The Wall

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee rockalbumia. The Wall on myös Marvelin sarjakuvahahmo.
The Wall
Pink Floyd
Studioalbumin The Wall kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  huhti–marraskuussa 1979
 Julkaistu 30. marraskuuta 1979 (UK)
8. joulukuuta 1979 (US)
 Tuottaja(t) Bob Ezrin, David Gilmour, Roger Waters
 Tyylilaji progressiivinen rock
psykedeelinen rock
taiderock
 Kesto 80.21
 Levy-yhtiö Harvest Records (UK)
Columbia Records (myöh. Capitol Records) (US)
Pink Floydin muut julkaisut
Animals
(1977)
The Wall
(1979)
The Final Cut
(1983)
Singlet albumilta The Wall
  1. Another Brick in the Wall Part 2
    Julkaistu: tammikuu 1980
  2. Run Like Hell
    Julkaistu: huhtikuu 1980
  3. Comfotably Numb
    Julkaistu: kesäkuu 1980

The Wall on Pink Floydin vuonna 1979 julkaisema tupla-albumi, jonka pohjalta on tehty myös elokuva. Albumin sanoitti ja sävelsi yhtyeen basisti Roger Waters. Levy on konseptialbumi, ja sen kappaleet kertovat miehestä nimeltä Pink, joka on joutunut lapsesta asti yhteiskunnan, äitinsä ja koulun piinaamaksi. Pinkin isä kuoli toisen maailmansodan aikana. Nämä traagiset kokemukset saavat Pinkin aloittamaan kuvitteellisen muurin rakentamisen, jolloin kaikki vastaiskut ovat vain ”Another brick in The Wall”, eli uusi tiili tähän muuriin. Lopulta Pink pakenee lopullisesti muurin taakse omaan maailmaansa, jossa hän muun muassa kuvittelee olevansa fasistinen diktaattori.

Albumin tunnetuimmat kappaleet ovat ”Another Brick In The Wall pt.2” ja ”Comfortably Numb”. Albumi on myynyt Yhdysvalloissa RIAA:n mukaan 23 kertaista platinaa (11,5 miljoonaa, tupla-albumina), joten se on yhtyeen toiseksi myydyin albumi, myydyimpänä The Dark Side of the Moon vuodelta 1973. Rolling Stone -musiikkilehti valitsi The Wallin kaikkien aikojen 87. parhaaksi albumiksi Top 500 -albumilistallaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin teon aikoihin yhtye oli hajanaisessa tilassa. Roger Waters joutui vastaamaan lähes kaikesta uudesta kappalemateriaalista. Levyn valmistumisen aikoihin Waters junaili kosketinsoittaja Richard Wrightille potkut yhtyeestä. Syynä oli se, että Wright ei juuri ollut mukana levyn teossa. Hän ei ollut äänittänyt omia osuuksiaan ja muut joutuivat äänittämään niitä. Tämän myöntävät myös Nick Mason ja David Gilmour. Wright osallistui kuitenkin albumin konsertteihin palkattuna muusikkona. Lopulta Wright itse sai eniten rahaa albumin konserteista sillä hänen ei pitänyt osallistua konserttien kustannuksiin kiertueen ollessa tappiollinen.

Konsertit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Wallia esitettiin vain muutaman kerran konsertissa, vuosina 1980 ja 1981 Los Angelesissa, New Yorkissa, Lontoossa ja Dortmundissa. Tämä johtui esitysten suurista rakennuskustannuksista. Esitykseen kuului yleisön ja yhtyeen väliin rakennettu valtava muuri, joka hajotettiin esityksen lopuksi. Tämän lisäksi show sisälsi Pink Floydin vakiorekvisiittaa kuten suuria näyttöjä, lentäviä sikoja ja runsaasti pyrotekniikkaa. Konsertin rakentamisesta aiheutuneet kulut köyhdyttivät bändiä kosketinsoittaja Wrightiä lukuun ottamatta, joka toimi kiertueella palkattuna muusikkona. Konserteista julkaistiin 2000 livealbumi Is There Anybody Out There?: The Wall Live 1980–1981.

Roger Waters esitti The Wall -albumin kokonaisuudessaan "The Wall Live" maailmankiertueella vuosina 2010 ja 2011 jolloin se esitettiin myös Suomessa Hartwall Areenalla 27.–28. huhtikuuta 2011.

Kappalelista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki kappaleet säv. ja san. Roger Waters, ellei toisin mainita. 

1. puoli
Nro Nimi Tekijä(t) Päävokaalit Kesto
1. In the Flesh?     Waters 3:19
2. The Thin Ice     Gilmour, Waters 2:27
3. Another Brick in the Wall Part 1     Waters 3:21
4. The Happiest Days of Our Lives     Waters 1:46
5. Another Brick in the Wall Part 2     Gilmour, Waters 4:00
6. Mother     Waters, Gilmour 5:36
2. puoli
Nro Nimi Tekijä(t) Päävokaalit Kesto
1. Goodbye Blue Sky     Gilmour 2:45
2. Empty Spaces     Waters 2:10
3. Young Lust   Waters, Gilmour Gilmour 3:25
4. One of My Turns     Waters 3:35
5. Don't Leave Me Now     Waters 4:16
6. Another Brick in the Wall Part 3     Waters 1:14
7. Goodbye Cruel World     Waters 1:13
3. puoli
Nro Nimi Tekijä(t) Päävokaalit Kesto
1. Hey You     Gilmour, Waters 4:40
2. Is There Anybody Out There?     Waters 2:44
3. Nobody Home     Waters 3:26
4. Vera     Waters 1:35
5. Bring the Boys Back Home     Waters 1:21
6. Comfortably Numb   Gilmour, Waters Waters, Gilmour 6:24
4. puoli
Nro Nimi Tekijä(t) Päävokaalit Kesto
1. The Show Must Go On     Gilmour 1:36
2. In the Flesh     Waters 4:13
3. Run Like Hell   Gilmour, Waters Waters 4:19
4. Waiting for the Worms     Waters, Gilmour 4:04
5. Stop     Waters 0:30
6. The Trial   Waters, Ezrin Waters 5:13
7. Outside the Wall     Waters 1:41

Albumin tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi kertoo tarinan päähenkilöstä nimeltä Pink. Hän kokee elämässään suuria kolauksia ja pettymyksiä jo lapsuudestaan saakka. Hänen isänsä kuoli toisessa maailmansodassa (”Bring the Boys Back Home”), hänen ylisuojeleva äitinsä tukahduttaa hänen valinnanvapauttansa (”Mother”) ja hänen kouluopettajansa on tyrannimainen, joka haluaa muokata hänestä ja luokanoppilaista heidän ihannekansalaisiksi vasten oppilaiden tahtoa (”The Happiest Days of Our Lives”). Pink alkaa syrjäytyä muusta maailmasta voidakseen suojella itseään tuskalta. Jokainen huono kokemus on ”vain uusi tiili muuriin” (”Another Brick in the Wall”). Pink alkaa rakentaa sosiaalista muuria hänen ja muun yhteiskunnan välille, joka kuitenkin keskeytyy kun hänestä tulee rocktähti ja hän menee naimisiin.

Hänen vaimonsa kuitenkin pettää häntä ja Pink alkaa vaipua masennukseen ja tulee katkeraksi ja jatkaa muurin rakentamista (”Another Brick in the Wall Pt. 3”). Ensimmäisen levyn lopussa hänen muurinsa on valmis (”Goodbye Cruel World”).

Pink menettää mielenterveytensä muurin sisällä, mutta joutuu tekemisiin muiden ihmisten kanssa, sillä hän on vielä suosittu rockmuusikko, joten hänen pitää keikkailla vasten hänen tahtoaan (”The Show Must Go on”). Hän ei kuitenkaan fyysisesti jaksa, joten hän saa huumaavaa ainetta (”Comfortably Numb”). Huumetokkurassa Pink alkaa kuvitella olevansa natsijohtaja ja hän kuvittelee hänen rock-konserttiensa olevan jonkinlaisia kokouksia, jossa fanit ovatkin hänen miehiään (”In the Flesh” ja ”Run Like Hell”). Kuitenkin osa hänestä taistelee tätä vastaan ja hän laittaa itsensä oikeuteen, jossa kaikki häntä vahingoittaneet osapuolet puolustelevat itseään (”The Trial”). Opettaja puolustelee että hänen vaimonsa pakotti hänet tekemäänsä vääryyteen. Vaimo syyttää Pinkiä itse kylmyydestä häntä kohtaan. Äiti taas ei halunnut menettää Pinkiä kuten hän menetti Pinkin isänkin. Vaimo osoittaa että Pink itse on osallisesti syyllinen kohtaloonsa sillä hän käyttäytyi itse kylmästi vaimoaan kohtaan ja piti kaiken sisällään kyselemättä muilta osapuolilta heidän näkökulmaansa. Perusteluiden jälkeen Tuomari käskee hänen rikkoa muurin. Pink jää muurin ulkopuolelle, mutta ei kerrota mitä Pinkille loppujen lopuksi käy (”Outside the Wall”).

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pink
  • Vaimo (”Wife”)
  • Äiti (”Mother”)
  • Opettaja (”Schoolmaster”)
  • Tuomari (”The Judge”)

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Isä (”Daddy”/”Father”)
  • Manageri
  • bändäri
  • Hammer (Kannattajajoukko)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Another Brick in the Wall (Part 2)”/”One of My Turns” (tammikuu, 1980)
  • ”Run Like Hell”/”Don't Leave Me Now” (huhtikuu, 1980)
  • ”Comfortably Numb”/”Hey You” (kesäkuu, 1980)

Muusikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]