Taisto Raunemaa
| Taisto Raunemaa | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. joulukuuta 1939 Loimaa[1] |
| Kuollut | 12. kesäkuuta 2006 Espoo (66 vuotta)[2] |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | teknisanalyyttisen ympäristöhygienian professori[1] |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto (FK 1965, FL 1970, FT 1975)[1] |
| Instituutti | Kuopion yliopisto[1] |
| Oppilaat | useita, mm. Ari Leskinen |
| Palkinnot | International Aerosol Fellow (1999)[3] |
Taisto Mikko Raunemaa (13. joulukuuta 1939 Loimaa – 12. kesäkuuta 2006 Espoo) oli suomalainen professori ja fyysikko, jota on pidetty suomalaisen aerosolitutkimuksen isänä. Elämätyönsä pääosan Raunemaa teki Kuopion yliopiston ympäristötieteen laitoksella, jonka ympäristöhygienian apulaisprofessorina tai professorina hän toimi vuosina 1983–2004.[1][2]
Raunemaa kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1959 Lahden Kannaksen yhteislyseosta. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1965 pääaineenaan fysiikka, lisensiaatiksi vuonna 1970 ja filosofian tohtoriksi vuonna 1975 ydinfysiikan alalta. Hän teki opintomatkan Yhdysvaltoihin Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampusyliopiston (Lawrence Berkeley -laboratoriossa) vuosina 1973–1974,[1] jona hän teki valtaosan väitöskirjaansa johtaneesta tutkimuksesta. Hänen englanninkielinen väitöskirjansa (1975) käsitteli teknetium-105:n beetahajoamista. Työ oli otsikoitu Studies on the decay of 105Tc to low lying states in 105Ru.[4] Hän oli Helsingin yliopiston fysiikan dosentti vuodesta 1983 lähtien.[1]
Hän työskenteli Helsingin yliopiston tuntiopettajana ja assistenttina radiokemian, fysiikan ja ydinfysiikan laitoksissa useaan eri otteeseen vuosina 1966–1983. Suomen Akatemian tutkimusassistenttina hän toimi vuosina 1969–1970 ja 1975. Hän oli Jyväskylän yliopiston apulaisprofessorin viransijainen 1975. Kuopion yliopistossa hän oli ympäristöhygienian apululaisprofessori vuosina 1983–1991, jona aikana hoiti (vs.) professuuria vuosina 1984, 1088–1989 ja 1992–1993. Varsinainen teknisanalyyttisen ympäristöhygienian (ilmahygienia ja ympäristönsuojelutekniikka) professori hän oli vuodesta 1994 eläkkeelle jäämiseensä saakka. Kotimaisten työtehtävien välissä hän oli vieraileva tutkija Yhdysvalloissa Clarkson-yliopistossa 1993–1994, Minnesotan yliopistossa 1994 ja Kalifornian yliopistossa (Davis) 1995 sekä Itävallassa Wienin yliopistossa vuosina 1998 ja 1999.[1][2]
Raunemaan kiinnostus siirtyi 1970-luvun lopulla ympäristö- ja energiakysymyksiin. Hän huomasi nopeasti aerosolifysiikan merkityksen tälle yhteiskunnan osa-alueelle ja kehitti suomalaisten aerosolinäytteiden alkuaineanalyytikkaa säteilyfysiikasta johdetuin spektroskopisin menetelmin (muun muassa röntgensäteilyä käyttäen).[2] Hän toimi muun muassa Energiapoliittisen neuvoston neuvonantajana vuonna 1978 ja osallistui Suomen Akatemian energiatutkimusjaoston toimintaan tieteellisenä sihteerinä 1980–1982.[1]
Tutkimuskenttä laajeni, ja Raunemaa perusti aerosolifysiikan tutkimusryhmät sekä Helsingin että Kuopion yliopistoon. Vuoden 1986 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden yhteydessä Raunemaa ryhmineen kunnostautui laskeuma-aerosolien nopeassa analysoinnissa. Myöhemmin Raunemaan huomio kiinnittyi erityisesti puun pienpolton aerosolien tutkimiseen.
Raunemaa palkittiin useilla huomionosoituksilla monipuolisesta toiminnastaan erityisesti aerosolitutkimuksessa. Vuonna 2000 (1999) hänelle myönnettiin kansainvälisen aerosolitutkimusseutran kerran kahdessa vuodessa jakama International Aerosol Fellow -tunnustus.[3][1]
Raunemaan perhe muodostui vaimosta, kolmesta lapsesta ja seitsemästä lapsenlapsesta. Hän asui viikot virkapaikallaan Kuopiossa ja viikonloput perheensä luona Espoossa. Raunemaan rakkain harrastus oli ulkoilu, erityisesti suunnistus. Hän kuoli harrastuksensa parissa metsälenkillä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 587–588. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ a b c d Kulmala, M., Hämeri, K., McMurry, P. H.: Obituary: Taisto Raunemaa (1939–2006)] Journal of Aerosol Science, 37 (2006) 1649–1650. 2006. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Arkistoitu kopioInternational Aerosol Fellow Award International Aerosol Research Assembly (IARA), iara.org. Arkistoitu 30.6.2017. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Taisto Raunemaa: Studies on the decay of 105Tc to low lying states in 105Ru (ISBN 951-45-0610-3; PhD thesis, Helsingin yliopisto) 1975. Helsingin yliopisto (teostiedot via kansalliskirjasto.finna.fi). Viitattu 29.6.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taisto Raunemaa in memoriam: Suomalaisen aerosolitutkimuksen isä on poissa (Arkistoitu – Internet Archive) Yliopistolehti 4/2006. Kuopion yliopisto.
| ||||||||||
