The Awakening

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
The Awakening
The Awakening
Ashtonnyte theawakening.jpg
Tiedot
Toiminnassa: 1995–
Tyylilaji: alternative rock
goottirock
darkwave
Kotipaikka: Johannesburg, Etelä-Afrikka
Laulukieli: englanti
Sivusto: http://www.awakening.co.za/
Jäsenet
Ashton Nyte Laulu ja Sähkökitara
Frankie Clark Bassokitara
Marcus van der Tuin Sähkökitara, taustalaulu
Rici7 Rumpusetti (live)
Entiset jäsenet
Jenni Hazell Bassokitara
Philip Booyens Sähkökitara
Mark Sprawsen Sähkökitara
Glenn Welman Rumpusetti
Andre Liebenberg Bassokitara
Catherine Stone Kosketinsoitin
Kate Towsey Bassokitara
Matthew Fink Kosketinsoitin
Marcus Kusche Sähkökitara
Garrick van der Tuin Rumpusetti
Herman Kruger Rumpusetti
Levy-yhtiöt
Intervention Music 1997
Youngside Records (Yhdysvallat)  
Massacre Records (Eurooppa) 2006–

The Awakening on eteläafrikkalainen, Johannesburgista kotoisin oleva goottirockyhtye, jonka laulaja-kitaristi-tuottaja Ashton Nyte perusti vuonna 1995. Lehdistössä yhtyettä on kutsuttu "Etelä-Afrikan menestyneimmäksi goottirockyhtyeeksi ja yhdeksi alternative-piirien johtavista yhtyeistä."[1]

Yhtye on julkaissut kahdeksan täyspitkää studioalbumia, kokoelma-albumin, kaksi musiikkivideota ja kaksi ep-levyä sekä saanut soittoaikaa Etelä-Afrikan Euroopan ja Yhdysvaltojen radiokanavilla ja klubeilla. The Awakening oli ensimmäinen goottirockyhtye, joka oli pääesiintyjänä suurilla kansallisilla festivaaleilla Etelä-Afrikassa, mukaan lukien Oppikoppissa ja RAMfestissa.[2]. Vuodesta 2008 yhtye on toiminut Yhdysvalloissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen perustaminen ja Risen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1994 eteläafrikkalaisen Martyr's Image -yhtyeen hajottua kitaristi-laulaja Ashton Nyte pyysi basisti Jenni Hazellin mukaan projektiinsa, joka silloin kulki nimellä Children of the Torch. Vuoden ajan he harjoittelivat ja hioivat Ashtonin kirjoittamaa materiaalia rumpukoneen avulla. Kitaristi Philip Booyens liittyi livekokoonpanoon saman vuoden joulukuussa. Yhtye otti myöhemmin käyttöön nimen The Awakening ja soitti ensimmäisen konserttinsa helmikuussa 1996.

Maaliskuussa Nyte alkoi työstää yhtyeen esikoisalbumia Risen. Albumi äänitettiin Mega Music Studiosissa Johannesburgissa tuottajanaan Leon Erasmus. Nauhoittamisen lomassa yhtye teki lavaesityksiä ja Nyte palasi kesken kiertueen studioon äänittämään coverin Simon & Garfunkelin kappaleesta The Sounds of Silence. Risen julkaistiin sen jälkeen. Single saavutti ensimmäisen sijan Etelä-Afrikan rocklistoilla, ja siitä tuli kulttiklassikko.[3]

Goottirock oli käytännössä ennenkuulumatonta Etelä-Afrikassa, ja The Awakeningista tuli välittömästi kuuluisa ja paljolti kiistanalainen.[4] Yhtye kiersi Afrikkaa tiiviisti kolmihenkisenä.

Request[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmin vuonna 1997 Ashton sijoitti pieneen digitaalistudiooon ja alkoi työstää jatkoa Risenille. Toinen albumi Request otti enemmän vaikutteita New Romantic -suuntauksen electrosta ja industrialista. Yhtye alkoi saada enemmän valtavirran huomiota radiossa ja viestimissä singleillä Maree, Rain ja Before I Leap. Maree-singleä myytiin 5000 kappaletta ensimmäisenä vuotena ilman suuren levy-yhtiön tukea, ja kappale meni ensimmäiselle sijalle Etelä-Afrikan rocklistoilla.[3] Kappaleesta Rain kuvattiin musiikkivideo, jonka ohjasi Katinka Harrod. Video kuvattiin keskellä talvea ja se oli hengenvaarallista Nytelle, jota kuvattiin jäisen järven pinnan alla, maalattiin mustaksi ja pestiin toisia kohtauksia varten. Musiikkivideo kuitenkin pääsi televisioon, näytettiin useilla Afrikan musiikkikanavilla ja toi julkisuutta yhtyeelle.[5]

Marraskuussa 1998 Nyte perusti oman riippumattoman levy-yhtönsä. Hän uudelleenjulkaisi kaksi ensimmäistä The Awakening levyä uudelleenmasteroituina, laajennetuilla kansitaiteilla ja lisäkappaleilla vastatakseen ulkomaan myynnin edellytyksiin. Albumit otettiin jakeluun Yhdysvalloissa ja Saksassa, ja yhtye saavutti ylikansallisen ihailijajoukon. Menestyskappale Rain julkaistiin Yhdysvalloissa useilla kokoelmilla.

Ethereal Menace[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viisihenkisellä kokoonpanolla yhtye teki kolmannen albuminsa Ethereal Menace, jossa on vaikutteita industrial-musiikista. Myöhemmin Nyte nimitti tätä tyyliä "dark future rockiksi".[6] Ethereal Menace julkaistiin heinäkuussa 1999, ja se sai innostuneen vastaanoton: single “The March" menestyi, ja Etelä-Afrikan musiikkipalkintoja voittaneen ohjaajan Eban Olivierin Concrete Productions teki yhtyeelle toisen musiikkivideon, jota näytettiin MTV Europella.

The Fourth Seal of Zeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 1999 Nyte piti tauon The Awakeningista keskittyäkseen julkaisemaan ensimmäisen oman sooloalbuminsa The Slender Nudesin. Syyskuussa 2000 Nyte palasi takaisin The Awakeningin pariin, ja yhtye julkaisi siihen mennessä synkeimmän albuminsa The Fourth Seal of Zeenin. Eeppinen albumi esittää valikoiman vaikutteita darkwaven ja klassisen goottirockin väliltä. The Dark Romantics -kappaleesta tuli goottiklubien tunnuslaulu ympäri maailmaa, ja se on edelleen yhtyeen suosituimpia kappaleita. Vuonna 2001, kokoonpanomuutosten ja kiertueen kesken, yhtye julkaisi ep-levyn The Fountain, joka jatkoi Zeenin tyyliä. The Fountain -single meni sijalle neljä Etelä-Afrikan rocklistoilla ja pysyi Top 10:ssä yhdeksän viikkoa.[3] Nyte julkaisi myös toisen sooloalbuminsa Dirt Sensen vuonna 2002, joka oli 17 viikkoa Etelä-Afrikan listoilla, parhaimmillaan sijalla kaksi.[7]

Roadside Heretics[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2002 The Awakening äänitti uransa aggressiivisimman, kitaravetoisimman albuminsa Roadside Hereticsin. Garrick van der Tuin otti Glenn Welmanin paikan rumpalina, mikä vaikutti rajumpaan tyyliin.[8] Aiheiltaan Roadside Heretics käsittelee kaltoin kohdeltuja, syrjittyjä, ja eristäytyneitä ihmisiä – Etelä-Afrikan yleisesti tunnettuja asioita. Nyten mukaan Roadside Heretics merkitsi uuden aikakauden alkua The Awakeningille, sillä he keskittyivät tallentamaan tavaramerkkinsä, lavaesitystensä intensiteetin albumin soundiin. Yksi singleistä, The Maker, oli kaksi viikkoa sijalla yksi Etelä-Afrikan rocklistoilla.[9] Samana vuonna yhtye julkaisi kokoelma-albumin Sacrificial Etchings, jolle on koottu singlet vuosilta 1997-2002 sekä aiemmin julkaisemattomia kappaleita kuten suosittu Vampyre Girl. Sacrificial Etchings saavutti sijan 18 Etelä-Afrikan myydyimpien albumien listalla vuonna 2003.[10]

Darker Than Silence[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyte julkaisi kolmannen sooloalbuminsa Sinister Swingin vuonna 2003. Vuotta myöhemmin Nyte alkoi työstää The Awakeningin siihen saakka kunniahimoisinta albumia Darker Than Silencea, jonka aiheet käsittelevät tuhoa ja lääkitystä. Kappaleet kuten One More Crucifixion, Angelyn ja The Needle and the Gun saivat myönteisen vastaanoton maailmalla[11] ja huomattavaa menestystä Afrikan ja Saksan listoilla.[12] Menestys vei yhtyeen ensimmäiselle Yhdysvaltojen kiertueelleen vuonna 2004.

Heinäkuussa 2005, Nyte julkaisi neljännen sooloalbuminsa Headspacen sooloyhtyeellään Ashton Nyte and the Accused.

Razor Burn[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 The Awakening teki managerointisopimuksen saksalaisen MCM Musicin kanssa, ja myöhemmin levytyssopimuksen Massacre Recordsin kanssa. The Awakening julkaisi sitten seitsemännen studioalbuminsa Razor Burnin. Eurooppalaisen jakelun ja mainonnan ansiosta albumi sai enemmän huomiota kuin yhtyeen aiemman albumit sekä myönteisiä arvioita vaihtoehtomusiikin viestimiltä. Intervention Arts jakeli albumia Yhdysvaltojen ja Afrikan markkinoille. Yhtye teki toisen kiertueensa Yhdysvalloissa.

Tales of Absolution and Obsoletion[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Awakening Yhdysvalloissa 2009.

Myöhään vuonna 2007, Nyte muutti Yhdysvaltoihin kun yhtye teki siellä kolmannen kiertueensa. Yhtye oli pääesiintyjä HM-lavalla Cornerstone Festivalissa 2008. Nyten viides soolojulkaisu, The Valley, julkaistiin Etelä-Afrikassa lokakuussa 2008.

The Awakeningin kahdeksas studioalbumi, Tales of Absolution and Obsoletion julkaistiin kesäkuussa 2009, ja yhtye aikoo tehdä kiertueita tukeakseen sen julkaisua. Yhtye on sanonut palanneensa albumilla Zeenin aikaiseen, perinteiseen goottirock-soundiinsa.[13]

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Awakeningin musiikki on kehittynyt sitten alkuvuosiensa: esikoisalbumi Risen painottui vanhanliiton kitaravetoiseen post-punkiin ja goottirockiin, mutta toisella albumilla Request yhtye otti omakseen 1980-luvun uusromantiikka-suuntauksen konemusiikkivaikutteet. Ethereal Menacelta alkaen tyyli on ollut "dark future rockia" - Nyten sanoin "yhdistelmä raskaita konevaikutteita ja jyhkeitä kitaroita voimakkailla tanssittavilla aineksilla". Vaikutteiden puolesta Nyte itse nimeää David Bowien ja Kate Bushin "sankareikseen", vaikka hän sanoo musiikkimakunsa olevan "hyvin laaja".[14]

Nyte kuvailee yhtyeen konserttiesityksiä “kuin rituaalityyppisiksi kokemuksiksi, jotka juontuvat teatraaliseen lavaolemukseemme ja esitykseemme". Lavaesitysten kulmakivinä hän pitää “intohimon, kauneuden, runouden ja teatraalisuuden aineksia".[4]

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ashton Nyte – laulu ja kitara, lauluntekijä
  • Frankie Clark – basso, taustalaulu
  • Marcus Van Der Tuin – kitara, taustalaulu
  • Rici7 – rummut

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jenni Hazell – basso
  • Philip Booyens – kitara
  • Mark Sprawsen – kitara
  • Glenn Welman – rummut
  • Andre Liebenberg – basso
  • Catherine Stone – koskettimet
  • Kate Towsey – basso
  • Matthew Fink – koskettimet
  • Marcus Kusche – kitara
  • Garrick Van Der Tuin – rummut
  • Herman Kruger – rummut

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet/EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rain  (1997)
  • Maree  (1997)
  • Before I Leap  (1997)
  • The Sounds of Silence  (1997)
  • Sentimental Runaways  (1999)
  • In Etherea  (1999)
  • Chains  (1999)
  • The March  (1999)
  • The Dark Romantics  (2000)
  • The Fountain EP  (2001)
  • Complexion  (2002)
  • The Needle and the Gun  (2004)
  • Angelyn  (2004)
  • One More Crucifixion  (2004)

Musiikkivideot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rain  (1997)
  • The March  (1999)

Ashton Nyten sooloalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Slender Nudes  (2000)
  • Dirt Sense  (2002)
  • Sinister Swing  (2003)
  • Headspace  (2005)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. SAROCKDIGEST: Awakening SAROCKDIGEST Issue 169. 2002. SAROCKDIGEST. Viitattu 2009-06-02. English
  2. GO-Rock: GO-Rock: RAMfest Lineup GO-Rock. 2007. GO-Rock. Viitattu 2009-02-08. English
  3. a b c SA Rock Digest: CHARTS
  4. a b Patrick Maiwald: The Awakening Interview with Innenseiten HM Magazine 2004.07. 2004. Innenseiten. Viitattu 2009-04-08.
  5. Live@5: M-Net Television Live @ 5: The Awakening MNET. 2004. MNET. Viitattu 2009-01-28.
  6. HM Magazine: Ashton Nyte Interview HM Magazine 2004.07. 2004. HM Magazine. Viitattu 2008-04-06.
  7. SA Rock Digest: CHARTS
  8. Rose Mortem: The Awakening Official Site 2009. Intervention Arts. Viitattu 2009-03-06.
  9. SA Rock Digest: CHARTS
  10. SA Rock Digest: Top 20 of 2003
  11. Odey Dorfling: Darker Than Silence CD Review Absolute Tabs. 2005. Absolute Tabs. Viitattu 2009-04-24.
  12. SA Rock: Darker Than Silence SA Rock. 2004. SA Rock. Viitattu 2007-10-04.
  13. Intervention Arts: The Awakening Official Site 2009. Intervention Arts. Viitattu 2009-05-01. English
  14. Annika: Awakening TCu-zine. 1999. Open Publishing. Viitattu 2007-09-22. ”Interview with Ashton Nyte”

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]