Undulaatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Undulaatti
Melopsittacus undulatus -Fort Worth Zoo-8a-4c.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Papukaijat Psittacidae
Suku: Melopsittacus
Laji: undulatus
Kaksiosainen nimi
Melopsittacus undulatus
(Shaw, 1805)
Levinneisyyskartta
Budgerigar map.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Undulaatti Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Undulaatti Commonsissa

Undulaatti (Melopsittacus undulatus) on alkujaan kotoisin Australiasta, jossa se onkin yleisin papukaijalaji, n. 20 cm pitkä. Ne liikkuvat siellä jopa miljoonien lintujen parvissa.

Ensimmäiset undulaatit saapuivat Australiasta Englantiin merimiesten matkassa 1800-luvun puolivälissä. Undulaatti saatiin pian saapumisestaan lisääntymään Hollannissa. Vihreänkeltaisesta villistä undulaatista on saatu jalostuksen tuloksena mitä moninaisimpia värimuotoja (ei kuitenkaan punaista, sillä undulaatit eivät pysty muodostamaan punaista pigmenttiä) ja jalostuksen tuloksena lemmikkiundulaateista on tullut kookkaampia kuin villistä alkumuodostaan. Undulaatit ovat taitavia matkijoita ja voivat oppia puhumaan. Ne kuuluvat taitavimpiin puhujiin pienestä koostaan huolimatta.

Häkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitä suurempi häkki, sen parempi. Lain määrittelemä minimikoko yhdelle undulaatille on 0,31 neliömetriä, ja siitä aina 0,04 neliömetriä lisää per uusi undulaatti. Häkin korkeuden tulee olla vähintään 60 senttimetriä, ja lyhimmän sivun pituus vähintään 45 senttimetriä. Häkin perussisustukseen kuuluvat ruoka- ja juomakupit. Leluja pitää olla virikkeenä, mutta niitä kannattaa vaihdella etteivät linnut kyllästyisi. Orsien pitäisi olla eripaksuisia jotta linnun jalkojen lihakset vahvistuisivat ja kynnet kuluisivat. Parhaita ovat ulkoa kerätyt oksat. Orret eivät kuitenkaan ikinä saa olla niin ohuita, että linnun jalat menevät kokonaan sen ympäri ja vielä reilusti ylikin. Orsien läpimitan olisi hyvä olla yli 1-1,5 senttimetriä. Luonnon oksat kuten omenapuun,muitten lehtipuitten oksat sopivat undulaateille,ne vahvistavat linnun jalkalihaksia ja tarjoavat niille tekemistä.Älä anna niille kuitenkaan tuomea tai tammea,ne on myrkyllisiä.

Häkki pitää siivota kaksi tai kolme kertaa kahdessa viikossa, mutta mitä enemmän undulaatteja, sitä useammin häkki pitää siivota. Vaikka olisikin vain yksi undulaatti, olisi suositeltavaa siivota häkki kaksi kertaa kahdessa viikossa. Linnut olisi myös hyvä sumuttaa muutaman kerran viikossa haalealla vedellä. Vaihtoehtoisesti voit myös laittaa kylpyastian häkkiin ja antaa undulaattien kylpeä siinä. Jotkut undulaatit kylpevät mielellään myös kosteissa lehdissä, kuten salaatin- tai voikukanlehdissä.Muista myös että kaikki undulaatit eivät pidä siitä.Muista myös että et koskaan kastele lintuasi läpimäräksi,vain niin että höyhenpeite kostuu vähän.

Linnut pitää myös päästää päivittäin lentelemään vapaana huoneeseen sillä häkissä ne eivät saa liikuntaa kovinkaan paljon,se pitää linnun lihakset ja sydämen kunnossa.Aina ennen kuin päästät linnut pois häkistä varmista ettei huoneessa ole minkäänlaisia myrkkykasveja, laita ikkunat kiinni ja peitä ne ettei lintu lennä vahingossa niitä päin. Varmista myös, ettei huoneessa ole teräviä tai kuumia esineitä, joihin lintu voi satuttaa itsensä tai vesiastioita, joihin lintu voi hukkua.

Yöksi häkki kannattaa peittää tummalla peitolla tai kankaalla, koska undulaattien kotoseudulla yö on säkkipimeä ja linnut nukkuvat levollisemmin. Peite on tärkeä varsinkin kesäisin, koska Suomen yöt ovat valoisia. Muista että undulaatin kynnet saattavat takertua kankaaseen, jos ne ovat liian pitkät.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Undulaatit lisääntyvät melko helposti vankeudessa. Ne voivat pesiä mihin vuodenaikaan tahansa, mutta ne ovat parhaassa pesimävireessä keväällä. Pitää kuitenkin muistaa, ettei alle 1-vuotiaita undulaatteja saa pesittää. Ne eivät ole vielä tarpeeksi vahvoja kestämään rasituksia, eivätkä välttämättä osaa hautoa munia/hoitaa poikasia. Yhtä undulaattiparia saa pesittää korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, etteivät ne rasittuisi liiaksi. Undulaateilla pitää olla pesäpönttö, jonne on laitettu pehmikettä. Noin viikon kuluttua parittelusta alkaa munia ilmestyä pönttöön joka toinen päivä. Naaras munii yleensä 3-6 munaa, joita se hautoo 17-18 päivää. Poikaset kuoriutuvat munimisjärjestyksessä, eli kaikki poikaset ovat eri-ikäisiä. Molemmat vanhemmat osallistuvat niiden hoitoon. Kolmiviikkoisina poikaset alkavat kurkkia pesästä. Emot ruokkivat poikasia vielä jonkin aikaa pesästä lähdön jälkeen. Undulaattivauvat ovat valmiita uuteen kotiin noin 2 kuukauden iässä (pitää varmistaa, että poikaset eivät osaa lentää heti kotiuduttuaan). Undulaatin poikanen on jo 26 päivän ikäisenä täysikokoinen. Jos pesueessa ei ole muita poikasia, niin ainut poikanen saa kaiken ruoan, joten se kasvaa huomattavasti nopeammin.

Sukupuolen määrittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Undulaatin sukupuolen erottaa varmasti vasta yli puolivuotiaana. Sitä ennen voi antaa veikkauksia, mutta sukupuoli ei ole varma. Koirasundulaatin vahanahka on sininen, tummanpunertava, violetti tai vahvan vaaleanpunainen ja naaraspuolisen rusehtava, valkoinen tai miltei valkoinen vaaleansininen. Koirasundulaatin vahanahka alkaa saada väriä huomattavasti nuorempana kuin naaraan.

Sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Undulaatin yleisempiä sairauksia ovat kalkkijalkapunkki, ja erilaiset vitamiininpuutokset. Myös höyhenten kasvuun ja kehitykseen haitallisesti vaikuttava, Ranskalainen sulkasato voi tulla undulaatille, mutta useimmat sairaudet ovat melko helposti vältettävissä oikean ravinnon, ja hyvien elämäntapojen avulla. Anna höyhenistöään vaihtavalle linnulle kaupasta saatavaa sulkasatoon tarkoitettua valmistetta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Facta 2001 s. 371
  1. BirdLife International: Melopsittacus undulatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 29.4.2014. (englanniksi)