Peter Sellers

Peter Sellers
Syntymäaika	8. syyskuuta 1925
Syntymäpaikka	Southsea, Yhdistynyt kuningaskunta
Aktiivisena	1948–1980
Kuolinaika	24. heinäkuuta 1980 (54 vuotta)
Kuolinpaikka	Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Oikea nimi	Richard Henry Sellers
Ammatti	näyttelijä, koomikko
Puoliso	Anne Hayes (1951–1961) Britt Ekland (1964–1968) Miranda Quarry (1970–1974) Lynne Frederick (1977–1980; kuolemaansa asti)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Peter Sellers, oikealta nimeltään Richard Henry Sellers (8. syyskuuta 1925, Southsea, Englanti – 24. heinäkuuta 1980, Lontoo, Englanti) oli englantilainen koomikko, imitaattori ja näyttelijä. Hänen merkittävimpiä elokuvätöitään lienevät Blake Edwardsin Vaaleanpunainen pantteri -elokuvat, Stanley Kubrickin elokuva Tohtori Outolempi (1964) sekä vuonna 1979 ilmestynyt Tervetuloa Mr. Chance!.

Sellersiä pidetään yhtenä aikansa merkittävimmistä ja arvostetuimmista näyttelijöistä. Hän oli erikoistunut imitaatioihin ja aksentteihin. Hänestä on käytetty nimitystä ”kävelevä luokkaero”, mikä juontaa Englannin sosiaaliluokkien välisiin murre-eroihin. Sellersin väitetään osanneen seitsemän eri sosiaaliluokan murretta täydellisesti. Sellers imitoi taitavasti myös eri kansalaisuuksien aksentteja. Sellersin arvostus näyttelijänä perustuu myös ilmiömäiseen muuntautumiskykyyn. Muun muassa näyttelijä Bette Davis sanoi aikoinaan, ”Sellers ei ole näyttelijä, hän on kameleontti.”

Sellers koki yksityiselämässään lukuisia vastoinkäymisiä. Sellersiä on kuvailtu luonteeltaan hankalaksi ja lapselliseksi. Hän riitaantui monien ohjaajien ja näyttelijöiden kanssa ja koki myös kolme avioeroa. Hän oli naimisissa neljästi.

Uran alkuvaiheet

Viihdetaiteilijoiden pojaksi syntynyt Sellers aloitti uransa BBC:n suositussa radiohupailussa The Goon Show (1951–1960) Harry Secomben ja Spike Milliganin kanssa. Jo The Goon Show’ssa Sellers osoitti lahjakkuutensa luoda koomisia tyyppejä sekä matkia erilaisia murteita ja aksentteja. Sellers esiintyi myös television huumoriohjelmissa. Hänen koomikkoparinaan oli usein Graham Stark, jonka kanssa Sellers esiintyi myöhemmin monissa elokuvissa.

Sellers aloitti elokuvauransa 1950-luvulla näyttelemällä brittikomedioissa, kuten Naisentappajat (The Ladykillers, 1955), jossa hän uransa ainoan kerran näytteli yhdessä Alec Guinnessin kanssa, Viikunanlehtiä ja lakkoilua (I’m All Right, Jack, 1959) ja Hiiri joka murisi (The Mouse That Roared, 1959). Todellinen läpimurtoelokuva oli kuitenkin George Bernard Shaw’n näytelmään perustuva Miljoonaperijätär (The Millionairness, 1960), jossa Sellersin vastanäyttelijänä oli Sophia Loren. Elokuvan menestys nosti Sellersin kansainväliseen kuuluisuuteen.

Lopullinen läpimurto: Tohtori Outolempi ja Vaaleanpunainen pantteri

Miljoonaperijättären menestyksen jälkeen Sellersin ura kulki kahtaalle. Stanley Kubrick poimi hänet elokuviinsa Lolita (1962) ja Tohtori Outolempi (Dr. Strangelove, 1964), joista jälkimmäistä pidetään Sellersin parhaana työnä. Tohtori Outolemmessä hän näytteli virtuoosimaisen kolmoisroolin brittiupseerina, Yhdysvaltain presidenttinä ja hulluna natsitiedemiehenä tohtori Outolempenä. Alun perin Sellersin piti esittää myös neljäs rooli, mutta hän katkaisi jalkansa kesken kuvausten. Hän sai Outolemmestä toisen Oscar-ehdokkuutensa.

Sellersin tunnetuin rooli on kuitenkin kömpelö ranskalaiskomisario Jacques Clouseau Blake Edwardsin Vaaleanpunainen pantteri -elokuvasarjassa. Ensimmäinen elokuva Vaaleanpunainen pantteri (The Pink Panther) tehtiin 1963. Elokuva rakennettiin pääosassa näytelleen David Nivenin ympärille, mutta Sellersin koomisuus varasti huomion Niveniltä. Elokuva sai Sellersin eläessä neljä jatko-osaa, joista jokaisessa Sellers oli pääroolissa: Laukaus pimeässä (A Shot in the Dark, 1964), Vaaleanpunaisen pantterin paluu (The Return of the Pink Panther, 1975), Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen (The Pink Panther Strikes Again, 1976) ja Vaaleanpunaisen pantterin kosto (Revenge of the Pink Panther, 1978). Clouseauna Sellers puhui karrikoidulla ranskalaisella aksentilla ja sai käyttää muuntautumiskykyään sekä kielellisiä lahjojaan naamioitumalla erilaisiin valepukuihin, kuten paaviksi, kiinalaiseksi mafiosoksi tai ruotsalaiseksi merirosvoksi. Eräänlaisena Pantteri-sarjan kylkiäisenä Edwardsilta ja Sellersiltä syntyi myös kohelluskomedia Pahuksenmoiset pirskeet (The Party, 1968), jossa Sellers esitti kömpelöä intialaista elokuvanäyttelijää.

Sellersin vaikea yksityiselämä: ”Mies vailla omaa persoonallisuutta”

Britt Ekland ja Peter Sellers vuonna 1964

Peter Sellers on saanut julkisuutta paitsi loistavien elokuvasuoritusten, myös vaikean yksityiselämänsä vuoksi. Sellersiä on kuvattu pakkomielteiseksi perfektionistiksi. Hän suhtautui näyttelemiseensä äärimmäisen kunnianhimoisesti. Sellers vitsailikin puoliksi vakavissaan, ettei hänellä ole omaa minää. Elokuvakriitikko Roger Ebert on sanonut, ettei Sellersillä ollut omaa persoonaa, vaan hän oli roolihahmojen vallassa..

Sellersin hankala luonne näkyi myös useina riitoina ohjaajien kanssa. Hän riitaantui Blake Edwardsin kanssa pahasti vuonna 1964 Laukaus pimeässä -elokuvan kuvauksissa, eivätkä he suostuneet puhumaan toistensa kanssa. Sellers vannoi useasti, ettei hän tekisi enää koskaan elokuvia Edwardsin kanssa.

Myös Sellersin parisuhteet olivat epäonnisia: hän oli naimisissa neljä kertaa, näyttelijä Anne Hayesin (1951–1961), näyttelijä Britt Eklandin (1964–1968), malli Miranda Quarryn (1970–1974) ja näyttelijä Lynne Frederickin (1977–) kanssa. Hayesin kanssa Sellers sai kaksi lasta, Michaelin ja Sarahin, ja Eklandin kanssa yhden, Victorian. Avio-ongelmia aiheuttivat Sellersin pakonomainen omistautuminen työlleen, voimakas äitisuhde, mustasukkaisuus, kotityrannin luonne sekä pakkomielteiset ihastumiset joihinkin vastanäyttelijöihinsä, kuten Sophia Loreniin. Sellers ei myöskään päässyt koskaan kunnolla yli ensimmäisestä avioerostaan, ja hän piti yhteyttä Anne Hayesiin aina kuolemaansa asti. Vuonna 1967 Casino Royale -elokuvan kuvauksissa Sellers riitaantui Orson Wellesin kanssa, koska Welles seurusteli tuolloin prinsessa Margaretin kanssa. Sellersillä oli läheiset suhteet Englannin kuninkaallisiin.

Sellersin ja Britt Eklandin avioero oli myrskyisä. Sellersin pitkäaikainen ystävä, näyttelijä Graham Stark on kertonut hänen syyttäneen ja mustamaalanneen Eklandia avioeron jälkeen. Peter Sellersin elämäkerran kirjoittanut Roger Lewis on sanonut, että Victoria-tytär oli Eklandin ja Sellersin riitojen välikappale, jonka avulla he yrittivät satuttaa toisiaan: ”Esimerkiksi Sellers teki tyttärestään huolehtimisesta ison numeron ja järjesti lomaa voidakseen viettää hänen kanssaan aikaa, mutta kun Victoria tuli hänen luokseen, Sellers jätti hänet lastenhoitajien hoidettavaksi ja katosi itse jonnekin.”

Sellersin uran viimeiseksi kohokohdaksi jäi satiirinen komedia Tervetuloa Mr. Chance! (Being There, 1979) josta hän sai uransa kolmannen Oscar-ehdokkuuden, muttei voittanut tälläkään kertaa.

Sellers menehtyi sydänkohtaukseen vuonna 1980 vain 54-vuotiaana. Hän oli ennen kuolemaansa kärsinyt jo pitkään sydänvaivoista, jotka saattoivat osittain johtua hänen vuosia jatkuneesta huumeriippuvuudestaan. Sellers oli hakenut avioeroa Lynne Frederickista vain viikkoa ennen kuolemaansa. Kuolinpäivänään Sellersin oli määrä testamentata omaisuutensa kolmelle lapselleen, mutta hän ei ehtinyt tätä tehdä. Frederick peri Sellersin miljoonien omaisuuden ja kullekin lapselle jäi 800 puntaa. Sellers oli tahtonut hautajaisissaan soitettavan Glenn Millerin kappaleen ”In the Mood”. Tämän katsottiin olleen hänen omalaatuista huumoriaan, sillä todellisuudessa Sellers inhosi kappaletta.

Sellersin oli määrä ryhtyä tekemään uutta Vaaleanpunainen pantteri -elokuvaa nimeltä Vaaleanpunaisen pantterin romanssi (tällä kertaa ilman Blake Edwardsia), mutta Sellersin kuoltua elokuva jäi tekemättä. Hän suunnitteli myös The Goon Show’n paluuta Spike Milliganin ja Harry Secomben kanssa. Viimeinen Peter Sellersin tähdittämä Vaaleanpunainen pantteri -elokuva Vaaleanpunaisen pantterin jäljillä (1982) tehtiin hänen kuolemansa jälkeen hyödyntämällä aikaisempien elokuvien materiaalia.

Sellersistä on tehty vuonna 2004 elämäkertaelokuva Peter Sellersin elämä, jossa Sellersiä näyttelee Geoffrey Rush.

Sellersistä sanottua

”	”Avioliitto Sellersin kanssa oli todella, todella pelottavaa. Hän oli hyvin hankala mies. Myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että hän oli maanis-depressiivinen. Monet koomikot ovat. Hän oli hauska mies, mutta hänen kanssaan eläminen ei ollut hauskaa.”	”
– Britt Ekland

”	”Minulla ja Sellersillä oli todellinen viha-rakkaussuhde. Hän sanoi monesti kuvausten jälkeen, ettei enää koskaan tee töitä kanssani. Palasimme kuitenkin aina yhteen uriemme eri vaiheissa. Peter Sellersin kanssa työskentely tarkoitti sitä, että samaan aikaan oli niin hauskaa kuin mahdollista ja niin kamalaa kuin mahdollista. Yhteistyömme oli sekä elämäni hauskinta aikaa että helvetillistä tuskaa.”	”
– Blake Edwards

”	”Sellers ilmestyi takahuoneeseemme erään Lontoon-keikan jälkeen kuultuaan, että olin hänen harras ihailijansa. Meistä tuli todella hyviä ystäviä” … … ”Koskaan ei voinut tietää, milloin Peter muuttuisi Clouseauksi. Eräänä iltana Peterillä oli seuralaisenaan vaaleaverikkö, jolla oli yllään upea valkoinen laahuksellinen iltapuku. Menimme neljästään White Elephantiin, Lontoon hienoimmalle kasinoklubille – paikassa oli smokkipakko. Peter oli klubin vakioasiakas. Istuuduttuamme illallispöytään Peter pudotti lautasliinansa lattialle. ’Voi ei’, hän sanoi Clouseaun äänellä. ’Taisin pudottaa lautasliinani.’ Kun hän kumartui nostamaan lautasliinaansa – pläts! – hän kaatui naama edellä spagettilautaselleen. Sitten hän istahti taas tuolilleen. ’Voi kuinka kömpelöä.’ Tarjoilija pyöritteli silmiään Peterin alkaessa pyyhkiä kasvojaan – ei lautasliinaan vaan seuralaisensa laahukseen. Blondi alkoi huutaa: ’Mitä sinä oikein teet?’ ’Olen todella pahoillani.’ Sitten Peter ponnahti seisomaan ja kaatoi koko pöydän nurin. Oli kuin olisimme olleet keskellä Vaaleanpunaista pantteria. Tarjoilijat olivat jo tottuneet Peterin tempauksiin. He sanoivat tyynesti: ’Herra Sellers, toinen pöytänne on valmis.’ Sitten istuuduimme uuteen pöytään ja söimme illallisen loppuun” … …”Kun Peter Sellers kuoli, yksi parhaista ystävistäni oli poissa.”	”
– Alice Cooper

”	”Peter Sellers oli aina sekopäinen kaveri, lapsellinen mies. Mutta jos pidät lapsista, pidät myös lapsellisista miehistä. Hän oli aina hyvin avulias minua kohtaan. Kun hän oli kuuluisa ja minulla oli ongelmia Yhdysvaltain suurlähetystön kanssa, hän kirjoitti suurlähetystölle kirjeen minua tukeakseen, mikä oli upeaa.”	”
– Herbert Lom

”	”Sellers ei ole näyttelijä, hän on kameleontti.”	”
– Bette Davis

Merkittäviä elokuvia

• Naisentappajat (The Ladykillers) (1955)
• Alaston totuus (The Naked Truth) (1957)
• Miljoonaperijätär (The Millionairess) (1960)
• Lolita (1962)
• Vaaleanpunainen pantteri (The Pink Panther) (1963)
• Tohtori Outolempi (Dr. Strangelove) (1964)
• Tyttöjen Henry (The World of Henry Orient) (1964)
• Laukaus pimeässä (A Shot in the Dark) (1964)
• Mitä uutta, kissimirri? (What's New, Pussycat) (1965)
• Casino Royale (1967)
• Alice’s Adventures in Wonderland (1972)
• The Great McGonagall (1974)
• Vaaleanpunaisen pantterin paluu (The Return of the Pink Panther) (1975)
• Murha, murha, päästäkää etsivät irti! (Murder by Death) (1976)
• Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen (The Pink Panther Strikes Again) (1976)
• Vaaleanpunaisen pantterin kosto (Revenge of the Pink Panther) (1978)
• Zendan vanki (The Prisoner of Zenda) (1979)
• Tervetuloa, Mr. Chance! (Being There) (1979)
• Fu Manchun kierot temput (The Fiendish Plot of Dr. Fu Manchu) (1980)
• Vaaleanpunaisen pantterin jäljillä (Trail of the Pink Panther) (Elokuva tehtiin kaksi vuotta Sellersin kuoleman jälkeen vuonna 1982)

Aiheesta muualla

• Peter Sellers Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
• Peter Sellers Appreciation Society