The Dreaming (yhdysvaltalainen yhtye)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
The Dreaming
Tiedot
Toiminnassa 2002
Tyylilaji goottirock
synthrock
Kotipaikka Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

Christopher Halllaulu
Carlton Bostkitara
Brent Ashleybasso
Johnny Harorummut
Walter Flakuskoskettimet

Levy-yhtiö

Metropolis Records, Goomba Records, EMI, Epochal Artists, Dream Corpse records

Aiheesta muualla
Kotisivut

The Dreaming on yhdysvaltalainen rock-yhtye, jonka perusti Stabbing Westwardin entinen jäsen Christopher Hall Kaliforniassa vuonna 2002.

Hall toimii yhtyeen solistina. Lisäksi yhtyeeseen liittyivät basisti Jonathan Dyke ja kitaristi Diego Russo. Rumpuja soittaa Johnny Haro (Econoline Crush, Masque).

Yhtyeen uusi albumi Puppet ilmestyi 1. marraskuuta 2011. Se sisältää laajalti yhtyeen vanhempaa tuotantoa, jota ei ole julkaistu Etched in Bloodilla, kuten kappaleet Solo Crucifixion, Puppet ja Depeche Mode -cover It’s No Good. Ensimmäiseksi singleksi on vahvistettu Every Trace, josta kuvattiin myös musiikkivideo – yhtyeen ensimmäinen sitten vuonna 2005 ilmestyneen Elektra-elokuvan soundtrackille päätyneen Beautiful-kappaleen. The Dreaming julkaisi uudelta albumiltaan musiikkivideot kronologisessa järjestyksessä kappaleille Every Trace, Puppet, It's No Good ja Breathing. Yhtye myös kuvasi videon edellisen albumin punk-henkiselle Bullet-kappaleelle, sekä taltioi Stabbing Westward-coverin Sometimes it Hurts ja Adele-coverin Set Fire to the Rain, joka ei esiinny yhdelläkään albumilla.

Yhtye ilmoitti alkuvuodesta 2013 solmineensa levytyssopimuksen Goomba Recordsin kanssa ja työstävänsä uutta materiaalia. Christopher Hall on myös ilmoittanut, että uusi levy saattaa sisältää uudelleennauhoitetun version Stabbing Westwardin hitistä Sometimes it Hurts.

Kesäkuussa 2013 yhtye koki taas kokoonpanovaihdoksia, kun Christopher Hall ilmoitti yhtyeen Facebook-sivuilla basisti Martin Kellyn jättäneen yhtyeen, ja basistin paikalle palasi parin vuoden takainen pitkäaikaisjäsen Brent Ashley. Myös Carlton Bostia oli hänen omien sanojensa mukaan, "yritetty kosiskella takaisin yhtyeeseen, koska olihan hän myös säveltänyt kaksi uutta kappalettakin heille". Kumminkin kesällä 2013 The Dreaming vahvisti Carlton Bostin The Dreamingin epäviralliseksi jäseneksi. Ilmoitukseen liitettiin myös miehen kiireet Orgyn ja Berlinin kitaristina, jonka vuoksi hän ei välttämättä ehtisi jokaiselle keikalle.

Vuoden 2013 elokuussa kitaristi Richard Jazmin ilmoitti jättävänsä yhtyeen. Syyt ovat epäselviä ja kiisteltyjä, sillä mies jätti yhtyeen viikkoa ennen kiertuetta, mistä erityisesti rumpali Johnny Haro oli sosiaalisessa mediassa avoimesti käärmeissään.

Christopher Hall vahvisti myös kolmannen Dreaming-levyn olevan suunnitteilla alkuvuodelle 2014, ja lupaili kovasti albumin jatkavan Stabbing Westward -vaikutteista suuntaa. Hän myös kaavaili tuottajaksi muun muassa HIMin kanssa työstänyttä John Fryeria.

Ensimmäisiä maistiaisia uudelta levyltä kuultiin yhtyeen Soundcloud-sivulta, jonne on ladattu pieni pätkä Alone-kappaleesta. Alonella Hallin mukaan voi myös kuulla Walter Flakusin soitantaa.

Kolmannen Dreaming-albumin tekemiseen liittynyt dramatiikka on Christopher Hallin mukaan ohi. Yhtye on kertonut saaneensa levytyssopimuksen myötä paremman rahoituksen levyn tekemiseen, ja Euroopan kiertueen suunnittelemiseen. Myös vuoden 2014 puolivälissä Walter Flakus ilmoitettiin liitetyksi yhtyeeseen.

Halloweenina 2014 Christopher Hall vahvisti Stabbing Westwardin paluun the Dreamingin nimellä. Samana päivänä myös julkaistiin uusi "Alone"-musiikkivideo, joka toimisi helmikuussa julkaistavan Rise Again-albumin debyyttisinglenä.

Yhtyeen tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet vanhat Stabbing Westward -fanit ovat kritisoineet yhtyeen "radioystävällisyyttä" ja kaupallistumista edeltäjäänsä verrattuna. The Dreamingin jäsenet pukeutuvat keikoillaan täysin mustiin ja kitaristit ja basisti soittavat yleensä valkoisilla instrumenteilla, yleensä Gibson Les Pauleilla ja Schecterin bassoilla. Yhtyeen musiikki on muuttunut Stabbing Westwardia instrumentaalisesti kevyemmäksi ja nopeammaksi, mutta sanoituksissaan edelleen yhtä ahdistunutta ja masentunutta ellei enemmänkin. Yhtye on ottanut enemmän vaikutteita goottiteemasta kuin Stabbing Westward, mikä erottuu eritoten Puppet-albumilla. Christopher Hallin mukaan yhtyeen debyytti oli kariutunut hänen ja Johnny Haron alkuperäisestä visiosta, jolloin Puppetilla he yrittivät korjata asiaa. Puppetin soundi olikin edeltäjäänsä raskaampi, tummanpuhuvampi ja hyökkäävämpi. Sisältäen silti tiettyjä popkoukkuja yhdessä ellei toisessakin kappaleessa. Puppetilta tosin puuttuu teknisesti haastavat kitarasoolot, joita Etched in Bloodilla voi kuulla muun muassa Sticks and Stones-kappaleessa. Kitaravetoisuus ylinpäänsä on jäänyt taka-alalle. The Dreaminging ulkoasua ja soundia on pidetty hyvin merkittävänä 2000-luvun puolivälin emoyhtyeiden synnylle, ottaen vaikutteita goottirockin ulkoasusta, synthpopin ja punkin sointukierroista. Myös yhtyeen edeltäjää Stabbing Westwardia pidetään tärkeänä vaikuttajana kyseiselle tyylisuunnalle synkeillä ja itsetuhoisilla teemoillaan, mutta yhtyeen ulkoasu oli lähempänä perinteisempää rockia.

Kiertueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Dreaming teki ensimmäisen kiertueensa Yhdysvalloissa vuonna 2006 Ill Ninon, Godheadin ja Ran kanssa. Suurin osa vuodesta 2007 meni heidän debyyttialbuminsa Etched in Blood nauhoittamisessa, sekä heidän soittaessaan loppuun Warped Tour -kiertuettaan. Vuonna 2008 he soittivat kolmen kuukauden kiertueen markkinoidakseen debyyttinsä ilmestymistä. Yhtyeen toisen albumin mainonnan vuoksi he soittivat 2011 Winter Tourin, joka sisälsi 12 keikkaa, ja kaikki Yhdysvalloissa erinäsillä yökerhoilla. Viimeinen keikka oli sovittu Pops nightclubissa Illinoisin Saugetissa. Kiertue oli menestys ja tätä jatkettiin vielä Spring Tourilla ja Download This Tour -kesäkiertueella.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Dreaming on tehnyt kaksi EP-levyä, joista ensimmäinen on myynyt noin 7 500 kappaletta, ja kaikki levyä edeltäneet julkaisut yhteensä noin 30 000 kappaletta, myös Etched in Blood myi yli kultalevyrajan Yhdysvalloissa. Yhtyeellä on myös kaksi demoa.

Demo1 (2003/2004)

  1. Let it Burn
  2. Fly Away
  3. You Are

Demo2 (2003/2004)

  1. Bleed
  2. Solo Crucifixion
  3. Drowning

"The Dreaming" (2005)

  1. Let it Burn
  2. Afraid
  3. Bleed
  4. Beautiful

"Bonus Tracks" (2005)

  1. Puppet
  2. Whole
  3. Solo Crucifixion
  4. You Are

"Dreamo" (2006)

  1. Crawl
  2. Whole
  3. Fly Away
  4. Disconnected

"Club Re-mixes" (2007)

  1. On Your Knees
  2. Hell & Ecstasy
  3. Tears we Cry
  4. Kiss Goodnight
  5. Fucking Go Away

Etched in Blood[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dead to Me
  2. Bullet
  3. Ugly (Beautiful)
  4. Let it Burn
  5. Sticks & Stones
  6. Bleed
  7. Become Like You
  8. Disconnected
  9. Eating me Alive
  10. What Do You Want
  11. Make it Go Away
  12. Send me an Angel (Real Life Cover)

Pre-Op[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pre-Op on kokoelmalevyn kaltainen julkaisu, jota yhtye myi kiertueellaan 2008.

  1. Send Me An Angel (Real Life Cover)
  2. Puppet (Bonus Tracks)
  3. Hollowman (Ennenjulkaisematon)
  4. Solo Crucifixion (Bonus Tracks)
  5. Afraid (The Dreaming)
  6. You Are (Bonus Tracks)
  7. Whole (Bonus Tracks)
  8. Lets Go To Bed (The Cure Cover)
  9. Crawl (Dreamo)
  10. Always & Never (Ennenjulkaisematon)
  11. Fly Away (Dreamo)
  12. F**king Go Away (Club Remixes)

Puppet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Puppet
  2. Every Trace
  3. Breathing
  4. There Will be Blood
  5. End in Tears
  6. Fight For You
  7. Stitches (Hollowman uusittuna)
  8. It's No Good (Depeche Mode-cover)
  9. Hole (Whole uusittuna)
  10. Solo Crucifixion
  11. Too Late
  12. Always and Never

Rise Again[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Afraid (Uusittuna)
  2. Alone (Uusittuna)
  3. Blink of an Eye
  4. Destroy
  5. Empty Promises
  6. Kisses taste like Death
  7. Painkillers
  8. Rise Again
  9. Still Believe
  10. Throw it Away

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Beautiful
  • Let it Burn
  • Bullet
  • Every Trace
  • Fight For You

Musiikkivideot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Beautiful
  • Make it Go Away
  • Dead to Me
  • Bullet
  • Every Trace
  • Puppet
  • It's No Good
  • Breathing
  • Set Fire to the Rain
  • Sometimes it Hurts

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Christopher Hall – laulu (2002–)
  • Johnny Haro – rummut (2002–)
  • Francesca De Struct - Basso (2015-)
  • Carlton Bost – kitara (2007–2011, 2013–)
  • Walter Flakus – koskettimet (2014–)

Entiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kitaristit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cyamak Ashtiani – (2013)

Basistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brent Ashley (2005-2011, 2013-2015)
  • Martin Kelly (2011–2013)
  • Brent Ashley (2005–2011, 2013)
  • Jonathan Dyke (2002–2005)

Kosketinsoittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Walter Flakus (2014-)

Etched in Blood -kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Christopher Hall
  • Brent Ashley
  • Jinxx
  • Johnny Haro
  • Carlton Bost
  • Clayton Ryan (Kiertueella)

Puppet-kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Christopher Hall (*)
  • Brent Ashley
  • Eric Griffin
  • Johnny Haro (*)
  • Carlton Bost
  • Martin Kelly (kiertueella) (*)
  • Ryan Seelbach (kiertueella)
  • Nick Quijano (kiertueella) (*)
  • Richard Jazmin (kiertueella) (*)

(*)=Virallinen jäsen

Rise Again -kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Christopher Hall
  • Carlton Bost
  • Brent Ashley
  • Johnny Haro
  • Walter Flakus