Umaijadien kalifaatin kolikot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Arabialais-sassanidilainen kolikko Muawijan hallintokaudelta. Kolikko on lyöty Darabissa Farsissa noin 54-55 AH/674 jaa. Kolikon etupuolella on persialainen rintakuva hallitsijasta ja pahlavinkielinen teksti Muawija amir al-mu'minin ("Muawija uskovien komentaja") ja bism Allah ("Jumalan nimeen"). Kääntöpuolella zarathustralainen tulialttari, jonka ympärillä on kaksi pappia.[1]

Umaijadien kalifaatin kolikot ovat rahoja, joita lyötiin tai käytettiin islamin varhaishistoriaan kuuluvan umaijadien dynastian hallitsemassa Lähi-idän suurvallassa vuosina 661-750.

Kalifaatin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niin sanottu Umaijadien kalifaatti syntyi 600-luvun mullistuksissa, joissa arabiheimot nousivat valtaan laajalla alueella sen jälkeen kun sassanidien Persia oli valtiona romahtanut, ja Bysantti vetäytyi Lähi-idässä hallitsemiltaan alueilta Pohjois-Afrikassa ja Suur-Syyriassa. Kalifaatin pääkaupunki oli Syyrian Damaskos, joka oli aikaisemmin kuulunut Bysantille. Valtakunnan toinen ydinalue oli Persia, missä sassanidien dynastia oli hallinnut vuodet 226–651.

Suurimmillaan umaijadivaltakunta hallitsi nykyisten Pakistanin ja Espanjan välistä aluetta Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Valtakunta oli kuitenkin hallinnoltaan löyhä siten, että keskusvallan kyky valvoa alueellisia kuvernöörejä oli heikko. Hallitsijoista vain Abd al-Malik (680 tai 685 - 705) käytti kalifin arvonimeä, joten puhe kalifaatista on myöhemmin syntynyt anakronismi.[2] Valtakunnan ensimmäinen hallitsija oli Muawija (661–680), joka samalla oli ensimmäinen historiallisten lähteiden varmistama arabihallitsija.[3] Umaijadien valta kaatui Persian alueelta tulleiden abbasidien vallankumoukseen vuonna 750.

Perimätietoon nojautuva historiankirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilainen käsitys umaijadivaltakunnasta ja sen tapahtumista perustuu 800-luvulla koottuun suulliseen tarinatietoon, jonka al-Tabari 900-luvulla kokosi yhtenäiseksi esitykseksi.[4] Sen mukaan mukaan Muawija oli Syyrian arabialainen emiiri, joka vuonna 657 nousi kapinaan oikeaan johdettua kalifia Ali ibn Abi Talibia vastaan.[5] Koska Muawijan hallituskaudelta ei ole löydetty merkkejä islaminuskosta,[6] islamilainen historiankirjoitus on pitänyt Muawijaa ja hänen seuraajiaan väärämielisinä kalifeina, jotka karkeasti ohittivat Muhammedin opetukset.[7] Länsimaisen tutkimuksen valtavirta on edelleen nojautunut al-Tabarin antamiin tietoihin.

Numismatiikkaan perustuva historiankirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiallis-kriittinen tutkimus umaijadikalifaatista on hylännyt islamilaisen perimätiedon ja rakentanut sen sijaan kuvaa ajasta numismaattisen ja epigrafisen aineiston avulla, joka muodostaakin ainoan tarjolla olevan aikalaislähteen.[8] Sen pohjalta on arveltu, että Muawija nousi vuonna 640 valtaan arabiheimojen sisällissodan voittajana, ja Hijaz-taustan asemesta olisi ollut Bysanttia palvellut kristitty arabikenraali. [9] Koska oikeaan johdetuista kalifeista [Abu Bakr (632–634), Umar (634–644), Uthman (644–656) ja Ali (656–661)], ei ole tallentunut kolikkotietoa, jotkut pitävät heitä pelkästään legendaarisina taruhahmoina, vaikka islamilainen perimätieto kertookin heistä yksityiskohtaisesti.

Kolikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pseudo-bysanttinen kuparikolikko noin ajalta 647-670. Etupuolella on Bysantin keisari Konstans II käsissään ristiin päättyvä sauva ja valtakunnanomena.

Suunnilleen vuoteen 650 asti Bysantti toimitti suuria määriä kuparikolikoita entisiin provinsseihinsa Lähi-idässä. 650-luvun lopulta 680-luvulle kolikoiden lyöminen oli provinssien ja alueiden käsissä. Syyriassa ja pohjoisessa Mesopotamiassa kolikoihin merkittiin rahapajan nimi ja muuta tekstiä. Kolikoiden ikonografiassa esiintyi Bysantin keisari ristitunnuksineen. [10]

Aikaisemmin sassanidien hallintaan kuuluneilla alueilla Persiassa ei aluksi tapahtunut juuri muutoksia kolikoiden suunnittelussa. Abd al-Malikin valtakauteen saakka itäisissä kolikoissa oli persialainen kuningasten kuningas -teksti (shāhānshāh) sekä zarathustralainen tulialttari. Vähitellen arabialaista tekstiä ja kuvernöörien nimiä alettiin lisätä kolikoihin, ja vuosiluvut vaihtuivat arabian aikaan (hijra). Vuodesta 667/668 alkaen jotkut kuvernöörit lisäsivät rahoihin yleisen viittauksen Jumalaan.[10]

680-luvulta lähtien joidenkin persialaisten kuvernöörien kolikoihin ilmestyy teksti muhammad rasul allah. Vuosien 696-698 jälkeen kolikot muuttuvat uudelleen. Kuvat ja kuvernöörien nimet poistuvat ja kolikot muuttuvat nimettömiksi.[10]

Kolikot ennen Muawijaa (640-660)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bysanttiin kuuluneilla alueilla liikkuvat rahat olivat kultainen solidus ja kuparikolikko follis, lyöntipaikkana Konstantinopoli. Kuparikolikoissa kuvana oli keisari Konstans II ja useita ristisymboleita. Sassanideille kuuluneilla alueilla käytössä oli hopeinen drakhma, joita lyötiin useissa rahapajoissa. Suuria määriä uusia bysanttilaisia kuparikolikoita ilmestyi kiertoon Bysantin menettämille alueille Syyriassa ja Mesopotamiassa. Tuontikolikoiden lisäksi niitä jäljiteltiin.[11] Erilaisia teorioita on esitetty siitä, miksi Bysantti vei kolikoita juuri menettämilleen alueille. Orientalisti Stefan Heinemann arvelee, että tuolloin arabien uskontoa pidettiin ehkä vain yhtenä kristillisistä harhaopeista. Mahdollisesti myös arabit pitivät itseään Rooman imperiaalisen idean jatkajina.[12]

Muawijan aika (660-680?)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muawijan aikaisia arabialais-bysanttisia soliduksia, jotka ovat keisari Herakleioksen kolikoiden jäljitelmiä. Ylärivin ajallisesti myöhemmässä kolikossa ristit on poistettu ja paalun päällä oleva risti korvattu T-kuviolla.

Muawijan noustessa arabivaltakunnan hallitsijaksi muutos näkyi myös kolikoissa. Niissä säilyivät bysanttilainen hallitsija ristirymboleineen, mutta tekstiä oli sekä kreikaksi että arabiaksi, kuten bi smi llāh ("Jumalan nimeen"). Kolikoiden lyöminen kuului sotilaspiirien oikeuksiin ja rahoissa oli sen takia alueellisia eroja. Kolikoissa ei kuitenkaan ollut mitään islaminuskoon viittaavaa. [13] Muawijan kolikoissa ristitunnukset poistuivat jossain vaiheessa, ja siitä kertoo myös maroniittikristillisen lähteen tieto, jonka mukaan Muawijan kolikoita ei tahdottu hyväksyä, koska niistä puuttui risti.[13]

Persialaisilla alueilla kolikot seurasivat sassanidikuninkaitten perintöä. Kolikoissa oli kuvattuna Khusrau II tai Yazdegerd III ja kääntöpuolella zarathustralainen tulialttari.[14] Vuoden 670 jälkeen näiden kuninkaiden nimet alkavat kuitenkin korvautua paikallisten kuvernöörien pahlavinkielisillä nimillä. Myös vuosiluvuissa alettiin siirtyä "arabien aikaan". Muawijan nimellä varustettuja kolikoita lyötiin ainoastaan Darabissa, joka sijaitsi sassanidien ydinalueella Persian Farsissa.[14]

Katkaistu pää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johannes Kastajan pyhäinjäännösarkku Umaijadikappelissa Damaskoksessa

Vuonna 1970 julkaistiin kuvaus kolikkotyypistä, jossa on kaapuvaatteeseen pukeutunut seisova kuninkaallinen hahmo pitää oikeassa käydessään ristisauvaa, vasemman ranteen kohdalla on lintu, ja vasen käsi pitelee kolmessa köydessä roikkuvaa pallomaista astiaa.[15] Kuvasta on esitetty useita tulkintoja: suitsutusastian kannattelija, katkaistun pään kannattelija, metsästäjä metsästyshaukan ja katkaistun pään kanssa. Seisovan henkilön vaatetta ei ole pidetty kuninkaallisena.

Erikoisimman teorian on esittänyt Volker Popp, joka katsoo, että kolikossa on Johannes Kastaja, joka kantaa irti leikattua päätään relikviaariossa. Lisäksi kolikoissa on ristikuvio, palmunoksa ja lintu, mahdollisesti kyyhkynen.[16][15] Tämän kolikkotyypin pohjalta Popp on luonut teorian, jonka mukaan Muawija olisi esiintynyt Damaskokseen haudatun Johannes Kastajan haudan suojelijana samaan tapaan kuin Bysantin keisari oli Jerusalemin oikean ristin suojelija, ja Syyriassa ghassanidit olivat suojelleet Sergiuksen jäänteitä Rusafassa.[17]

Rukoilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolikkotyypissä "rukoilija" on henkilöhahmo, joka kohotetuissa käsissään pitelee ristejä. Volker Popp tulkitsee hahmon Johannes Kastajaksi, tavallisesti sitä pidetään arabihallitsijan muotokuvana.[18] [19]

Abd al-Malikin aika (680/685 - 705)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arabikolikko (solidus) vuosilta 694-695. Kuvan aiheeksi ehdolla ovat kalifi Abd al-Malik, Muhammed ja Jeesus.[20][21]

Seisova kalifi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yli puolet kolikoista, joissa esiintyy seisova kuninkaallinen figuuri on myös teksti "Abd al-Malik". Tämän takia Schulze ja Schulze uskovat, että kuva esittää kalifia niissäkin kolikoissa, joissa al-Malikin nimeä ei esiinny. Clive Foss ja Robert Hoyland ovat tulkinneet hahmon Muhammediksi silloin, kun kolikoissa lukee muhammad eikä al-Malik. Volker Popp katsoo, että kolikon teksti muhammad tarkoittaa Jeesusta, joten myös seisova hahmo on tällöin Jeesus.[22][21]

Paalu portaiden päällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimpien seisovaa hahmoa esittävien Al-Malikin kolikoiden kääntöpuolella on portaiden päällä sijaitseva paalu, joka päättyy pallomaiseen esineeseen. Kuva esiintyi jo Muawijan soliduksissa, missä pallon tilalla oli aluksi risti. Se on saanut eri tulkintoja. Walker on ehdottanut, että kuva on peräisin bysanttilaisista kolikoista, missä oli risti askelmien yläpuolella. Kuva ei siten sisällä mitään erityistä viestiä.[23] Koska al-Malik käytti kolikoiden kuvitusta ideologisiin tarkoituksiin, Schulze ja Schulze sen sijaan ehdottavat, että se esittää ensimmäistä yritystä kuvallistaa islaminuskoa. [24] Ilisch on ehdottanut kuvan esittävän sassanidien tulialttaria.[25] Tony Goodwinin mukaan paalua on pidetty myös muslimien voiton symbolina tai akselina, jonka ympärillä taivaat kiertävät. Robert Hoyland on ehdottanut paalun olevan Muhammedin sauva. [23]

Volker Poppin mukaan aiheena oli Jaakobin päänalusestaan pystyttämä kivipatsas, Yegar Sahaduta. Vanhassa Testamentissa kivi liittyy Jaakobin uneen. Jumala lupasi tälle unessa perintöosaksi maan, jolla hän lepäsi. Raamattu kertoo: ”Aamun valjettua Jaakob otti kiven, joka hänellä oli ollut päänalusenaan, pystytti sen patsaaksi ja vuodatti sen päälle öljyä. Hän antoi paikalle nimen Betel”.[26]  Paikka, jonne Jaakob oli pystyttänyt patsaansa, oli Jerusalemin Temppelivuori. Kolikon tunnus kertoi Poppin mukaan siitä, että kalifi nojasi Jumalan kanssa tehtyyn sopimukseen. Vastineeksi kuuliaisuudesta Jumala antoi Jaakobin jälkeläisille oikeuden luvattuun maahan.[27]

Stefan Heidemann ehdottaa, että kyseessä on roomalainen pylväs. Samanlainen esiintyy Jordanian Madabassa 500-luvulla tehdyssä mosaiikissa, joka esittää Jerusalemia. Mosaiikki sisältää Jerusalemin Damasoksen portin edessä olevan pylvään, jonka alla on portaikko ja huipulla jotakin. Kuva voisi siten esittää Jerusalemia, joka oli al-Malikin valitsema pyhiinvaellusten kohde. Heidemannin mukaan kuvassa ei tällöin olisi uskonnollista symboliikkaa.[28]

Ristin katoaminen paalun päältä on yleensä tulkittu niin, että kristillisestä symbolista haluttiin siinä vaiheessa luopua. [29]

Epigrafiset kolikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulta- ja kuparikolikoiden lyöminen ajoittuu vuosiin 693-697, minkä jälkeen al-Malik poistaa sitä seuraavassa reformissa kuvat ja siirtyy käyttämään pelkkiä tekstejä.[24]

Abdallah ibn al-Zubayrin kolikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Farsissa lyöty arabialais-persialainen hopeadirhami vuodelta 690/691, jossa on Abdallah ibn al-Zubayrin nimi. Kääntöpuolella on tulialttari.

Islamilaisessa abbasidihallinnon aikana kootussa perimätiedossa Abdallah ibn al-Zubayr oli umaijadikalifi Abd al-Malikin vastustaja 600-luvun lopulla. Perimätiedon mukaan hän oli myös eri tavoin lähempänä profeettaa. Volker Poppin mukaan nämä perimätiedon osat voisivat olla abbasidien propagandaa edeltäjiään umaijadeja vastaan. Kolikot vahvistavat, että al-Zubayr oli historiallinen henkilö, joka hallitsi Persian Farsissa. Muuta hänestä ei varmuudella tiedetä.[30]

Kolikkotietojen perusteella Popp katsoo, että Muawijan valta olisi päättynyt 678, sitä olisi seurannut al-Zubayrin osittain rinnakkainen kalifikausi Farsissa vuosina 673–680, minkä jälkeen kalifaatti olisi siirtynyt al-Malikille vuonna 680 samalla kun al-Zubayr olisi pysynyt Farsin kuvernöörinä vuoteen 689.[31]

Ensimmäiset Muhammad -merkinnät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abd al-Malikin aikana lyödyssä kolikossa näkyy kristillisiä symboleja, jotka poistuivat hänen hallintokaudellaan. Merkintä M tarkoittaa rahan arvoa (40).
Arabialainen kolikko Abd al-Malikin ajalta. Teksteinä muhammad rasul allah ja Jerusalem, Palestiina. Merkintä M on rahan arvo, 40 mummiaa.[32]

Kaksi ensimmäistä esiintymiskertaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana muhammad ilmestyy kolikoihin (ja arkeologisiin sekä kirjallisiin lähteisiin ylipäätään) vuonna 66 AH/685-686 jaa.) kalifi Abd al-Malikin valtakaudella. Kyseinen kolikko on hopeadrakhma, joka on lyöty Iranin Farsissa sijaitsevassa Bishapurissa kuvernööri Abd al-Malik ibn Abd Allahin nimissä.[33] Islamilaisen 900-luvun historioitsija al-Tabarin mukaan alue ei ollut kalifi al-Malikin, vaan hänen kilpailijansa Abdallah ibn al-Zubayrin hallinnassa. Volker Poppin mukaan ei ole varmaa, oliko al-Zubayr al-Malikin vastustaja kuten perimätieto kertoo. Popp olettaa, että tarina vastarinnasta olisi myöhempää abbasidien propagandaa.[34] Kolikko sisältää niin sanotun lyhyen šahadan eli "bism Allāh Muhammad rasūl Allāh" (Jumalan nimeen, Muhammed on Jumalan lähettiläs).[33] Toinen samanlainen kolikko on vuodelta 67 AH/686-687 jaa. [33]

Merkintöjen yleistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 72 AH/691-692 jaa. Sistānin kuvernööri Abd al-Aziz ibn Abd Allah antoi lyödä drakhman, joka sisälsi jo šahadan pitkän version. [33] Kun umaijadien kolikot eivät aikaisemmin käyttäneet uskonnollista tekstiä basmalaa lukuun ottamatta ("Jumalan, laupiaan Armahtajan, nimeen"), tämän jälkeen kalifi al-Malikin Syyriassa lyömät hopea- ja kultarahat sisälsivät joko lyhyen tai pitkän šahadan version samoin kuin Irakissa kalifin kuvernöörien lyömät hopearahat.[35] Vuonna 691 sana "muhammad" ilmestyy myös Kalliomoskeijan friisikirjoitukseen Jerusalemissa.[36]

Lutz Ilischin mukaan Kufan lähellä olevassa Aqulan varuskuntakaupungissa lyötiin 689-690 kolikoita, joissa lisäksi oli yksijumalaisuutta ilmaiseva teksti: "Jumalan nimeen, ei ole muuta Jumalaa kuin Jumala yksin."[37] Vuonna 691/692 Sistanin kuvernööri Kaakkois-Iranissa antoi korvata kolikoissaan sassanidien tulialttarin pahlavinkielisellä šahadalla. Viesti oli oletettavasti suunnattu paitsi sotilaille myös zarathustralaiselle virkamieseliitille.[38]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Crone, Patricia & Hinds, Martin: 'God's Caliph: Religious Authority in the First Centuries of Islam. Cambridge University Press, 2003 (alkuteos 1986). 0-521-54111-5
  • Goodwin, Tony: Standing Caliph imagery revisited. Teoksessa: Coinage and history in the seventh century Near East. 5 : proceedings of the 15th Seventh Century Syrian Numismatic Round Table held at Corpus Christi College, Oxford, on 17th and 18th September 2016, s. 119-128. London: Archetype Publications, 2017. ISBN 1909492574. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Haeri, Fadhlalla: Islam. Suomentanut Salme Saukko. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0671-3.
  • Heidemann, Stefan: The Evolving Representation of the Early Islamic Empire and Its Religion on Coin Imagery. Teoksessa: Angelica Neuwirth, Nicolai Sinai & Michael Marx (toim.) The Quran in Context. Historical and Literary Investigations into the Quranic Milieu, s. 149-196. Brill, 2011. ISBN 90 04 21101 8.
  • Hoyland, Robert: Numismatics and the History of Early Islamic Syria. Teoksessa: Coinage and history in the seventh century Near East. 5 : proceedings of the 15th Seventh Century Syrian Numismatic Round Table held at Corpus Christi College, Oxford, on 17th and 18th September 2016, s. 81-93. London: Archetype Publications, 2017. ISBN 1909492574. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Hoyland, Robert G.: In God's Path. The Arab Conquests and the Creation of an Islamic Empire. Oxford University Press, 2017. ISBN 978-0-19-061857-5.
  • Johns, Jeremy: Archaeology and the History of Early Islam: The First Seventy Years. Journal of the Economic and Social History of the Orient, 2003, 46. vsk, nro 4, s. 411-436. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.6.2022.
  • Popp, Volker: Biblische Strukturen in der islamischen Geschichtsdarstellung. Teoksessa: Markus Gross & K-H. Ohlig (toim.). Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte ., s. 35–92. Schiler, 2008.
  • Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Popp, Volker: From Ugarit to Samarra. An archeological journey on the trail of Ernst Herzfeld. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources. (s. 14–175). Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6.
  • Schindel, Nikolaus & Hahn, Wolfgang: Notes on Two Arab-Byzantine Coin Types from Seventh Century Syria. The Numismatic Chronicle, 2010, 170. vsk, s. 321-330. Artikkelin verkkoversio.
  • Schulze, Ingrid & Schulze, Wolfgang: The Standing Caliph Coins of al-Jazīra: some problems and suggestions. The Numismatic Chronicle, 2010, 170. vsk, s. 331-353. Artikkelin verkkoversio.
  • Al-Tabari: The History of al-Tabari vol. 1–40. kalamullah.com. Teoksen verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Johns 2003, s. 419
  2. ↑ Popp, 2010, s. 75
  3. ↑ Hoyland, 2017, s. 129
  4. ↑ al-Tabari, The History of al-Tabari
  5. ↑ Haeri, 1995, s. 99–100
  6. ↑ Popp, 2010
  7. ↑ Haeri, 1996, s. 77
  8. ↑ Heidemann 2011, s. 150
  9. ↑ Popp, 2010, s. 37-41
  10. ↑ a b c Heidemann, 2011, s. 187-188
  11. ↑ Heidemann 2011, s. 152-154
  12. ↑ Heidemann 2011, s. 153-154
  13. ↑ a b Heidemann 2011, s. 157-161
  14. ↑ a b Heidemann 2011, s. 161-165
  15. ↑ a b Schindel & Hahn 2010
  16. ↑ Popp 2010, s. 43
  17. ↑ Popp, 2010, s. 41
  18. ↑ Schindel & Hahn 2010, s. 328
  19. ↑ Hoyland 2017, s. 92
  20. ↑ Popp, 2013, s. 108, 118
  21. ↑ a b Schulze & Schulze 2010
  22. ↑ Hoyland 2016
  23. ↑ a b Goodwin 2017
  24. ↑ a b Schulze & Schulze 2010, s. 335
  25. ↑ Schulze & Schulze 2010, s. 349
  26. ↑ 1. Moos 28:18–19
  27. ↑ Popp, 2010, s. 60-62
  28. ↑ Heidemann 2011, s. 179-180
  29. ↑ Hoyland 2017, s. 88
  30. ↑ Popp, 2008, 64–70
  31. ↑ Popp, 2008, 64–70
  32. ↑ Popp, 2010, s. 55
  33. ↑ a b c d Johns 2003, s. 426
  34. ↑ Popp, 2008, 64–70
  35. ↑ Johns 2003, s. 427
  36. ↑ Crone & Hinds 1986, s. 24-25
  37. ↑ Heidemann 2011, s. 167-168
  38. ↑ Heidemann 2011, s. 169
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Umaijadien_kalifaatin_kolikot&oldid=21086243”