri (animaatio).

Vaaleanpunainen pantteri (engl. The Pink Panther) viittaa Blake Edwardsin ohjaamiin komedioihin, joissa Peter Sellers esittää komisario Jacques Clouseauta sekä piirroshahmoon, joka sai alkunsa ensimmäisen elokuvan alkutekstien animaatiosta. Vaaleanpunaisen pantterin tunnusmusiikin on säveltänyt Henry Mancini.

Elokuvasarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaaleanpunainen pantteri (The Pink Panther, 1963)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen Blake Edwardsin Pantteri-elokuvan pääosassa oli herrasmiesvaras sir Charles Lytton eli "Aave" (David Niven), joka metsästi kuuluisaa timanttia nimeltään Vaaleanpunainen pantteri. Elokuvan sivuhahmona oli Aavetta jahtaava hölmö ranskalainen poliisikomisario Jacques Clouseau (Peter Sellers). Clouseaun alkuperäisenä tarkoituksena oli toimia elokuvan koomisena kevennyksenä, ja roolia oli ennen Sellersiä tarjottu Peter Ustinoville. Sellersin Clouseau kuitenkin varasti huomion Nivenin Aaveelta, ja elokuvan jatko-osa rakennettiin Clouseaun ympärille.

Laukaus pimeässä (A Shot in the Dark, 1964)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pantteri-sarjan toinen ja monien mielestä paras elokuva. Blake Edwards ohjasi Laukaus pimeässä -elokuvan nopeasti Clouseaun hahmon innoittamana, ja se julkaistiin vain kaksi kuukautta ensimmäisen elokuvan jälkeen. Clouseau tutkii rikkaan pariisilaisen teollisuuspohatan kartanossa sattuvia salaperäisiä murhia ja puolustaa itsepintaisesti murhaajaksi epäiltyä kaunista sisäkköä (Elke Sommer). Elokuvassa myös esiteltiin kaksi keskeistä Pantteri-maailman hahmoa: ylikomisario Dreyfus (Herbert Lom), Clouseaun esimies joka tulee vähä vähältä hulluksi alaisensa toilailijen takia, sekä Cato (Burt Kwouk), Clouseaun palvelija, jonka tämä on määrännyt hyökkäämään kimppuunsa milloin tahansa pitääkseen yllä itsepuolustustaitojaan.

Pimut piiloon, poliisi tulee (Inspector Clouseau, 1968)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clouseau-hahmon suosio poiki kolmannen elokuvan, jossa eivät kuitenkaan olleet osallisina Blake Edwards tai Peter Sellers. Elokuvan ohjasi Bud Yorkin ja Clouseauta näytteli Sellersin kieltäytymisen vuoksi Alan Arkin.

Vaaleanpunaisen pantterin paluu (The Return of the Pink Panther, 1974)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blake Edwards ja Peter Sellers palasivat Clouseaun maailmaan kymmenen vuoden tauon jälkeen. Juoni kiertyy jälleen Vaaleanpunainen pantteri -timantin varastamisen ympärille, ja mukana on myös sir Charles Lytton eli herrasmiesvaras Aave (jota näyttelee David Nivenin sijasta Christopher Plummer). Vaikka Vaaleanpunainen pantteri -timantti ei tämän jälkeen enää esiintynyt elokuvissa, se jäi silti elämään niiden nimissä; osasyynä tähän oli animoidun alkutekstipantterin saama suosio (kts. alempana) ja osasyynä se, että Vaaleanpunainen pantteri ja komisario Clouseau yhdistettiin toisiinsa.

Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen (The Pink Panther Strikes Again, 1976)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blake Edwardsin ja Peter Sellersin neljäs Clouseau-elokuva. Ylikomisario Dreyfus tulee lopullisesti hulluksi, kidnappaa kuuluisan tiedemiehen ja uhkaa maailmaa hirvittävällä tuholla, ellei Clouseauta murhata. Clouseau yrittää löytää entisen esimiehensä ja estää tämän aikeet, kannoillaan lauma maailman kaikkien valtioiden lähettämiä salamurhaajia.

Vaaleanpunaisen pantterin kosto (Revenge of the Pink Panther, 1978)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blake Edwardsin ja Peter Sellersin viides ja viimeinen yhteinen Clouseau-elokuva.

Vaaleanpunaisen pantterin jäljillä (Trail of the Pink Panther, 1982)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peter Sellers menehtyi sydänkohtaukseen 1980, mutta Blake Edwards päätti jatkaa Pantteri-elokuvien sarjaa päätähden menetyksestä huolimatta. Vaaleanpunaisen pantterin jäljillä oli tekijöidensä mukaan tehty Sellersin kunniaksi: elokuvassa ystävät ja vihamiehet muistelivat salaperäisesti kadonnutta Clouseauta, ja väleihin on saksittu edellisten elokuvien materiaalista kohtauksia joissa Sellers esiintyi. Hurskaasta tarkoituksesta huolimatta Sellersin leski haastoi elokuvan tekijät oikeuteen edesmenneen miehensä työn ja maineen hyväksikäyttämisestä. Frederick sai korvauksia 1,5 miljoonaa dollaria.

Vaaleanpunaisen pantterin kirous (Curse of the Pink Panther, 1983)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blake Edwardsin toinen Pantteri-elokuva ilman Sellersiä keskittyy kadonnutta Clouseauta metsästävän clouseumaisen tyhmän etsivän (Ted Wass) ympärille. Lyhyesti valkokankaalla vilahtava Clouseau itse on käynyt plastiikkakirurgilla ja näyttää nyt Roger Moorelta. Elokuvassa esiintyy myös Vaaleanpunaisen Pantterin timantti ja ranskalainen herrasmiesvaras, Aave, jotka tulivat tunnetuiksi aiemmista elokuvista.

Vaaleanpunaisen pantterin poika (Son of the Pink Panther, 1993)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blake Edwardsin viimeinen Pantteri-elokuva, pääosassa Clouseaun poika Jacques Clouseau Jr. (Roberto Benigni).

Animaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Animaatiosarjan Vaaleanpunaisesta pantterista loi Friz Freleng. Hän voitti Oscarin ensimmäisestä animaatiosta Pink Phink (1964). Myöhemmin sarjaa ohjasi pääasiassa Hawley Pratt. Heidän 1960-luvulla ohjaamiaan jaksoja pidetään klassikoina, vaikka hahmon seikkailut jatkuvat jossakin muodossa tänäkin päivänä. Klassikkojaksot on julkaistu 4 levyn DVD-kokoelmana 2004.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]