Tyskerjente
Tyskerjente, alatyylisemmin tyskertøs (suom. saksalaistyttö, saksalaislutka) oli Norjassa käytetty pilkkanimitys, jota käytettiin Norjan miehityksen jälkeen toisen maailmansodan aikana saksalaiseen sotilaaseen rakkaussuhteessa olleista norjalaisnaisista. Norjassa ilmaisua on käytetty myös vastaavasti tanskalaisnaisista. Useimmat naisista olivat hyvin nuoria, vain harvat olivat tutkijoiden mukaan Norjan Nasjonal Samling -kansallissosialistisen puolueen jäseniä. Hyvin monet heistä olivat palvelustyttöjä ja noin kaksi kolmannesta heistä oli kotoisin maaseudulta. Noin puolet heistä kihlautui tai avioitui, tai oli aikeissa avioitua, saksalaissotilaan kanssa.[1]
Lukumäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksalaissotilaaseen miehityksen aikana suhteissa olleiden norjalaisnaisten lukumäärää on arvailtu saksalaisille sotilaille norjalaisnaisten synnyttämien lasten lukumäärän pohjalta. Kyseisten sotalasten lukumäärä oli 10 000–12 000. Historioitsija Terje Andreas Pedersenin mukaan noin yhdessä kymmenestä suhteesta syntyi lapsi, jolloin saksalaistyttöjen lukumäärä kokonaisuudessaan Norjassa olisi ollut 100 000–120 000. Hän perustaa arvionsa Oslon poliisin sodan jälkeen suorittamaan 800 naisen kuulusteluun, jonka perusteella yksi kymmenestä naisesta sai lapsen saksalaisrakastettunsa kanssa. Arvio on samansuuntainen tanskalaistutkija Anette Warringin johtopäätösten kanssa, jonka mukaan Tanskassakin noin yksi kymmenestä naisesta sai tällaisessa suhteessa lapsen. Tanskassa saksalaissotilaille syntyneitä sotalapsia oli 5 500 ja Warring arvioi tanskalaisia saksalaistyttöjä olleen noin 50 000.[2]
Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi asiaa on tutkittu vähän ja Pedersenin mukaan tilastomateriaalia on niukasti. Samaten tällaisen rakkaussuhteen määritelmäksi saattoi sodan jälkeen riittää se, että nainen hymyili, flirttasi tai kävi elokuvissa saksalaissotilaan kanssa. Bergens Tidende -lehti arvioi omien lähteidensä perusteella saksalaistyttöjen lukumäärän Norjassa olleen noin 50 000 ja 100 000 välillä.[2]
Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Norjan miehityksen päätyttyä 8. toukokuuta 1945 "saksalaistytöt" katsottiin maanpettureiksi huolimatta siitä, että he eivät olleen varsinaisesti rikkoneet mitään lakia. Naiset joutuivat laajalti julkisten nöyryytysten kohteiksi Norjan kotirintamajoukkojen, lääkärien, poliisin, oikeuslaitoksen ja Norjan hallituksen taholta. Naisten hiukset ajeltiin, monet internoitiin, jopa karkotettiin maasta ja heiltä otettiin pois Norjan kansalaisuus.[3] Naisiin suunnatut julkiset ja hallinnon taholta suunnatut toimenpiteet, kuten pidätykset, olivat laittomia. Esimerkiksi Bergenissä 599 naiselta otettiin pois Norjan kansalaisuus. Bergenin valtionarkiston hoitaja kertoo, esimerkkinä naisten kohtelusta, erään naisen joutuneen sodan jälkeen alistetuksi viikoittaiseen sukupuolitautikontrolliin, koska tällä oli ollut suhde saksalaissotilaaseen vuonna 1942.[4] Jälkikäteen asiasta on Norjassa enimmäkseen vaiettu, eikä sitä ole juurikaan tutkittu. Tutkijat pitävät erikoisena sitä, että vastaavasti saksalaisnaisten kanssa suhteessa olleet norjalaismiehet eivät käyneet läpi vastaavaa julkista häpäisyä. Naisten kohtelua onkin pidetty jopa rasistisista ja rotuhygieenisistä lähtökohdista motivoituneena toimintana.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Helle Aarnes: Tyskerjentenes livslange straff. Bergens Tidende, 15. maaliskuuta 2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17. elokuuta 2008. (norjaksi)
- ↑ a b Helle Aarnes: Hvr mange var de egentlig?. Bergens Tidende, 15. maaliskuuta 2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17. elokuuta 2008. (norjaksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Helle Aarnes: Krigshistorien vi ikke snakker om. Bergens Tidende, 15. maaliskuuta 2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17. elokuuta 2008. (norjaksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Helle Aarnes: 599 i Bergen mistet Staatsborgerskapet. Bergens Tidende, 15. maaliskuuta 2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17. elokuuta 2008. (norjaksi)