Tel Quel

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tel Quel
Lehtityyppi kirjallinen vikkolehti
Kustantaja Louis Dreyfus
Julkaisija Édition du Seuil
Perustettu 1960
Lakkautettu 1982
Kotipaikkakunta Pariisi
Kotimaa Ranskan lippu Ranska
Ilmestymistiheys viikottainen
Kieli ranska

Tel Quel oli ranskalainen vuosina 19601982 ilmestynyt alkuun kirjalliseksi määritelty aikakauslehti. Siihen kirjoittivat kaikki ajan johtavat ranskalaisajattelijat. Julkaisun kantava voima oli ranskalainen kirjailija Philippe Sollers ja Jean-Edern Hallier. Muita johtohahmoja olivat Jacqueline Risset, Denis Roche ja Jean Thibaudeau. Lehti alkoi ilmestyä vuonna 1983 uudella nimellä L’infini.

Maaliskuussa vuonna 1960 lehden ensimmäisessä numerossa siteerattiin Nietzscheä, joka halusi maailman sellaisenaan: "Je veux le monde et le veux tel quel." Tel Quel -ryhmä halusi päästä eroon erilaisista ismeistä, kuten marxismi ja eksistentialismi. Samalla ryhmä otti etäisyyttä perinteiseen kirjallisuuteen ja myös vallinneesen avantgarde-kirjallisuuteen, jota kutsutaan nimellä uusi romaani. Ohjelmajulistus toi mieleen lähinnä surrealismin manifestin. Alussa tarkoitus oli keskittyä vain kirjallisuuteen. Tel Quelin synnyinhetkellä tämä oli hyvin provosoivaa, sillä elettiin Algerian sodan kohtalonhetkiä ja Pohjois-Afrikan tapahtumat kuohuttivat tunteita älymystöpiireissä.

Telqueliläiset määrittelivät kuitenkin itsensä "taidetta taiteen vuoksi" -käsityksen kannattajiksi. Syksyllä 1968 ilmestyi Théorie d’ensemble, joka oli ryhmän kollektiivinen manifesti. Sartrelaisen kantaa ottavan kirjallisuuden sijaan Tel Quelin julistus halusi pikemminkin olla kantaa ottamatonta kirjallisuutta.

Mallarmén runousoppi nousi kunniaan. Sollersin elämänkumppani Julia Kristeva valitsi väitöskirjansa aiheeksi Stéphane Mallarmén ja Isodore Ducasse Lautréamontin runokielen uudistamisen. Heidän lisäkseen libertiinikirjailijoiden, Georges Bataillen ja Antonin Artaud'n maine palautettiin kunniaan.

Tel Quel tunnetaan myös nimellä Uusi uusi romaani (Nouveau nouveau roman). Uuden romaanin kirjailija Alain Robbe-Grillet esiintyi aluksi mielellään uuden koulukunnan isänä, mutta Sollers halusi välttää mielikuvaa, että hän olisi oppi-isänsä klooni. Sollersin romaania Le Parc (1960) voidaan pitää Robbe-Grillet'n romaanien pastissina. Sollersille selvisi, ettei hän oikeastaan olekaan romaanikirjailija. Niinpä myös Tel Quel -lehden nimestä hävisi sana "kirjallinen" (littéraire), ja se muuttui "ihmistieteiden julkaisuksi" (une revue des sciences humaines). Suurin osa uuden romaanin kirjailijoista: Claude Ollier, Michel Butor, Claude Simon, Alain Robbe-Grillet ja Nathalie Sarraute julkaisivat kirjoituksiaan myös Tel Quelissä. Samoin jälkistrukturalistiset teoreetikot, kuten Roland Barthes, Jacques Derrida, Michel Foucault ja Julia Kristeva toimivat Tel Quelin piirissä.

Tel Quel -ryhmä radikalisoitui 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa ja muuttui avoimen poliittiseksi liikkeeksi, jonka ideologia oli marxilais-leninistinen ja myöhemmin maolainen. Sollers oli aatetovereidensa kanssa vakuuttunut siitä, että idän voimat voittavat. Sollers painotti kirjoittamisessa ryhmätyön merkitystä ja kollektiivista työskentelytapaa. "Kirjallisuuden työntekijöiden on oltava anonyymejä, elettävä yhteiskunnan varjopuolella. Se on aika vaikeaa nykyään, kun tähtisysteemi leviää kaikkialla, jopa kokeilevassa taiteessa", toteaa Sollers, joka on kuitenkin itse heittäytynyt täysin rinnoin mukaan tähtisysteemiin.

Lehden viimeinen numero ilmestyi talvella 1982. Tel Quelin seuraajan, L’Infini-lehden ensimmäinen numero ilmestyi seuraavana vuonna. Lehti siirtyi Sollersin mukana Seuil-kustantajalta Gallimardille. Toimitusneuvoston sijasta toimitustyöstä vastaa siitä alkaen Sollers yksin.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Forest Philippe (1995) Histoire de Tel Quel 1960–1982. Paris: Seuil.
  • Kauppi, Niilo (1991) Tel Quel: la constitution sociale d’une avant-garde. Helsinki: The Finnish Society of Sciences and Letters.
  • Kauppi, Niilo (1994) The making of an avant-garde: Tel Quel. Berlin: Mouton de Gruyter.
  • Kristeva, Julia (1974) Révolution du language poétique: l'avant-garde du XIXe siècle: Lautréamont et Mallarmé. Paris: Seuil.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]