Väinö Heusala
Väinö Jalmar Heusala (16. toukokuuta 1914 Kalajoki – 17. toukokuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen ampuja, yrittäjä ja yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen.[1].
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heusalan vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Emil (Janne) Heusala ja Hanna Elviira Saari ja puolisot 1944–1949 Aino Alasuvanto ja vuodesta 1954 Leena Kaisa Boman. Kalajoella syntynyt Heusala opiskeli Helsingin Teollisuuskoulussa ja valmistui rakennusmestariksi vuonna 1937. Sekä talvisotaan että jatkosotaan osallistunut Heusala työskenteli sotien jälkeen ensin setänsä kanssa perustamassaan rakennustoimistossa, mutta perusti sitten oman Rakennusliike Väinö Heusala -yrityksen. Iisalmelle sijoittunut rakennusliike oli alallaan merkittävä varsinkin Ylä-Savossa, Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla ja suurimpia kerrostalourakoitsijoita Iisalmessa. Heusala sai vuonna 1965 ensimmäisen teollisuusneuvoksen arvonimen Kuopion läänissä rakennusalan yrittäjänä.[1]
Heusala toimi Iisalmen kaupunginhallituksen puheenjohtajana vuosina 1979–1980. Hän oli kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen pitkäaikainen jäsen 1950-luvun lopulta alkaen. Heusala oli myös Kokoomuksen kansanedustajaehdokas vuosina 1975 ja 1979.[2]
Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heusala osallistui pistooliampujana Lontoon olympialaisiin 1948 ja saavutti useita MM-mitaleja.[2] Heusala sijoittui Lontoon olympialaisissa 1948 pistoolin kuvioammunnassa kuudenneksi.[2] MM-kilpailuissa hän voitti kultaa Venezuela-pistoolin joukkuekilpailussa vuonna 1954.[3] Hän saavutti MM-hopeaa kuvioammunnan joukkuekilpailussa 1947 ja olympiapistoolin joukkuekilpailussa 1952 sekä MM-pronssia olympiapistoolin joukkuekilpailussa 1954.[4] Seuratasolla "Väiski" Heusala edusti Suomen Metsästysyhdistystä sekä Iisalmen Ampujia, jonka puheenjohtajana hän toimi useiden vuosien ajan.[2]
Väinö Heusalan setä Matti Hjalmar Heusala (1893–1966) voitti vapaapistooliammunnassa Suomen-mestaruuden vuonna 1940 ja oli tuomarina Lontoon olympialaisten ammuntakilpailuissa 1948.[5][6][7][8][9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Väinö Heusala Biografiasampo. Viitattu 6.1.2022.
- ↑ a b c d Siukonen, s. 64
- ↑ Pihlaja, s. 63
- ↑ Pihlaja, s. 65–68
- ↑ Luttinen, Jaana: Teollisuusneuvos Väinö Heusala (1914–1982). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 3.9.2012. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Rantala, Risto & Siukonen, Markku (toim.): Urheilumme kasvot 5, s. 64. 4. painos. Oy Scandia Kirjat Ab, 1979.
- ↑ Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 4. Urheilutietäjän kesä, 2003, s. 35–36.
- ↑ Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 17. Urheilutietäjän joulu, 2009, s. 31.
- ↑ Siukonen, s. 389
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestari Väinö Heusala ja hänen setänsä Matti, 2009. Lauri Järvinen
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
