Teemasivu:Fysiikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Portal.svg Teemasivu: Teemasivujen etusivu | Kaikki teemasivut
muokkaa  

Fysiikan teemasivu

Fysiikka (kreikan sanasta φύσις, physis eli luonto) on tiede, joka pyrkii löytämään luonnosta lainalaisuuksia, joita voidaan kuvata matemaattisesti ja koetella kokeellisesti. Fysiikka on luonnontiede, joka tutkii kaikkeutta käsitellen aineen, energian, avaruuden ja ajan käyttäytymistä, perusvuorovaikutuksia ja näiden muodostamia kokonaisuuksia. Tästä johtuen fysiikkaa voidaan pitää perustavan laatuisena tieteenä, johon mm. kemian, maatieteiden, biologian ja ihmistieteiden 'ydintietämys' pohjautuu. Fysiikan tutkijoita nimitetään fyysikoiksi.
Fysiikka on kokeellinen ja eksakti luonnontiede. Kokeellisuus eli empiirisyys tarkoittaa sitä, että luonnonilmiöitä koskevat havainnot ja mittaukset ovat kaiken fysikaalisen tiedon pohja. Fysikaalinen tieto on aina kokeellisesti koeteltua. Eksaktisuus merkitsee, että fysiikan tulokset pyritään ilmaisemaan matemaattisessa muodossa ilmiön havaittuja säännönmukaisuuksia esittävinä lakeina, joiden avulla voidaan tehdä ilmiötä koskevia kvantitatiivisia ennusteita.

Lisää aiheesta
muokkaa  

Aihealueet

muokkaa  

Artikkelipoiminta

WMAP.jpg

Alkuräjähdys on nykytietämyksen mukaan tunnetun maailmankaikkeuden syntytapahtuma. Sillä on kosmologiassa vakiintuneen teorian asema. Alkuräjähdysteorian mukaan kaikkeus syntyi äärimmäisen tiheästä ja kuumasta tilasta noin 13,7 miljardia vuotta (13,7 Ga) sitten ja on siitä lähtien laajentunut jatkuvasti.

Havaintoihin perustuva tutkimustieto tukee alkuräjähdysteoriaa. Galaksien on havaittu etääntyvän Maasta sitä nopeammin mitä kauempana ne ovat nk. Hubblen lain mukaisesti. Yhdistettynä oletukseen, jonka mukaan missä tahansa päin kaikkeutta sijaitsevat havainnoijat havaitsisivat samoin, voidaan päätellä itse avaruuden laajenevan. Seuraamalla laajenemista ajassa taaksepäin päädytään äärimmäisen tiheään ja kuumaan tilaan. Tämä kuuma alkutila on koko teorian pääpremissi.

Lisää aiheesta
muokkaa  

Artikkelitoiveet

muokkaa  

Tiesitkö, että...

  • ...Isaac Newton, yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista fyysikoista, harrasti 30 vuotta alkemiaa ja kirjoitti alasta noin miljoona sanaa, mikä vastaa 4000-5000 sivua konekirjoitettua tekstiä?
  • ...hienorakennevakio ei ehkä sittenkään ole pysynyt yhtä suurena koko maailmankaikkeuden historian aikana?
  • ...italialainen Olinto De Pretto laski 16. kesäkuuta 1903 massan ja energian väliseksi kaavaksi E=mc²? Vuotta myöhemmin Friedrich Hasenöhrl esitti kaavaksi E=(3/4)mc². Ebenezer Cunningham osoitti hänen tehneen laskuvirheen vuonna 1914, ja oikea lopputulos oli E=mc². Vasta vuonna 1905 Albert Einstein johti kaavan oikealla tavalla.
  • ...laseria voidaan käyttää kahden isotoopin erottamiseen?
muokkaa  

Ajankohtaista

muokkaa  

Tässä kuussa tapahtunutta

Dirac 3.jpg

Paul Dirac
muokkaa  

Kuvapoiminta

Isotooppien stabiilisuus

Alkuaineet nimetään niiden sisältämien protonien eli nk. atomiluvun perusteella. Saman alkuaineen atomiytimissä voi olla toisistaan poikkeava määrä neutroneja eli niiden nk. massaluku voi vaihdella. Tätä kutsutaan isotopiaksi. Saman alkuaineen atomiytimet voivat siis poiketa toisistaan massaltaan. Protonien ja neutronien määrä vaikuttaa ytimen vakauteen kuvan mukaisesti.

Kuvassa on kaikki tunnetut atomiytimet protonien (Z) määrän ja neutronien (N) määrän suhteen kuvattuna. Suora viiva kuvaa tilannetta, missä atomiytimessä on yhtä paljon protoneja kuin neutroneja. Tälläisiä ytimiä, jotka ovat myös stabiileja, on kuitenkin olemassa vain, jos atomilukun on noin alle 20. Sitä suuremmissa ytimissä on enemmän neutroneja kuin protoneja. Väri kuvaa atomin stabiilisuutta puoliintumisaikana T½. Se on vahvasti logaritminen sillä aikaskaala ulottuun 10-20 sekunnista aina 1020 sekuntiin.