Tainionvirta
| Tainionvirta | |
|---|---|
 Tainionvirran luusua Jääsjärven lounaisosassa |
|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Päijät-Häme |
| Kunnat | Hartola, Sysmä |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Sysmän reitin valuma-alue (14.7) |
| Pinta-ala | 1 830,77 km² [1] |
| Järvisyys | 22,8 % [1] |
| Pääuoman osuudet | Tainionvirta ←Jääsjärvi ←Rautavesi ←Suontee |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Jääsjärvi [2] |
| Laskupaikka | Päijänne [3] |
| Läpivirtausjärvet | Nuoramoisjärvi, Enojärvi-Keihäsjärvi, Joutsjärvi |
| Esteet | Virtaan vesivoimalaitos, Maatiaiskosken vesivoimalaitos, Hotilankosken pato |
| Taajamat | Virtaa, Nuoramoinen, Hartolan kirkonkylä |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 92,3 m |
| Laskukorkeus | 78,3 m |
| Korkeusero | 14 m |
| Pituus | 36 km |
| Kaltevuus | 0,39 m/km |
| Keskivirtaama | 14,5 m³/s (MQ) [4][5] |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
.jpg)
Tainionvirta on Päijät-Hämeen Hartolassa ja Sysmässä virtaava 24 kilometriä pitkä joki.[2][3]
Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joella on neljä erillistä osuutta, jotka ovat järvien erottamia. Jos mitataan myös vesireitin läpivirtausjärvet mukaan pituuteen, tulee siitä kartasta mitattuna noin 36 kilometriä pitkä.[2][3]
Jääsjärvestä Joutsjärveen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tainionvirta alkaa Jääsjärven länsirannasta Hartolan kirkonkylän kohdalla sijaitsevasta saaristoisesta luusuasta, joka jää etelärannalla Isosuon ja pohjoisrannalla kirkonkylän väliin. Joen vesi putoaa heti kuohuen Ekonkoskessa ja alittaa 2,3 kilometrin päässä valtatien 4. Ennen valtatietä joen ylittää kolme pientä siltaa. Valtatien sillan takana laskee saarien välistä Vuoteenkoski, jossa sijaitsee viimeinen Hartolan asuinalue ja Koskenniemen leirintäalue. Reilun kahden kilometrin jälkeen alkaa Vanhanmyllynkoski, jonka niskalla on yksityistien silta. Vajaa kilometrin päässä alkaa viiden kosken jakso. Hotilan kulmakunnan maantiesillan jälkeen alkaa Hotilankoski, jossa on vielä myllyjä varten rakennettu sivu-uoma ja kosken niskalla sijaitseva pato. Sitten tulee toisena Hotinkoski ja kolmantena Keijulankoski. Kosken oikeaan rantaan laskee suurin sivujoki Vähäjoki. Seuraavina tulevat vielä Hiljalankoski ja Taikinakoski. Joki ylittää Sysmän vastaisen kuntarajan ja saapuu sitten kolmen kilometrin jälkeen Kirveskoskelle. Joen vedenpinnan korkeus on kosken yläpuolella 87,2 metriä, joten joelle kertyy pudotusta tähän saakka 5,1 metriä. Kosken niskan ylittää yhdystie 15050. Kirveskoskessa tulee noin metrin pudotus lisää. Viimeisen kolmen kilometrin matkalla on viimeisenä koskena enää Siikavuoje. Joen osuus päättyy Joutsjärveen puoli kilometriä pitkään suistoon, joka sijaitsee Harvalanselällä Muurahaislahden ja Lohilahden välissä. Joen osuus on 14,4 kilometriä pitkä ja sille kertyy matkalla pudotusta 6,7 metriä.
Tainiovirran ylimpään osuuteen on johdettu metsä- ja suo-ojia. Yläjuoksulla sijaitsevalla Isosuolla on muutama johto-oja, joka on johdettu jokeen tai Jääsjärveen. Suolla on kaksi turvetuotantoaluetta, joiden kuivatusvesiä on johdettu jokeen. Jokivarressa sijaitsee kirkonkylän vedenpuhdistamo, jonka puhdistettuja jätevesiä johdetaan jokeen. Sivuojia ovat esimerkiksi Lokonsuolta alkava Raiteenoja, Hollioja, Kuteroja, joka on Kuterlammen laskuoja, sekä Raitalanoja, joka on Ihanajärven laskuoja. Edellä mainitulla Välijoella on laaja valuma-alue, jossa sijaitsevat esimerkiksi Nurmijärvi, Alanen, Karajärvi, Vanjärvi, Viljamenlammi ja Pohjanselkä.
Joutsjärvestä Enojärveen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesi virtaa Joutsjärvessä neljä kilometriä ja saapuu järven eteläpäässä Kesäniemessä kolmen saaren suojaamalle joenniskalle. Tainionjoki on täällä vain 1,9 kilometriä pitkä ja sille kertyy pudotusta 0,4 metriä. Ne muodostuvat kahdessa lyhyessä koskessa, josta ylempää kutsutaan Muitterinkoskeksi. Joki on Muitterinkoskessa puhkaissut Värränharjun virratessaan Enojärvi-Keihäsjärveen. Sama harju näkyy joen kummallakin rannalla matalana mäkenä. Tainionvirta saa Enojärveen laskevasta Kalhonjoesta lisävirtausta, joka tulee järvessä näkyväksi Keihäsniemen kapeassa salmessa. Salmi yhdistää Enojärven alempana sijaitsevaan Keihäsjärveen. Sysmän ja Hartolan välinen kuntaraja seuraa Tainionvirtaa Muitterinkoskesta Enojärveen ja salmen kautta Keihäsjärven keskilinjaa kohti kaakkoa.
Keihäsjärvestä Nuoramoisjärveen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tainionvirta alkaa Keihäsjärven eteläpäästä. Tämä kolmas osuus tunnetaan myös nimellä Maatiaisjoki ja se virtaa alajuoksulla Nuoramoisen kylän läpi. Se on 4,2 kilometriä pitkä ja sille kertyy matkalla 2,8 metrin pudotus. Pudotus näkyy osuuden kolmessa koskessa. Osuuden alkupuolisko on paikoitellen yli 100 metriä leveä. Vasta Nuoramoisessa se kapenee toisessa koskessa, joka virtaa seututien 410 alitse. Kylässä on vielä käytössä vanhan tien maantiesilta. Noin 600 metriä ennen Nuoramoisjärveä sijaitsee Maatiaiskosken vesivoimalaitos. Tainionvirran vesireitti jatkaa 4,6 kilometriä Nuoramoisjärven selän yli.[6]
Nuoramoisjärvestä Päijänteeseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoramoisjärven länsirannasta alkaa Tainionvirran viimeinen osuus, joka on 3,8 kilometriä pitkä ja jonka matkalla kertyy 4,1 metrin korkuinen pudotus. Joki virtaa Virtaan kylän halki. Se on täällä yleensä 40–150 metriä leveä, mikä johtuu alajuoksulle Tainionkoskeen rakennetusta Virtaan vesivoimalaitoksesta. Vaikka voimala on nostanut joen vedenpintaa, on joessa vielä varsin suuri jokisaari Ränninsaari. Voimalaitosta ollaan purkamassa, joten joen vedenpinnan korkeuksiin voi tulla muutoksia. Voimalan alapuolella, joen kapeassa kohdassa, sen ylittää seututie 314. Puoli kilometriä alempana on vielä Kuhakoski, jossa joki laskee Päijänteen Kuhanselkään.
Viimeiseen osuuteen on johdettu pieniä metsä- ja suo-ojia, joiden valuma-alueet ovat pienialaisia. Niiden lisäksi joen puoliväliin yhtyy Virtaan eteläpuolelta Kuhalammen laskuoja.
Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tainionvirta on runsas kalajoki ja sen tyypillisiä kaloja ovat taimen ja harjus. Tainionvirran kalastuskausi alkaa jo aikaisin keväällä. Virtaus on tarpeeksi hidasta, jotta kalastus onnistuu kylmän veden aikaan.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ a b c Tainionvirran alku (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 21.10.2022.
- ↑ a b c Tainionvirran suu (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 21.10.2022.
- ↑ Valitukset vesitalousasiassa (PDF) (diaarinumerot: 00335/18/5202, 00336/18/5202, 00337/18/5210) ekpk.fi. 18.03.2019. Vaasa: Vaasan hallinto-oikeus. Viitattu 27.10.2022.
- ↑ Virtaankosken vesivoimalaitoksen lupa-asian käsittely etenee (Päijät-Häme) ely-keskus.fi. 2019. Helsinki: Hämeen ELY-keskus. Viitattu 27.10.2022.
- ↑ Moksu, Mika: Suomi palauttaa jokia luonnontilaan kiihtyvällä vauhdilla – Tainionvirta vapautuu vesivoimasta Päijänteen taimenille yle.fi. 30.11.2021. Helsinki: YLE. Viitattu 24.10.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Häkkinen, Hanna & Raunio, Janne: Hartolan, Heinolan ja Sysmän vesistötutkimukset vuonna 2009 (PDF) (tutkimusraportti 120/2010) Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Arkistoitu 29.1.2022. Viitattu 27.10.2022.
- Virtaankosken pato murtuu, Tainionvirta aukeaa Päijänteen vaelluskaloille, Itä-Häme
- Virtaan pienvesivoimalaitoksen purku avaa Tainionvirran vesistön Päijänteen vaelluskaloille, Valtioneuvosto
- Fritze, Joonas: WWF mukana historiallisissa patokaupoissa – Virtaan pienvoimalaitoksen purkaminen auttaa Päijänteen uhanalaisia vaelluskaloja
- Virtaankosken vesivoimalaitoksen lupa-asian käsittely etenee (Päijät-Häme), ELY
- Virtaan voimalaitoksen lupamääräyksen 4 muuttaminen, Aluehallintovirasto