Peter Sellers

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Peter Sellers
Sellers-1971 signed.jpg
Syntymäaika 8. syyskuuta 1925
Syntymäpaikka Southsea, Yhdistynyt kuningaskunta
Aktiivisena 19481980
Kuolinaika 24. heinäkuuta 1980 (54 vuotta)
Kuolinpaikka Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Oikea nimi Richard Henry Sellers
Ammatti näyttelijä, koomikko
Puoliso Anne Howe (1951–1961)
Britt Ekland (1964–1968)
Miranda Quarry (1970–1974)
Lynne Frederick (1977–1980; kuolemaansa asti)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Peter Sellers, oikealta nimeltään Richard Henry Sellers (8. syyskuuta 1925, Southsea, Englanti24. heinäkuuta 1980, Lontoo, Englanti) oli englantilainen koomikko, imitaattori ja näyttelijä. Hänen merkittävimpiä elokuvätöitään lienevät Blake Edwardsin Vaaleanpunainen pantteri -elokuvat, Stanley Kubrickin elokuva Tohtori Outolempi (1964) sekä vuonna 1979 ilmestynyt Tervetuloa Mr. Chance!.

Sellersiä pidetään yhtenä aikansa merkittävimmistä ja arvostetuimmista näyttelijöistä. Englannissa Sellersiä on pidetty maan suurimpana koomikkona sitten Charles Chaplinin [1]. Hän oli erikoistunut imitaatioihin ja aksentteihin. Hänestä on käytetty nimitystä ”kävelevä luokkaero”, mikä juontaa Englannin sosiaaliluokkien välisiin murre-eroihin. Sellersin väitetään osanneen seitsemän eri sosiaaliluokan murretta täydellisesti. Sellers imitoi taitavasti myös eri maiden aksentteja. Sellersin arvostus näyttelijänä perustuu myös ilmiömäiseen muuntautumiskykyyn. Muun muassa näyttelijä Bette Davis sanoi aikoinaan, ettei Sellers ole näyttelijä, vaan kameleontti.[2]

Sellersiä on kuvattu äkkipikaiseksi, lapselliseksi ja vaikeaksi henkilöksi, jolla ei rooliensa ulkopuolella ollut lainkaan omaa persoonallisuutta.[3][4] Hän riitaantui monien ohjaajien ja näyttelijöiden kanssa ja koki myös kolme avioeroa. Hän oli naimisissa neljästi.

Uran alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viihdetaiteilijoiden pojaksi syntynyt Sellers aloitti uransa BBC:n suositussa radiohupailussa The Goon Show (1951–1960) Harry Secomben ja Spike Milliganin kanssa. Jo The Goon Show’ssa Sellers osoitti lahjakkuutensa luoda koomisia tyyppejä sekä matkia erilaisia murteita ja aksentteja. Sellers esiintyi myös television huumoriohjelmissa. Hänen koomikkoparinaan oli usein Graham Stark, jonka kanssa Sellers esiintyi myöhemmin monissa elokuvissa.

Sellers aloitti elokuvauransa 1950-luvulla näyttelemällä brittikomedioissa, kuten Naisentappajat (The Ladykillers, 1955), jossa hän uransa ainoan kerran näytteli yhdessä Alec Guinnessin kanssa, Viikunanlehtiä ja lakkoilua (I’m All Right, Jack, 1959) ja Hiiri joka murisi (The Mouse That Roared, 1959). Todellinen läpimurtoelokuva oli kuitenkin George Bernard Shaw’n näytelmään perustuva Miljoonaperijätär (The Millionairness, 1960), jossa Sellersin vastanäyttelijänä oli Sophia Loren. Elokuvan menestys nosti Sellersin kansainväliseen kuuluisuuteen.

Lopullinen läpimurto: Tohtori Outolempi ja Vaaleanpunainen pantteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miljoonaperijättären menestyksen jälkeen Sellersin ura kulki kahtaalle. Stanley Kubrick poimi hänet elokuviinsa Lolita (1962) ja Tohtori Outolempi (Dr. Strangelove, 1964), joista jälkimmäistä pidetään Sellersin parhaana työnä. Tohtori Outolemmessä hän näytteli virtuoosimaisen kolmoisroolin brittiupseerina, Yhdysvaltain presidenttinä ja hulluna natsitiedemiehenä tohtori Outolempenä. Alun perin Sellersin piti esittää myös neljäs rooli, mutta hän katkaisi jalkansa kesken kuvausten. Hän sai Outolemmestä toisen Oscar-ehdokkuutensa.

Sellersin tunnetuin rooli lienee kuitenkin kömpelö ranskalaiskomisario Jacques Clouseau Blake Edwardsin Vaaleanpunainen pantteri -elokuvasarjassa. Ensimmäinen elokuva Vaaleanpunainen pantteri (The Pink Panther) tehtiin 1963. Elokuva rakennettiin pääosassa näytelleen David Nivenin ympärille, mutta Sellersin koomisuus varasti huomion Niveniltä. Elokuva sai Sellersin eläessä neljä jatko-osaa, joista jokaisessa Sellers oli pääroolissa: Laukaus pimeässä (A Shot in the Dark, 1964), Vaaleanpunaisen pantterin paluu (The Return of the Pink Panther, 1975), Vaaleanpunainen pantteri iskee jälleen (The Pink Panther Strikes Again, 1976) ja Vaaleanpunaisen pantterin kosto (Revenge of the Pink Panther, 1978). Peter Sellersin suoritusta Clouseauna on taitavuudessaan verrattu Chaplinin ja Buster Keatonin roolisuorituksiin [5]. Sellers puhui karrikoidulla ranskalaisella aksentilla ja sai käyttää muuntautumiskykyään sekä kielellisiä lahjojaan naamioitumalla erilaisiin valepukuihin, kuten paaviksi, kiinalaiseksi mafiosoksi tai ruotsalaiseksi merirosvoksi. Eräänlaisena Pantteri-sarjan kylkiäisenä Edwardsilta ja Sellersiltä syntyi myös kohelluskomedia Pahuksenmoiset pirskeet (The Party, 1968), jossa Sellers esitti kömpelöä intialaista elokuvanäyttelijää.

Vaaleanpunaisen pantterin koston jälkeen Sellers alkoi saada tarpeekseen Clouseaun roolista ja koki, ettei hänellä ole siihen enää mitään annettavaa.[6] Siitä huolimatta Sellers oli kaksi vuotta myöhemmin mukana tekemässä käsikirjoitusta elokuvaan Vaaleanpunaisen pantterin romanssi, joka oli määrä tehdä ilman Blake Edwardsia. Sellers kuitenkin kuoli sydänkohtaukseen ennen kuvauksia. Vaaleanpunaisen pantterin romanssia ei koskaan tehty. Viimeinen Peter Sellersin tähdittämä Vaaleanpunainen pantteri -elokuva Vaaleanpunaisen pantterin jäljillä (1982) tehtiin hänen kuolemansa jälkeen hyödyntämällä aikaisempien elokuvien materiaalia.

Sellersin uran viimeiseksi kohokohdaksi jäi Jerzy Kosinskin kirjaan "Mukana kuvassa" perustunut satiirinen komedia Tervetuloa Mr. Chance! (Being There, 1979). Sellers piti roolia suurimpana ambitionaan, ja totesi heti kirjan ilmestyttyä: "Maailmassa ei ole kuin yksi näyttelijä joka osaa tulkita Chancen osan. Minä."[7] Hän sai puutarhuri Chancen roolista uransa kolmannen Oscar-ehdokkuuden, muttei voittanut tälläkään kertaa.

Sellersistä tehtiin vuonna 2004 palkittu elämäkertaelokuva Peter Sellersin elämä, jossa häntä näyttelee Geoffrey Rush.

Sellersin vaikea yksityiselämä: ”Mies vailla omaa persoonallisuutta”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britt Ekland ja Peter Sellers vuonna 1964

Peter Sellers on saanut julkisuutta paitsi loistavien elokuvasuoritustensa myös vaikean yksityiselämänsä vuoksi. Sellersiä on kuvattu pakkomielteiseksi perfektionistiksi, joka suhtautui näyttelemiseen äärimmäisen kunnianhimoisesti. Sellers sanoikin puoliksi vakavissaan, ettei hänellä ole omaa minää. Elokuvakriitikko Roger Ebert on sanonut, ettei Sellersillä ollut omaa persoonaa, vaan hän oli roolihahmojen vallassa.[8].

Sellersin hankala luonne näkyi myös useina riitoina ohjaajien kanssa. Hän riitaantui Blake Edwardsin kanssa pahasti vuonna 1964 Laukaus pimeässä -elokuvan kuvauksissa, eivätkä miehet suostuneet puhumaan toisilleen. Sellers vannoi useasti, ettei hän tekisi enää koskaan elokuvia Edwardsin kanssa.[9]

Myös Sellersin parisuhteet olivat epäonnisia: hän oli naimisissa neljä kertaa, näyttelijä Anne Howen (1951–1961), näyttelijä Britt Eklandin (1964–1968), malli Miranda Quarryn (1970–1974) ja näyttelijä Lynne Frederickin (1977–) kanssa. Howen kanssa Sellers sai kaksi lasta, Michaelin ja Sarahin, ja Eklandin kanssa yhden, Victorian. Avio-ongelmia aiheuttivat Sellersin pakonomainen omistautuminen työlleen, voimakas äitisuhde, mustasukkaisuus, kotityrannin luonne sekä pakkomielteiset ihastumiset joihinkin vastanäyttelijöihinsä, kuten Sophia Loreniin. Sellers ei myöskään päässyt koskaan kunnolla yli ensimmäisestä avioliitostaan ja piti yhteyttä Anne Hoween aina kuolemaansa asti. Lapsiaan kohtaan Sellers oli ankara. Poikaansa Michaeliin hän ei pitänyt juurikaan yhteyttä tämän aikuistuttua. Viimeisinä vuosinaan hänen suhteensa Michaeliin kuitenkin hieman lämpeni.[10].

Vuonna 1967 Casino Royale -elokuvan kuvauksissa Sellers riitaantui Orson Wellesin kanssa, koska Welles seurusteli tuolloin prinsessa Margaretin kanssa. Sellers oli itse yksipuolisesti ihastunut prinsessa Margaretiin.

Peter Sellersin ja Britt Eklandin avioero oli myrskyisä. Sellersin pitkäaikainen ystävä, näyttelijä Graham Stark on kertonut Sellersin syyttäneen ja mustamaalanneen Eklandia avioeron jälkeen. Peter Sellersin elämäkerran kirjoittanut Roger Lewis on sanonut, että Victoria-tytär oli Sellersille avioeroriidan välikappale, jonka avulla tämä yritti satuttaa Eklandia: ”Sellers teki tyttärestään huolehtimisesta ison numeron ja järjesti lomaa voidakseen viettää hänen kanssaan aikaa. Mutta kun Victoria tuli hänen luokseen, Sellers jätti hänet lastenhoitajien hoidettavaksi ja katosi itse jonnekin.[11]

Sellers menehtyi sydänkohtaukseen vuonna 1980 54-vuotiaana. Hän oli ennen kuolemaansa kärsinyt jo pitkään sydänvaivoista, jotka saattoivat osittain johtua hänen vuosia jatkuneesta huumeriippuvuudestaan[12]. Sellers oli hakenut avioeroa Lynne Frederickista vain viikkoa ennen kuolemaansa. Kuolinpäivänään Sellersin oli määrä allekirjoittaa avioeropaperit, jolloin hänen omaisuutensa oli jakautunut kaikille kolmelle lapselle, mutta hän ei ehtinyt tätä tehdä. Frederick peri Sellersin miljoonien omaisuuden ja kullekin lapselle jäi 800 puntaa. Sellers oli tahtonut hautajaisissaan soitettavan Glenn Millerin kappaleen ”In the Mood”. Tämän katsottiin olleen hänen omalaatuista huumoriaan, sillä todellisuudessa Sellers inhosi kappaletta.[13]

Sellers muiden sanoin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Avioliitto Sellersin kanssa oli todella, todella pelottavaa. Hän oli hyvin hankala mies. Myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että hän oli maanis-depressiivinen. Monet koomikot ovat. Hän oli hauska mies, mutta hänen kanssaan eläminen ei ollut hauskaa.”

Britt Ekland[14]

”Minulla ja Sellersillä oli todellinen viha-rakkaussuhde. Hän sanoi monesti kuvausten jälkeen, ettei enää koskaan tee töitä kanssani. Peter Sellersin kanssa työskentely tarkoitti sitä, että samaan aikaan oli niin hauskaa kuin mahdollista ja niin kamalaa kuin mahdollista. Yhteistyömme oli sekä elämäni hauskinta aikaa että helvetillistä tuskaa.”

Blake Edwards[9]

"Hän aiheuttaa kipua kaikille, jotka ovat hänen lähellään. Vaikka olet hänen törkeän käyttäytymisensä, itsekkyytensä tai kiukuttelunsa uhri, löydät lopulta aina itsesi jälkeenpäin hymyilemästä - vaikkakin kyyneleitä purren".

Spike Milligan[15]

”Sellers ilmestyi takahuoneeseemme erään Lontoon-keikan jälkeen kuultuaan, että olin hänen harras ihailijansa. Meistä tuli todella hyviä ystäviä” …

… ”Koskaan ei voinut tietää, milloin Peter muuttuisi Clouseauksi. Eräänä iltana Peterillä oli seuralaisenaan vaaleaverikkö, jolla oli yllään upea valkoinen laahuksellinen iltapuku. Menimme neljästään White Elephantiin, Lontoon hienoimmalle kasinoklubille – paikassa oli smokkipakko. Peter oli klubin vakioasiakas. Istuuduttuamme illallispöytään Peter pudotti lautasliinansa lattialle. ’Voi ei’, hän sanoi Clouseaun äänellä. ’Taisin pudottaa lautasliinani.’ Kun hän kumartui nostamaan lautasliinaansa – pläts! – hän kaatui naama edellä spagettilautaselleen. Sitten hän istahti taas tuolilleen. ’Voi kuinka kömpelöä.’ Tarjoilija pyöritteli silmiään Peterin alkaessa pyyhkiä kasvojaan – ei lautasliinaan vaan seuralaisensa laahukseen. Blondi alkoi huutaa: ’Mitä sinä oikein teet?’ ’Olen todella pahoillani.’ Sitten Peter ponnahti seisomaan ja kaatoi koko pöydän nurin. Oli kuin olisimme olleet keskellä Vaaleanpunaista pantteria. Tarjoilijat olivat jo tottuneet Peterin tempauksiin. He sanoivat tyynesti: ’Herra Sellers, toinen pöytänne on valmis.’ Sitten istuuduimme uuteen pöytään ja söimme illallisen loppuun” …

…”Kun Peter Sellers kuoli, yksi parhaista ystävistäni oli poissa.”

Alice Cooper[16]

”Peter Sellers oli erikoinen kaveri, lapsellinen mies. Mutta jos pidät lapsista, pidät myös lapsellisista miehistä. Hän oli aina hyvin avulias minua kohtaan. Kun hän oli kuuluisa ja minulla oli ongelmia Yhdysvaltain suurlähetystön kanssa, hän kirjoitti suurlähetystölle kirjeen minua tukeakseen, mikä oli upeaa.”

Herbert Lom[17]

”Sellers ei ole näyttelijä, hän on kameleontti.”

Bette Davis[18]

Merkittäviä elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ^ Jump up to: a b c d e Boulting, John; Boulting, Roy (25 July 1980). "Peter the Great". The Guardian (London). p. 11.
  2. Peter Sellers Bio, Turner Classic Movies
  3. http://www.youtube.com/watch?v=WDoC_XUx3cA
  4. ^ Jump up to: a b c d e Boulting, John; Boulting, Roy (25 July 1980). "Peter the Great". The Guardian (London). p. 11.
  5. :Evans, Peter (1980). The Mask Behind the Mask. London: Severn House Publishers. ISBN 0-7278-0688-2.
  6. Rigelsford, Adrian (2004). Peter Sellers: A Life in Character. London: Virgin Books. ISBN 978-0-7535-0270-9.
  7. Kosinski, Jerzy (1980). Mukana kuvassa. ISBN 951-0-10097-8.
  8. Tohtori Outolempi -elokuva-dvd:n Peter Sellers -dokumentti
  9. a b Pahuksenmoiset pirskeet -elokuvan dvd-version dokumentti
  10. Lewis, Roger; The Life and Death of Peter Sellers
  11. http://www.independent.co.uk/news/media/celebrity-children-the-troubled-world-of-victoria-sellers-418766.html
  12. http://www.dailymail.co.uk/tvshowbiz/article-1331884/Im-A-Celebrity-2010-Peter-Sellers-tried-seduce-drugs-says-Britt-Ekland.html
  13. petersellersappreciationsociety.com petersellersappreciationsociety.com. Viitattu 2010-10-05.
  14. http://www.walesonline.co.uk/showbiz-and-lifestyle/showbiz/2010/05/07/peter-sellers-rod-stewart-and-me-britt-ekland-bares-all-91466-26391837/
  15. Evans, Peter (7. marraskuuta 2009). "Dynamite in bed – and ruthless out of it. Lynne, the gold-digger who tricked Peter Sellers's family out of his millions". Daily Mail. Viitattu 12.4.2014.http://www.dailymail.co.uk/tvshowbiz/article-1225892/Dynamite-bed--ruthless-Lynne-gold-digger-tricked-Peter-Sellers-family-millions.html
  16. Alice Cooperin Golfhirviö -niminen elämänkertakirja, s.179
  17. {{http://news.independent.co.uk/people/profiles/article24759.ece%7Ctitle=Herbert Lom: The odd fellow|author=Brian Viner|publisher=The Independent|date=18 December 2004
  18. Peter Sellers Bio, Turner Classic Movies

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]