The Dreaming (yhdysvaltalainen yhtye)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
The Dreaming
(2002– )
Tiedot
Tyylilaji: Modern Darkwave
Goottirock
Alternative Rock
Emo
Tunnelmametalli
Synthrock
Kotipaikka: Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Laulukieli: englanti
Sivusto: http://www.thedreamingband.com/
Jäsenet
Christopher Hall laulu
Carlton Bost Kitara
Brent Ashley Basso
Johnny Haro rummut
Levy-yhtiöt
Goomba Records, EMI, Epochal Artists, Dream Corpse records

The Dreaming on yhdysvaltalainen rock- ja darkwaveyhtye, jonka perusti Stabbing Westwardin entinen jäsen Christopher Hall Kaliforniassa vuonna 2002.

Hall toimii yhtyeen solistina, lisäksi yhtyeeseen liittyivät basisti Jonathan Dyke ja kitaristi Diego Russo. Rumpuja soittaa Johnny Haro (Econline Crush, Masque).

Yhtyeen uusi albumi Puppet ilmestyi 1. marraskuuta 2011. Se sisältää laajalti yhtyeen vanhempaa tuotantoa, jota ei ole julkaistu Etched in Bloodilla, kuten kappaleet ”Solo Crucifixion”, ”Puppet” ja Depeche Mode -cover ”It’s No Good”. Ensimmäiseksi singleksi on vahvistettu ”Every Trace”, josta kuvattiin myös musiikkivideo – yhtyeen ensimmäinen sitten vuonna 2005 ilmestyneen Elektra-elokuvan soundtrackille päätyneen ”Beautifulin”. The Dreaming julkaisi uudelta albumiltaan musiikkivideot kronologisessa järjestyksessä kappaleille "Every Trace", "Puppet", "It's No Good" ja "Breathing". Yhtye myös kuvasi videon edellisen albumin punk-henkiselle "Bullet"-kappaleelle, taltioinut Stabbing Westward-coverin "Sometimes it Hurts" ja Adele-coverin "Set Fire to the Rain", joka ei esiinny yhdelläkään albumilla.

Yhtye julkisti alkuvuodesta 2013 solmineen levytyssopimuksen Goomba Recordsin kanssa ja työstää uutta materiaalia. Christopher Hall on myös ilmoittanut, että uusi levy saattaa sisältää uudelleennauhoitetun version Stabbing Westwardin hitistä "Sometimes it Hurts".

Kesäkuussa 2013 yhtyettä kohtasi taas kokoonpanovaihdokset Christopher Hallin imoittaessa bändin Facebook-sivuilla basisti Martin Kellyn jättäneen yhtyeen ja basistin paikalle palasi parin vuoden takainen pitkäaikaisjäsen Brent Ashley. Myös Carlton Bostia on hänen sanojensa mukaan yritetty kosiskella takaisin yhtyeeseen ja hän oli myös säveltänyt pari uutta kappaletta yhtyeelle.

Myöhemmin kesällä 2013 The Dreaming vahvisti Carlton Bostin epäviralliseksi osaksi The Dreamingia. Ilmoitukseen liitettiin myös miehen kiireet Orgyn ja Berlinin kitaristina, jonka vuoksi ei välttämättä ehdi jokaiselle keikalle.

Vuoden 2013 elokuussa kitaristi Richard Jazmin ilmoitti jättävänsä yhtyeen. Syyt ovat epäselviä ja kiisteltyjä, sillä mies jätti yhtyeen viikkoa ennen kiertuetta, mistä erityisesti rumpali Johnny Haro on ollut sosiaalisessa mediassa avoimesti käärmeissään. Richard Jazmin julkaisi Facebook-sivullaan pitkän "kirjeen" asiaan liittyen. "I guess the dreaming backlash has begun. I'm sad to annonounce that I will not be able to join them for the upcoming tour due to an obligation that I tried very hard to resolve, but was not able to. Apparently I'm now being crucified from their posts, and I completely understand their disappointment, but there's a lot more to this story than anyone knows. I've dealt with more than anyone has and overlooked all of it for the benefit of the band. I won't publish any details, because I believe that would be in bad taste and that they are private matters anyway. I hope that most of you understand that I gave them the best efforts in performing, writing and recording, and being a team player. But due to many unresolved issues, I felt it was my time to move on, rather than become increasingly more unhappy and confused. I know they're upset, but I will always love and respect them, and cherish all the times we spent together. I learned a lot and I'm very greatful for the experience. Since this is all new, I'm going to avoid making any comments because they will probably be fueled by defensive, irrational thoughts and emotions and this isn't what I wanted any of this to be about. I support chris, johnny, brent, and carlton in all of their other artistic pursuits. This isn't an easy business to be a part of. You have to be ambitious, but also realistic. Unfortunately some aren't as fair or supportive towards eachother and its a shame. I wish the band and each one of them as individuals the very best."

Päivityksen aitoutta ollaan kyseenalaistettu miehen kuuluessa myös Powerman 5000-yhtyeeseen.

Christopher Hall on vahvistanut myös kolmannen Dreaming-levyn olevan suunnitteila alkuvuodelle 2014 ja lupailisi kovasti albumin jatkavan Stabbing Westward-vaikutteista suuntaa. Hän myös kaavailee tuottajaksi muun muassa HIMin kanssa työstänyttä John Fryeria.

Ensimmäisiä maistiaisia uudelta levyltä voidaan kuulla yhtyeen Soundcloud-sivulta, jonne on ladattu pieni pätkä Alone-kappaleesta. Alonella Hallin mukaan voi myös kuulla Walter Flakusin soitantaa.

Yhtyeen tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet vanhat Stabbing Westward -fanit ovat kritisoineet bändin "radioystävällisyyttä" ja kaupallistumista edeltäjäänsä verrattuna. The Dreamingin jäsenet pukeutuvat keikoillaan täysin mustiin ja kitaristit ja basisti soittavat yleensä valkoisilla instrumenteilla. Yleensä Gibson Les Pauleilla ja Schecterin bassoilla. Bändin musiikki on muuttunut Stabbing Westwardia instrumentaalisesti kevyemmäksi ja nopeammaksi, mutta sanoituksissaan edelleen yhtä ahdistunutta ja masentunutta, ellei enemmänkin. Bändi on ottanut enemmän vaikutteita goottiteemasta, kuin Stabbing Westward, mikä erottuu eritoten Puppet-albumilla. Christopher Hallin mukaan yhtyeen debyytti oli kariutunut hänen ja Johnny Haron alkuperäisestä visiosta, jolloin Puppetilla he yrittivät korjata asiaa. Puppetin soundi olikin edeltäjäänsä raskaampi, tummanpuhuvampi ja hyökkäävämpi. Sisältäen silti tiettyjä popkoukkuja yhdessä, ellei toisessakin kappaleessa. Puppetilta tosin puuttuu teknisesti haastavat kitarasoolot, joita Etched in Bloodilla voi kuulla muun muassa Sticks and Stones-kappaleessa. Kitaravetoisuus ylinpäänsä on jäänyt taka-alalle. The Dreaminging ulkoasua ja soundia on pidetty hyvin merkittävänä 2000-luvun puolivälin emoyhtyeiden synnylle, ottaen vaikutteita Goottirockin ulkoasusta, Synthpopin ja Punkin sointukierroista. Myös yhtyeen edeltäjää Stabbing Westwardia pidetään tärkeänä vaikuttajana kyseiselle tyylisuunnalle synkeillä ja itsetuhoisilla teemoillaan, mutta yhtyeen ulkoasu oli lähempänä perinteisempää Rockia.

Kiertueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bändi teki ensimmäisen kiertueensa Yhdysvalloissa vuonna 2006 Ill Ninon, Godheadin ja Ran kanssa. Suurin osa vuodesta 2007 meni heidän debyyttialbuminsa Etched in Blood nauhoittamisessa, sekä heidän soittaessaan loppuun Warped Tour -kiertuettaan. Vuonna 2008 he soittivat kolmen kuukauden kiertueen markkinoidakseen debyyttinsä ilmestymistä. Yhtyeen toisen albumin mainonnan vuoksi he soittivat 2011 Winter Tourin, joka sisälsi 12 keikkaa. Kaikki Yhdysvalloissa erinäsillä yökerhoilla. Viimeinen keikka oli sovittu Pops nightclubissa Illinoisin Saugetissa. Kiertue oli menestys ja tätä jatkettiin vielä Spring Tourilla ja Download this tour-kesäkiertueella.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bändi on tehnyt kaksi EP-levyä, joista ensimmäinen on myynyt noin 7500 kappaletta, ja kaikki levyä edeltäneet julkaisut yhteensä noin 30000 kappaletta ja Etched in Blood möi yli kultalevyrajan USAssa. Bändillä on myös kaksi demoa.

Demo1 (2003/2004)

  1. Let it Burn
  2. Fly Away
  3. You Are

Demo2 (2003/2004)

  1. Bleed
  2. Solo Crucifixion
  3. Drowning

"The Dreaming" (2005)

  1. Let it Burn
  2. Afraid
  3. Bleed
  4. Beautiful

"Bonus Tracks" (2005)

  1. Puppet
  2. Whole
  3. Solo Crucifixion
  4. You Are

"Dreamo" (2006)

  1. Crawl
  2. Whole
  3. Fly Away
  4. Disconnected

"Club Re-mixes" (2007)

  1. On Your Knees
  2. Hell & Ecstasy
  3. Tears we Cry
  4. Kiss Goodnight
  5. Fucking Go Away

Etched in Blood[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dead to Me
  2. Bullet
  3. Ugly (Beautiful)
  4. Let it Burn
  5. Sticks & Stones
  6. Bleed
  7. Become Like You
  8. Disconnected
  9. Eating me Alive
  10. What Do You Want
  11. Make it Go Away
  12. Send me an Angel (Real Life Cover)

Pre-Op[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pre-Op on kokoelmalevyn kaltainen julkaisu, jota bändi möi kiertueellaan 2008.

  1. Send Me An Angel (Real Life Cover)
  2. Puppet (Bonus Tracks)
  3. Hollowman (Ennenjulkaisematon)
  4. Solo Crucifixion (Bonus Tracks)
  5. Afraid (The Dreaming)
  6. You Are (Bonus Tracks)
  7. Whole (Bonus Tracks)
  8. Lets Go To Bed (The Cure Cover)
  9. Crawl (Dreamo)
  10. Always & Never (Ennenjulkaisematon)
  11. Fly Away (Dreamo)
  12. F**king Go Away (Club Remixes)

Puppet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Puppet
  2. Every Trace
  3. Breathing
  4. There Will be Blood
  5. End in Tears
  6. Fight For You
  7. Stitches (Hollowman uusittuna)
  8. It's No Good (Depeche Mode-cover)
  9. Hole (Whole uusittuna)
  10. Solo Crucifixion
  11. Too Late
  12. Always and Forever (Always And Never uusittuna)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Beautiful
  • Let it Burn
  • Bullet
  • Every Trace
  • Fight For You

Musiikkivideot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Beautiful
  • Make it Go Away
  • Dead to Me
  • Bullet
  • Every Trace
  • Puppet
  • It's No Good
  • Breathing
  • Set Fire to the Rain
  • Sometimes it Hurts

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kitaristit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Basistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etched in Blood-kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Christopher Hall
  • Brent Ashley
  • Jinxx
  • Johnny Haro
  • Carlton Bost
  • Clayton Ryan (Kiertueella)

Puppet-kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Christopher Hall (*)
  • Brent Ashley
  • Eric Griffin
  • Johnny Haro (*)
  • Carlton Bost
  • Martin Kelly (Kiertueella) (*)
  • Ryan Seelbach (Kiertueella)
  • Nick Quijano (Kiertueella) (*)
  • Richard Jazmin (Kiertueella) (*)

(*)=Virallinen jäsen