Titaani-isopropoksidi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Titaani-isopropoksidi

Ti(OiPr)4.pngSample of Titanium isopropoxide 01.jpg

Tunnisteet
CAS-numero 546-68-9
Ominaisuudet
Molekyylikaava Ti(OCH(CH3)2)4
Moolimassa 284,214
Ulkomuoto Väritön neste
Sulamispiste 18,5 °C[1]
Kiehumispiste 49 °C[1]
Tiheys 0,9711 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Reagoi veden kanssa

Titaani-isopropoksidi eli titaanitetraisopropoksidi (Ti(OCH(CH3)2)4) on titaanin ja isopropanolin alkoksidin, isopropoksidi-ionin muodostama yhdiste. Titaani-isopropoksidi on yleisesti käytetty katalyytti orgaanisen kemian synteeseissä ja lisäksi sitä käytetään titaanidioksidia olevien ohutkalvojen valmistukseen.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa titaani-isopropoksidi on väritöntä tai hieman kellertävää nestettä. Yhdiste liukenee orgaanisiin liuottimiin kuten alkoholeihin, eettereihin, bentseeniin ja organohalideihin. Vesi hydrolysoi sen, jolloin muodostuu titaanidioksidia. Titaani-isopropoksidi on heikko Lewis-happo. Monet titaanialkoksidit muodostavat liuoksessa dimeerejä tai aggregaatteja, mutta titaani-isopropoksidi on monomeerinä.[1][2]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muiden titaanialkoksidien tavoin titaani-isopropoksidia valmistetaan isopropanolin ja titaanitetrakloridin välisellä reaktiolla.[1]

Titaani-isopropoksidilla on paljon käyttöä orgaanisessa synteesissä. Siitä voidaan valmistaa muita titaani-alkoksideja vaihtoesteröintireaktiolla estereiden kanssa.[1] Tärkein käyttö on kuitenkin toimia katalyyttinä useissä reaktioissa. Tärkeitä titaani-isopropoksidin katalysoimia reaktioita ovat muun muassa vaihtoesteröinnit, 2,3-epoksialkoholien nukleofiilinen hajotus, isomerointireaktiot ja nukleofiiliset reaktiot sekä tyydyttyneiden että α,β-tyydyttymättömien karbonyyliyhdisteiden karbonyylihiileen. Yksi tärkeimmistä titaani-isopropoksidin reaktioista on kiraalisten epoksidien valmistamiseen käytettävä Sharpless-epoksidointi, jossa titaani-isopropoksidi muodostaa kompleksin dietyylitartraatin kanssa ja hapettimena toimii tert-butyylihydroperoksidi tai kumeenihydroperoksidi.[2][3] Titaani-isopropoksidia voidaan käyttää myös titaanidioksidiohutkalvojen valmistamiseen ALD-menetelmällä[4].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Donald E. Putzig & Jillian R. Moncartz: Titanium Compounds, Organic, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 5.2.2014
  2. a b Martin G. Banwell, Patricia García-García & Enrique Aguilar: Titanium Tetraisopropoxide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2006. Teoksen verkkoversio Viitattu 5.2.2014
  3. Ari M. P. Koskinen: Asymmetric Synthesis of Natural Products, s. 105. 2. painos. John Wiley & Sons, 2012. ISBN 978-1-119-97669-1. (englanniksi)
  4. Tommi Kääriäinen, David Cameron, Marja-Leena Kääriäinen, Arthur Sherman: Atomic Layer Deposition, s. 88. John Wiley and Sons, 2013. ISBN 9781118747421. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.2.2014). (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.