Väestöllinen muuntuminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruotsin väestöllinen muuntuminen vuosina 1735–2000. Sininen käyrä osoittaa syntyvyyttä ja punainen kuolevuutta tuhatta asukasta kohti.

Väestöllisen muuntumisen teoria eli väestöllisen muuntumisen malli, väestöllinen muuntuminen tai demografinen transitio on väestönkasvun malli, jonka pääpiirteitä kaikkien maiden väestön rakenteen kehityksen ja väestönkasvun katsotaan noudattavan niiden teollistuessa.

Väestöllisen muuntumisen malli on jaettu neljään vaiheeseen, joista ensimmäisessä sekä syntyvyys että kuolevuus ovat korkeita, toisessa eli kiihtyvän kasvun vaiheessa kuolevuus vähenee ravitsemuksen ja terveydenhuollon parantumisen myötä, mutta syntyvyys säilyy samana, kolmannessa eli hidastuvan kasvun vaiheessa kuolevuus vähenee entisestään ja myös syntyvyys alkaa myös muun muassa tietoisen syntyvyyden säännöstelyn seurauksena vähetä, ja neljännessä eli pysähtyneen kasvun vaiheessa sekä syntyvyys että kuolevuus ovat vakiintuneet pieniksi ja luonnollinen väestönkasvu lähes pysähtynyt. Joissakin tapauksessa puhutaan myös viidennestä eli väestön vähenemisen vaiheesta, joka kuitenkin on useimmissa tapauksissa väliaikainen tila.

Nelivaiheisen väestöllisen muuntumisen teorian esitti 1920-luvulla Warren Thompson. joka perusti sen 1700- ja 1800-lukujen väestötilastoihin.[1]

Eri vaiheita voidaan tarkastella joko ajan funktiona tai lisääntyvän varallisuuden mukaan.[2]

Vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestöllisen muuntumisen malli

Väestöllisen muuntumisen mallissa on viisi vaihetta.

Ensimmäinen vaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä eli hitaan kasvun vaiheessa vuodessa syntyy ja kuolee noin 35 ihmistä tuhatta kohden. Kuolevuus vaihtelee riippuen kulloisestakin ravitsemus- ja tautitilanteesta, mutta syntyvyys säilyy koko ajan suurin piirtein samalla tasolla. Väestö kasvaa hitaasti tai pysyy samana. Ensimmäiseen vaiheeseen kuuluvia maita ei maailmassa enää ole, sillä köyhimmissäkin kehitysmaissa asukasluku on alkanut kasvaa nopeammin. Joissakin köyhissä Afrikan maissa katovuodet saattava aiheuttaa tilapäisesti erittäin suurta kuolevuutta.

Toinen vaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa eli kiihtyvän kasvun vaiheessa kuolevuus alkaa vähetä, kun ravitsemus ja hygienia paranevat ja lääketiede kehittyy. Useimmissa tapauksissa vuotuinen kuolleisuus vähenee tasolle 20 ihmistä tuhatta kohden, mistä seuraa luonnollisen väestönkasvun kiihtyminen syntyvyyden säilyessä samana. Nykyaikana kiihtyvän kasvun vaiheessa ovat vain kaikkein kehittymättömimmällä tasolla olevat, pääasiassa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sijaitsevat valtiot sekä joitakin Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maita.

Kolmas vaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannessa eli hidastuvan kasvun vaiheessa kuolleisuus jatkaa vähenemistään, mutta myös syntyvyys vähenee jopa kuolleisuutta nopeammin. Tämän johdosta kasvu hidastuu elinolosuhteiden parantuessa, kun tietoinen syntyvyyden säännöstely lisääntyy. Elinolosuhteiden vaikutus syntyvyyden säännöstelyyn tapahtuu välillisesti ja tämän johdosta syntyvyys pienenee kuolevuuteen nähden myöhemmässä vaiheessa. Hidastuvan kasvun vaiheessa on suurin osa maailman kehitysmaista. Kiina on jo hyvin pitkällä kolmannessa vaiheessa, kun taas Intiassa väestönkasvun hidastuminen on melko äskettäinen ilmiö.

Neljäs vaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljännessä eli pysähtyneen kasvun vaiheessa syntyvyys ja kuolevuus ovat pienet. Kuolevuus pysyy vuosittain lähes samana, mutta syntyvyyteen vaikuttaa kulloistenkin hedelmällisessä iässä olevien naisten määrä sekä erilaiset taloudellis-yhteiskunnalliset tekijät ja esimerkiksi muotikysymykset. Neljännen vaiheen maita ovat useimmat teollisuusmaat. Niissä luonnollinen väestönkasvu on lähes tai kokonaan pysähtynyt, mahdollisesti väestön määrä jopa vähenee, kun suuret ikäluokat tulevat vanhusikään ja lopulta kuolevat, mistä seuraa suuri kuolleisuusluku.

Viides vaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näissä tapauksissaselvennä saatetaan puhua viidennestä vaiheesta. Usein "viides vaihe" on kuitenkin ohimenevä ja ikärakenne sekä kuolleisuus palautuvat pysähtyneen kasvun vaiheeseen, eikä väestön vähenemistä monin paikoin pääse edes suuren tulomuuton takia tapahtumaan.lähde? Palautuu viidennestä vaiheesta ensimmäiseen vaiheeseen aloittaen uuden kierroksen.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestöllisen muuntumisen teoriaa on kritisoitu muun muassa siitä, että kehitysmaiden kuolevuus laski nopeammin kuin teollistuneissa maissa, joissa vastaava kehitys tapahtui rinnakkain teollisen kehityksen kanssa.[1]

Teoriaa on myös kritisoitu oletuksesta, jonka mukaan syntyvyyden lasku johtuu vain taloudellisesta vaurastumisesta. Kriitikot uskovat syntyvyyden laskuun vaikuttavan tämän lisäksi muita tekijöitä, kuten esimerkiksi naisten kouluttaminen.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nieminen M: Väestöllisen muuntumisen teoriassa on aukkoja Tilastokeskus
  2. The Demographic Transition Keith Montgomery, University of Wisconsin- Marathon County.
  3. Caldwell, John C. et al.: Demographic Transition Theory, s. 239. Dordrecht, Alankomaat: Springer, 2006. ISBN 1-4020-4373-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]